Raskaana yllättäen, asun vielä kotona

Ja sinun ei ole hylättävä opiskelua, se vaan vähän siirtyy. Sukulaisten mielipiteistä en välittäisi, sinun elämäsi on sinun, ei heidän.



Toisaalta pidän tärkeänä sitä, että saisit vanhemmiltasi paljon tukea. Onnistuuko? Muuten voi elämä olla aika raskasta ja vaikeaa.



Harkitse tarkkaan miten haluat toimia. Pidätkö lapsen vai et..



Ja minä olen 36v, en 20v :-)

Ei sinun mitään haaveitasi tarvitse hylätä lapsen vuoksi. Lapsi on ihana lisä haaveittesi toteutukseen. Sinulla on enemmän motivaatiota opiskeluun, teethän sen lapsesi tulevaisuuden vuoksi.



Osallistu pääsykokeisiin (mutta älä puhu siellä raskaudesta), aloita opiskelut ja opiskele kunnes jäät äitiyslomalle. Joitain tenttejä voit tehdä hyvinkin äitiyslomalla. Ilmoittaudut vain kouluun poissaolevaksi lapsen hoidon vuoksi.



Voit saada asunnon kaupungilta raskauteen vedoten. Sitä varten tarvitset neuvolalääkäriltä raskaustodistuksen. Neuvolasta saat apua myös raha-asioiden selvittämisestä.

Mut sinun tilanteessasi tekisin abortin ja jatkaisin opiskeluja.

Ja minä 37v.

Haluat pitää lapsen? Hienoa!



Käyt pääsykokeissa ja aloitat opiskelun.. Opiskelet siihen asti kun pysty eli puolilukuvuotta kerkeet olla.. Olet sitten vuoden äitiyslomalla ja lapsi hoitoon ja takaisin koulun penkille! Helppoa ei ole opiskella lapsen kanssa, mutta ei se mahdotontakaan ole..



Mietit vain omat tunteesi kuntoon ja jos teillä ei mitään halua ole parisuhteessa olla sen miehen kanssa ole yksin.. Lähde sillä ajatuksella liikkeelle, että olet yksin lapsen kanssa!



Kaikki muut järjestyy, talous ja koulu jne.. Mutta tunteet sinun pitää ensin itsellesi selvittää!!



Kaupungilta saat varmastikin asunnon ja voit hakea opiskelija-asuntojakin.. Olet opiskelija jos pääset kouluun ja olet sitä niin kauan kuin koulun kirjoilla olet..



Ei muuta kuin asuntohakemukset vetämään!! Tsemppiä ja voimahaleja!!

Onnea!

Jos päädyt pitämään lapsen, saat varmasti asunnon kaupungilta. Opiskelun aloitusta voi siirtää esim. vuodella, jos pääset johonkin kivaan kouluun. Pidempäänkin voi joissakin kouluissa siirtää aloitusta! Soita äitiysneuvolaan ja varaa pian aika. Saat sieltä keskusteluapua, vaikka päätyisitkin aborttiin.



T: opiskelijaäiti

Annetaan ap:n tehdä ihan omat päätöksensä ilman meidän tuomitsevia mielipiteitämme.



Ap, voimia, päätät sitten mitä tahansa. Muista että tällä palstalla myös neuroottisia ja ilkeitä ihmisiä.

Minä sain yllätysauvan opiskelujen keskelle, hyvin ollaan pärjätty:)!

Minunkin vanhemmille ym lähipiirille raskaus oli shokki ja kehottivat aborttiin, mut se " vaihe" meni pian ohi. Nyt ovat ihan hulluina tyttöön (nyt 1v 10kk) ja kilpailevat suurinpiirtein hoitovuoroista! :D



Elämäni paras päätös oli olla tekemättä aborttia. Kyllä sen oma sydän varmasti sanoo miten " pitää" tehdä, mulle joskus jou sanoi,että abortista pitää olla ihan varma. Tuo kertoo jo niin paljon miten olet miettiny elämää lapsen kans, tekstistäsi näkee että haluat sen vauvan! Se on älyttömän hienoa!! Vaatii vaan päätäväisyyttä ja rohkeutta, kaikki muu (käytännön asiat) on vaan järjestelykysymyksiä. Rahan takia aborttia ei TODELLAKAAN TARVITSE tehdä.



En tiedä mihin kouluun oot hakemassa,mut yliopisto-opinnoissa ainakin on joustettu tosi paljon, mä oon voinu kotoa käsin suorittaa pajon kursseja, tenttejä ja sit esseinä.

Nii ja kaupungin asunnon saat, itse asiassa kun oot raskaana, pääset ihan jonojen ohikin :) Varmasti on kämppä sulla ennenku lapsi syntyy!!



Oma lapsi on ihan parasta mitä ihminen voi saada!



Kaikkea hyvää sulle ja lapsellesi, voimia!!!

Asiat järjestyy kyllä.

jou=joku

Aborttia katuu NIIN MONI (etenkin tilanteissa joissa siihen on päätynyt ympäristön painostuksesta), lähipiirissänikin on näitä tapauksia peräti neljä.. Vuosienkin päästä näkevät lapsesta unia ja laskevat miten vanha ois nyt, ens syksynä menis kouluun jne..

Omaa lasta taas EI KADU, ei varmasti!!



Ja tarkoitus ei ole syyllistää abortin tekijöitä,vaan sanoa että jos sen lapsen itse haluaa,se pitää pitää :)

tosin hänellä oli vakituinen poikaystävä. Lakkiaisissa raskaus jo näkyi.



Siskoni hoiti vuoden verran lasta ja sitten meni opiskelemaan. Nyt on ihan hyvässä ammatissa. Välissä tosin tuli muitakin lapsia.

Nyt minulla kaksi lasta.

Keskiarvo oli päättötodistuksessa tyyliä 9,8, laudatureita kuusi kappaletta, kuinkas muuten. Kaikki olettivat hänen menevän lukemaan heti lääkäriksi tai jotain, mutta hänpä tulikin raskaaksi ja piti välivuoden vauvaa hoitaen. Sittemmin on tietääkseni suorittanut jonkun akateemisen tutkinnon ja on nyt hyvässä ammatissa. Mutta kyllä hänen odotuksensa oli kaikille yllätys, luulimme että hän nyt viimeiseksi lapsen tekisi.

tosi kamalalta tilanteelta.. Ehkä tekisin abortin. Itse 27 v sain ekan lapsen ja silloinki teetti melkolailla, mutta tietenkin mietit itse mikä sulle paras ratkaisu. Helppoa ei vaan ole yksinhuoltaja-opiskelija-nuorella,, siitä olen varma. Toisaalta lapsi on kyllä varmasti ihana. Mutta sinulla on oikeus myös aborttiin ja sitä kautta säästyisit paljolta. Lapsia ehdit tehdä myöhemminkin sen oikean miehen kanssa. Surullista.

aisen pääsykokeissa saa. Lisäksi voi ilmoittautua läsnäolevaksi, vaikka ei tekisi ainoatakaan kurssia lukuvuoden aikana; silloin on kuitenkin mahdollisuus esim. tenttiä joitakin kursseja jos lapsenhoidolta ehtii/jaksaa lukea tentteihin. Korkeakouluissa voi tehdä paljon opintoja etäopintoina kuten esseinä, verkkokursseina, tentteinä jne. ja muutenkin edetä omaan tahtiinsa. Et ole ensimmäinen lapsellinen opiskelija, eikä lapsi todellakaan ole mikään este opiskeluille, vaikka se montaa asiaa vähän vaikeuttaakin.



Itse tulin yllätysraskaaksi samana kesänä, kun pääsin yliopistolle sisälle. En myöskään seurustellut lapsen isän kanssa, emmekä missään vaiheessa kuvitelleet kasvattavamme lasta yhdessä perheenä. Olin tuolloin sinua vähän vanhempi, 21-vuotias. Fuksiaiset ja muut opintopippalot siinä vain väliin jäivät; jossain määrin lapsi jopa motivoi suorittamaan opintoja päämäärätietoisemmin. Taloudellisesti oli toki aika tiukkaa, kun opintojen ohessa ei yksinhuoltajana voinut töissä käydä säännöllisesti tai paljon, mutta kyllä tuillakin pärjää ihan kivasti, ja aina voi sitten tehdä keikkatöitä silloin tällöin.



Nyt ensimmäiseksi laitat asuntohakemuksen kaupungille vetämään. Jos et ole turhan tarkka asuinpaikasta, saat varmasti asunnon sitä kautta. Myös yksityiseltä voit vuokrata asunnon, ja pärjätä silti. Isoihin neliöihin sinulla ei tietenkään ole varaa, mutta jos aiot siis kasvattaa lapsen yksinhuoltajana, teille riittää varmasti kaksio asunnoksi; pari ensimmäistä vuotta vaikka hyvällä pohjaratkaisulla varustettu yksiö.



Saat opiskelijana opintotuen ja opintolainan osuuden kuussa, plus täyden asumistuen (lapsen kanssa kuulut siis yleisen asumistuen, et opiskelijoiden asumislisän piiriin, ja asumistuki on kyllä huomattavasti enemmän kuin se asumislisä). Lisäksi saat elatusmaksua vähintään 129 e/kk ja lapsilisät yksinhuoltajana 136 e/kk. Aluksi saat tietysti äitiyspäivärahaa ja sitten kotihoidontukea, mutta nämä yllä mainitut sitten jos jatkat opiskelijana.



Marssi kelaan ja ota mukaasi esite sekä opiskelijan että lapsiperheen tuista. Lue niitä huolella, surffaa netissä ja kysele. Saat myös toimeentulotukea, mikäli tulosi jäävät (ja kyllä ne taitavat jäädä) tietyn summan alle. Vieraile siis myös sosiaalitoimiston sivuilla. Ja sitten vaan sitä asuntoa etsimään.



Taloudellisesti pärjäät siis varmasti. Opintojasi voit yrittää jonkun verran viedä eteen päin jo hoitovapaalla, jos sen opiskelupaikan saat, ja sitten jatkossa voit opiskella täyspäiväisesti lapsen aloittaessa päivähoidon. Tärkeintä sinun olisi nyt kartoittaa turvaverkkoasi. Hyvät välit isovanhempiin ja lapsen etäisään ovat kyllä aika tärkeitä jaksamisen ja arjen toimimisen kannalta. Myös ystävien ja muiden sukulaisten tuki auttaa.



Itsekin olen akateemisesta suvusta, ja nyt siis akateeminen itsekin. Lapsi on pieni koululainen ja ihan kivasti on kaikki mennyt. Tulet (toivottavasti) kasvamaan nopeasti, ja elämäsi menee vähän eri tavalla kuin muilla ikäisilläsi, mutta ei se lapsi nuoruutta mihinkään lopeta, eikä tarvitse suunnitelmia estää. Itsekin pelkäsin suvun reaktiota, mutta tosi kannustavasti kaikki ovat suhtautuneet. Et ole kuitenkaan enää mikään lapsi, ja onneksi lukiosi jo hoitanut. Onnea vaan sinulle! Ei tuo ole mikään paha, vaan oikein onnellinen asia!

" lapsia voi tehdä myöhemminkin sen oikean miehen kanssa" ei ole välttämättä hyvä neuvo. Sitä oikeaa ei välttämättä tule vastaan eikä sitä toista tilaisuutta lapseen. On todella onnellista, jos niin käy, mutta sen oikean tapaaminen ja lasten " tekeminen" ei ole mikään itsestäänselvyys. Jospa sen oikean tapaa vasta kun biologinen kello on jo tikittänyt? Ei lapsen saaminen ole nykymaailmassa mikään tuhoon tuomitseva katastrofi.



Minun kummitätini antoi aikoinaan parikymppisenä lapsensa adoptioon, abortti oli silloin laiton ja maailma suhtautumisineen erilainen. Koskaan hänelle ei tullut sitä oikeaa vastaan eikä enempää lapsia. 20 vuotta hän odotti ja kaipasi sitä yhtä lasta, kunnes tapasivat.



Abortti pitää tehdä silloin, jos tietää kykynsä huolehtia lapsesta olevan rajallisen. Lapsi ansaitsee hyvän äidin ja hyvän hoivan, ja jos olet narsisti, holtiton bilehile ja narkkari-alkoholisti, joka et pysty lopettamaan tms., abortti on fiksu ratkaisu lapsen kannalta. Mutta jos sinusta on kantamaan vastuuta ja antamaan hellyyttä, älä tee aborttia.