TRÖÖÖÖT, JUHLAPÄÄSIÄINEN! TULEE 20 VUOTTA TÄYTEEN!

Nyt on 20:s kerta, kun menen syömään anopin ja apen luokse pääsiäsaterian.
Tasan 20:s kerta, kun pääsen nauttimaan anopin paakkuisesta liikaa maustetusta yrttikastikkeesta, sitkeästä ja samalla kuitenkin pilalle paistetusta lampaanpaistista, nahkeista perunoista, oudon makuisista salaateista, klimppisestä pashasta jne.
Ainoa hyvä asia aterialla on runsas alkoholitarjoilu. Ilman sitä en olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana sukupäivällisestä selvinnyt.
Anoppi ei ole koskaan ollut hyvä ruoanlaittaja, ja on vanhetessaan mennyt vain alaspäin jo ennestään surkeasta lähtötasosta.
Juu ja kieltäytyminen ei tule kysymykseen. Vatsatautikorttia taas heilutellaan suvussa sen verran usein, että se oli käytännössä viety multa jo ennenkuin edes avioiduimme miehen kanssa.
Jouluna sama juttu sukuaterian kanssa, mutta meidän perheessä ollaan usein oltu joulu mun vanhempien luona, joten samanlaista piinaa ei ole päässyt muodostumaan kuin pääsiäisen ateriasta.