anoppi kuvittelee, että sen poika elättää mua
Anoppi kuvittelee, että sen poika elättää mua ja mä vaan loisin. Olen siis yliopistolla töissä, mutta anoppi ilmeisesti kuvittelee, että opiskelen edelleen, joku ikuinen opiskelija 1990-luvulta asti. Sitä se paheksuu ja sitä, että en ehdi tehdä tarpeeksi kotitöitä ja huolehtia sen pojasta. Ja se pelkää kuollakseen, että pääsen käsiksi sen perintöomaisuuteen miehen kautta, koska meillä ei ole avioehtoa ja mies käyttäisi joka sentin perheen yhteiseen hyvään. Siksi anoppi lahjoittelee pojalleen omaisuutta, mutta sitten pitää tehdä velkakirja, jossa mä olen puolet sen arvosta velkaa.
Oikeasti tienaan kolme kertaa sen, mitä mieheni ja se olen MINÄ, joka maksaa nää kulut sekä elämstä että niiden "lahjoitusten" hoidosta.
Kommentit (18)
Mutta silloinhan se menee just niin kuin anoppi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Noh... kerro hänelle, mikä on tilanne.
miten? Ei tuollaista voi ottaa puheeksi, eikä se koskaan sano mitään suoraan, vihjailee vain.
Älkää alkekirjoittako mitään velkakirjoja! Miehesi pitää puhua äitinsä kanssa ja vaikka kieltäytyä "lahjoista". Sinä voisit vilauttaa anopille palkkakuittiasi.
Anoppi voi testamentissa kieltää sen että perittävä omaisuus, kuuluisi mitenkään sinulle, vaikka teillä avioehtoa ei olisikaan.
Eli hieman huono provo tai todella paljon pimeämpi nainen kuin voin kuvitella.
Jos olet opiskellut yliopistossa ja nyt siellä töissä niin luulis ettei sun tarvi eikä edes tule mieleen kysellä täältä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi testamentissa kieltää sen että perittävä omaisuus, kuuluisi mitenkään sinulle, vaikka teillä avioehtoa ei olisikaan.
Aivan ja tämän anopppi on tehnytkin. Mutta kun se kuvittelee, että mies ihan itse tyhmyyttään käyttää perintörahansa perheen yhteiseen hyvään, siis ruokaan, sähkölaskuun jne ja sitten palkoista mahdollisesti säästöön jäävillä rahoilla me hankitaan jotain yhteistä josta mullekin jää osa. (Eikä se ole ihan väärässä. Näin mies tietysti tekeekin. Ihan niin kuin minä maksan niillä palkoillani koko perheen asioita. se on MEIDÄN valinta.)
Ihan en taas tajua, mitä sillä on väliä, mitä jollain anopilla on sanottavaa teille. Kun vihjailee seuraavan kerran, sanot vaan, että "kuule, dementiamummo, en tiedä, mitä kuvittelet, mutta meidän raha-asiathan eivät kuulu sulle tippaakaan". Toki voit hymistellä ja olla saamaton, kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi testamentissa kieltää sen että perittävä omaisuus, kuuluisi mitenkään sinulle, vaikka teillä avioehtoa ei olisikaan.
Aivan ja tämän anopppi on tehnytkin. Mutta kun se kuvittelee, että mies ihan itse tyhmyyttään käyttää perintörahansa perheen yhteiseen hyvään, siis ruokaan, sähkölaskuun jne ja sitten palkoista mahdollisesti säästöön jäävillä rahoilla me hankitaan jotain yhteistä josta mullekin jää osa. (Eikä se ole ihan väärässä. Näin mies tietysti tekeekin. Ihan niin kuin minä maksan niillä palkoillani koko perheen asioita. se on MEIDÄN valinta.)
Pyydä miestäsi sanomaan äidilleen asian oikea laita joskus kun ovat kahdestaan. Ja muistuttamaan, että itse on kasvattanut pojastaan aikuisen miehen, joka saa itse päättää omista asioistaan ilman äitinsä lupaa.
Minä en allekirjoittelisi mitään velkalappusia anopin käskystä. Ennemmin tekisin miehen kanssa myöhäisen avioehdon, kuin tuollaisia velkalappuja. Mutta, siinä tapauksessa, jos teillä on yhteiset rahat ja sinä tuot pöytään 3x sen, minkä mies, niin laittaisin siinä vaiheessa yhteiselle tilille vain sen, minkä mieskin ja loput säästäisin itselleni - ihan kuin se mieskin. Eli anopille selväksi, että mies on aikuinen ihminen, joka saa päättää omasta elämästään tai vaikka antaa vaimonsa päättää puolestaan - se ei ole anopin asia.
Tyypilliseltä kuulostaa.
Ihan kuin meillä, poislukien nuo velkakirjat. Meillä anoppi on hoitanut asian siten, ettei yksinkertaisesta anna miehelleni yhtään mitään. Muita lapsiaan sitten lahjoo ja heille antaa kulissien takana ennakkoperintöä, mieheni on se perheen musta lammas ja hyljeksitty. Ilmeisesti vain minun, "loisijan", takia. Me kun emme ole vieläkään, anopin oletusten vastaisesti, eronneet. Yhdessä olemme miehen kanssa olleet jo 15 vuotta.
Anopilla on jonkinlainen syväsyntyinen, täysin vääristynyt käsitys poikansa ja minun yhteiselämästä. Anopin mukaan minä loisin ja olen miehelle vain rasite, joka teen hänen elämänsä liian raskaaksi. Mies, poikansa, on tässä omituisessa kuvitelmassa työteliäs uhrautuja, hyväksikäytettävä reppana, perheen rahapussi. Ja minä olen patalaiska, työtä vieroksuva, loiseläjä. Mistä ihmeestä anoppi on edes saanut tämän asetelman päähänsä...? En ymmärrä ollenkaan, todellisuus on kaikkea muuta. Heijasteleeko anoppi minuun omia pelkojaan? Tai omia ominaisuuksiaan: ehkä hän itse on "loinen" tai haluaisi olla sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Siksi anoppi lahjoittelee pojalleen omaisuutta, mutta sitten pitää tehdä velkakirja, jossa mä olen puolet sen arvosta velkaa.
Oikeasti tienaan kolme kertaa sen, mitä mieheni ja se olen MINÄ, joka maksaa nää kulut sekä elämstä että niiden "lahjoitusten" hoidosta.
Etkai ole mihinkään velkakirjaan laittanut nimeäsi? Eläkä missään nimessä rakenna mitään maalle joka ei ole hallinnassasi. Muutenkin lopettaisin tuollaisen omaisuuden ylläpidon ja antaisin miehen hoitaa ylläpitokustannukset ihan omasta pussista.
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksajat teitä elättää.
Eipä elätä kauaa, kun erosin nimittäin tänä vuonna veronmaksajista. Jää minunkin jäsenmaksut saamatta. Hähähää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh... kerro hänelle, mikä on tilanne.
miten? Ei tuollaista voi ottaa puheeksi, eikä se koskaan sano mitään suoraan, vihjailee vain.
Tartu seuraavaan vihjaukseen, kysy että mitä tuolla tarkoitit. Siitä voitkin jatkaa että sinulle on tullutkin vaikutelma että luulet että opiskelen edelleen. Jne. Kissa pöydälle siis.
Tai mies kertoo anopilleen asioiden oikean laidan kahdenkesken.
Mietin pitkään mikä tässä mättää ja sit tajusin. Ap.lla ei ole lapsia.
Meillä on tavallaan sama, paitsi että ylipäänsä miehen sukulaiset ja tutut taitavat epäillä hänen elättävän minua. Tosiasiassa aluksi elätimme kumpikin itsemme ja nyt minä olen elättänyt viime aikoina miestä, kun hänellä on mennyt huonosti. Mies antaa tahallaan muille toisenlaista kuvaa.
Olen antanut asian olla, koska se varmaan liittyy miehen itsetuntoon, enkä halua, että hänelle tulee itsetunto-ongelmia (heijastuvat meillä aina myös makuuhuoneeseen...) Sinänsä kyllä varmasti ärsyttävää ap:n tapauksessa. Hänen ottaisin asian reilusti puheeksi anopin kanssa ja orjaisin väärinkäsiotyksen täsmällisesti ja ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mietin pitkään mikä tässä mättää ja sit tajusin. Ap.lla ei ole lapsia.
Mistä niin päättelet ja mitä se selittää?
Vierailija kirjoitti:
Mutta silloinhan se menee just niin kuin anoppi haluaa.
Vihjaa takaisin. Annat ymmärtää suurin piirtein palkkasi suuruuden. Kerrot mitä tuli ostettua jne.
Keksit kyllä.
Noh... kerro hänelle, mikä on tilanne.