Mistä löytyy onnellisuus?

lapsistani, miehestäni, villasukista, auringonpaisteesta, kupillisesta höyryävää kahvia, ihan vaan arjesta...

Mikä sut teki aikaisemmin onnelliseksi? Mikä on muuttunut? Pohdiskele.

Kotona on sekamelska aina välillä, ei ole varmuutta kesätöistä jne, mutta mielessäni on rauha.

Klisee, mutta niin totta!



Itse en ole kuunnellut aina omaani, ja nyt olen onneton.

Vain sinä itse voit sen löytää, koska loppujen lopuksi onnellisuudessa ei ole kysymys elämäntilanteesta tms. ulkoisista seikoista vaan enempi omasta elämänasenteesta. Jokaisella pilvellä on hopeareunus ja sen voi jopa nähdä, kun malttaa pysähtyä katselemaan taivaalle :)



Olisko näistä vaikka apua matkalla onnentunteen löytämiseen?



" Menestystä mitataan usein sillä, saatko sen mitä haluat.

Onnellisuus on eri asia. Se riippuu siitä, haluatko sitä mitä saat."



" Pieni huoli on kuin pikkukivi. Jos sitä pitelee liian lähellä

silmää, ei näe mitään selkeästi. Jos sitä pitelee oikealla

etäisyydellä, sen voi tutkia ja luokitella. Jos sen viskaa

jalkojensa juureen, sen näkee oikeassa ympäristössään,

vain yhtenä monista pienistä kuhmuroista ikuisuuden tiellä."



Pää pystyyn ja elämänarvot kuntoon! Yksi kiitollisuuden aihe voi olla vaikkapa jos se, että sulla on katto pään päällä eikä tarvitse pelätä henkensä edestä esim. sodan keskellä... Tiedän, ei lohduta, mutta oikeasti: elämä on juuri niin hyvää tai huonoa kuin millaisena sen itse osaamme ja haluamme nähdä.

minäkin löytäisin sen mielenrauhan ja sisäisen onnen. Kaksi maailman rakkainta lasta minulla on ja paras aviomies mitä olisin voinut saada. Nätti, pieni koti ja terveys mallillaan.

Mutta se hyvän olon tunne.. sen kun löytäisi?

Alkup.

Oisko kolmenkympin kriisi? Toisaalta olen aina sotinut moisia kriisejä vastaan ja lähinnä nauranut niille. Mutta nyt kun elämä muuttuu, parisuhde ei ole enää entisellään, itse lihoo ja laiskistuu ja antaa kaiken aikansa perheelle, en osaa enää löytää elämästä iloja. Mutta odotan että tämä menee ohi.



Pelkään että rakkaus loppuu tai osaanko edes rakastaa.

Hyvän tuulen antaja - raikas Leijona! Rauuh!!!

Onkohan netissä missään sellaista testiä, missä on kysymyksiä ja sitten lasketaan pisteet yhteen...



Ja sitten se iki-ihana oma aika. Äidinkin pitää pitää huolta itsestä ja hyvinvoinnistaan ja ottaa ihan omaa aikaa, vaikkapa oma harrastus kerran viikossa.

että olen onneTON silloin kun tunnen oloni epävarmaksi,itsetunto heikoilla,ei mielekästä työtä tai tekemistä jossa tuntisin itseni tarpeelliseksi ja hyväksi,ei ystävä-tms. piiriä johon tuntisi varauksetta kuuluvansa ja tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.



Eli onnellisuutta mulla on noiden vastakohdat,plus tietenkin ne onnenhetket joita voi kokea pitkin päivää ihan minimaalisistakin asioista

saanut päähäni ettei mieheni enää rakasta minua. Vaikka hän ei ole MITÄÄN syytä tällaisille ajatuksille antanut mutta näin vain on. Oma ulkonäkökin lähinnä itkettää vaikka ennen ollut ihan sinut itseni kanssa. Ihan kuin olisi palannut takaisin teini-iän tunnekuohuihin mutta kahta voimakkaammin.. ja jotenkin todellisemmin. En tiedä..

Alkup.