Mistä syystä itkit viimeksi?

Oli juttu UK:ssa tapahtuneesta jutusta: isä oli hukuttanut kaksi lastaan. Kuvassa oli pieni pinkki arkku ja pieni vaaleansininen arkku kantajien olkapäillä. Niin kamalan pienet arkut...

sitä kolmatta kautta ostaa jostain vai imeä netistä?

kahtena viikkona.

Tai oikeastaan kai sitä, kun yritin puhua surkeasta olostani eräälle ihmiselle, joka ei sitten kuitenkaan ehtinyt kuunnella, niin puhelun jälkeen vaan tuli kamala itku.

Miehen on ilmeisesti kovin vaikea tajuta, etten viimeisillään raskaana jaksa ihan niin paljon kuin normaalitilassa. :/

Sitä olen tässä itkeskellyt viime päivät.

Omaa typeryyttäni enemmän...



Alan nunnaksi..

Raskaushormonit jylläävät ja viimekerralla syy taisi olla jokin ketju jossa puhuttiin menetetyistä lemmikeistä. Yleensä en poraa kovin helpolla.

koimme toisen keskenmenomme...



Itkeskelen nykyään aika usein. Kahden lapsen menetys tuo kyyneleet silmiin mitä oudoimmissa paikoissa... Ja sitten vielä tämä lapsettomuus :(

koskaan saan tuntea olevani rakastettu, eli se henkilö jonka viereen haluaa, ihan oikeasti eikä vain siksi kun nyt näin on sattunut käymään.

Muistelee lasta kun kolme vuotta sitten diagnosoitiin autismi. Monesti tulee ajateltua niin itku tulee helposti. Kai tämä on mun tapa käsitellä asiaa jota en varmaan koskaan kunnolla hyväksy.

Siinä oli pienen pojan kuolinilmoitus ja " värssy" todella kertova. Kyyneleet tuli silmiin.

olin väsynyt ja maanantaiseen näyttöön oli enää muutama päivä ja tuntui etten osaa vielä mitään ja samana päivänä miehen työkaveri lähetteli perverssejä viestejä joissa ehdotteli kaikenlaista (todella painostavaa) ja jotenkin en jaksanut enää pidätellä itkua ja sitähän tuli.... koko päivän...

kuolleelle lapselleen tekemän biisin " Tears in Heaven.." Se on NIIN koskettava ja kun ajattelee millaisessa tilanteessa se on tehty niin tippa tulee silmään vieläkin :o(( Olen toki kuullut tämän biisin vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina se herkistää.

edellisen kerran minulle annettiin kontrolliaika kolmen kuukauden päähän, muistin sen kokoajan, kunnes joulukiireet pukkasivat päälle ja unohdin koko ajan. Sitten minulle tuli postissa kotiin lappu, jossa oli varattu uusi aika. Kun sitten menimme hoitolaan, lääkäri aloitti minulle hirveän saarnan....siis että " ei me voida hoitaa näitä hommia tällälailla" jne. Sanoin olevani todella pahoillani ja yleensä olen hyvin tunnollinen ja hyvämuistinen, mutta tämä oli lipsahtanut minulta. Hän sanoi että minun olisi heti pitänyt varata uusi aika. Sanoin että melkein heti kotiin tuli lappu että uusi aika on varattu. Hän vain jatkoi saarnaa.

Toinen juttu että pojallani on muovinen hammastuki (joku väliaikaisjuttu), jota pitäisi pitää yöllä. Hän taas ei pysty hengittämään kunnolla jos laittaa sen suuhun ja melkein oksentaa. Päivällä hän voi pitää sitä kotosalla. Lääkäri sanoi että jos olisi kyse omasta lapsestani niin hän saisi kyllä käyttämään laitetta.

Ihan omituista mutta kotimatkalla itkin, hän sai minut tuntemaan itseni täydeksi idiootiksi, joka ei välitä omista lapsistaan.

(vanha kapitalismin kannattajan sananlasku)

Viimeksi itkin, kun yritin lopettaa Seroxatit. Aloitettuani ne uudestaan en ole itkenyt kertaakaan. Itkin siis viimeksi marraskuussa.



Minua ei ihan hevillä saa itkemään. Ennen pillitin joka riidan yhteydessä ja muutenkin ainaki kerran viikossa. Nykyisin en riitele enkä itke. Joskus olen ahdistunut mutten ahdistustakaan pysty purkamaan itkemällä.



Liikutun monesti; työssäni koululaisten parissa ja oman lapseni kanssa. Mutta en enää osaa itkeä. Olen tasapainoisempi mutten pysty itkemään. Joskus harmittaa.

Itkin sitä kun olen niin surkea...

Kun mies oli niin ihana <3

Lehdessä oli juttu Ringa Junnilasta ja hänen alle kaksivuotiaana leukemiaan kuolleesta down-pojastaan. Toinen lapsi syntyi ennen kuin esikoinen kuoli, ja Ringa kertoi kuinka vaikeaa hänellä oli ollut. Oli kuvakin niin iloisesta pienestä pojasta, joka ei sitten saanut elää. Ei kannattaisi lukea tuollaisia kun on raskaana :o(