Onko täällä ketään.....
joka ei puhu lapselleen suomea?
Kun lapset olivat nuorempia ja kotona koulusta,niin oli helppoa puhua kotona suomea,vaikka keskenään lapset ovatkin aina käyttäneet englantia.Nyt puhuvat vähemmän ja vähemmän suomea,vastaavat minulle englanniksi ja usein minusta tuntuu helpommalta vastata englanniksi.(isommat lapset jo lahinna teini ikää)
Nyt meillä on nuorimmainen melkein 2v. ja pikkuinen sanoo noin 20 sanaa suomeksi,mutta esim.eilen kun sanoin että siinä on vauva!,niin vastasi Baby.Ja kun sanon että laiva,niin poika sanoo boat.Välillä mietityttää että jatkanko suomen kieltä,kun meillä ei juurikaan ole läheisiä suhteita Suomeen,ja itsekin olen yli puolet elämästäni asunut ulkomailla.
Eli onko teistä kukaan lopettanut suomen kieltä,ja miten lapset ovat siihen suhtautuneet?Jos mitenkään?
Peyton.
Kommentit (7)
Peyton:
joka ei puhu lapselleen suomea?
Olen puhunut alusta asti saksaa enkä puhu nytkään, kun asumme Suomessa (16kk nyt oltu). Jos esikoinen puhuu suomea, vastaan saksaksi - eli siis varmaan kuten useimmat ulkomailla asuvat tekevät kun lapsi puhuttelee heitä ei-suomeksi:-)
Minä uskon vahvasti siihen, että vanhempien on hyvä puhua sitä kieltä, mikä heistä tuntuu parhaalta ja millä he pystyvät luonnollisimmin ja välittömimmin kommunikoimaan lapsensa kanssa.
Eli minulle tämä on sydämen, ei järjen asia;-)
Vähän asian sivusta mutta miksi Sanna asut Suomessa kun vihaat kaikkea ja kaikkia täällä? Kuka opettaa lapsillesi suomea kun itsekin puhut heille saksaa. Oletko ikinä ajatellut mitä tapahtuu jos olette täällä vielä kun lapset menevät kouluun. Meillä isä puhuu omaa kieltään ja minä omaani.
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Siskoni puhui lapsilleen heidän ollessaan pieniä aina suomea mutta nyt lähinnä kreikkaa. Suomi on jostain syystä jäänyt vähemmälle vaikka molemmat sitä hyvin puhuvatkin.
Tytöt tällä hetkellä 23 ja 18v. Jos tytöt eivät puhuisi suomea vanhempi ei esimerkiksi voisi tulla suomeen töihin yliopiston jälkeen tms. niinkuin on nyt tekemässä. Vanhemmalla iällä opettelu on jo paljon vaikeampaa. Kielitaidosta ei ole ikinä ollut kenellekään haittaa.
Meillä nuorempi aina vastasi minulle englanniksi ekat 7v ennenkuin suomi alkoi luistamaan paremmin ja teini-ikäiset taas eivät usein halua erottua ympäristöstä. Silti ei kannattaisi luovuttaa. Voivat arvostaa sitä myöhemmällä iällä.
Meidän esikoinen on 6 v ja kakkonen 2 v. Olemme kolmikielinen perhe ja yhteinen kielemme on asuinmaan kieli ranska.
Esikoinen rupesi aktiivisemmin puhumaan suomea kun pikkukakkonen syntyi. Luulen että hänen suhde kieleen muuttui kun kuulikin minun puhuvan sitä jollekin muulle kuin hänelle. Poika oli silloin 4 v. Vieläkin hän puhuu 75 % ranskaa ja useimmiten vastaa minulle ranskaksi. Nyt hän on alkanut puhua suomea kun hän kysyy minulta jotain eli kunaloite tulee hänen puoleltaan.
2 v tyttÖmme aloitti puhumisen suomeksi ja nyt ranska ja suomi ovat varsin tasavahvat sanastoltaan. Hänkin toistaa minun sanomiani sanoja sillä toisella (ja joskus kolmannella) kiellellä mutta eihän se haittaa. Päinvastoin, huomaamme että ymmärrys on oikein hyvällä tasolla. Ranskaksi hän sanoo nyt 7-8 sanan rakennelmia, suomeksi 3-4. Uskoisin tâmän johtuvat siitä että ranskaa hän kuulee niin paljon enemmän kuin suomea.
Minä ainakin haluan että lapsemme pystyvät itsenäisesti toimimaan suomessa. Ranskalla ei siellä pitkälle pärjää enkä halua olla heidän tulkkinaan. (Miehen tulkkaamisessa on jo ihan tarpeeksi.) Itsekästä saattaa joku ajatella, mutta joka tapauksessa uskon kielitaidon olevat lasten eduksi jatkossa.
Osaatko ilmaista itseäsi yhtälailla vieraalla kielellä kuin omalla äidinkielelläsi? Vaikka et vaatisi lapsiasi vastaamaan tai puhumuaan sinulle Suomea, niin veikkaan silti, että suomi on edelleen vahvempi kieli kuin toinen kieli, vaikkakin se toinen tuntuu varmasti ihan yhtä sujuvalta ja kotoisalta. Ne pienet nyanssit, vivahteet, sanat ja sanonnat joilla ilmaistaan tunteita harkiten sekä spontaanisti, tulevatko ne todellakin yhtä sydämestä ja luonnollisesti molemmilla kielillä? Kannattaa miettiä ensin sitä, ennenkuin luovut kielestä, kommunikaatio lapsen ja äidin välillä on aikasta tärkeä.
Uskon että puhuit suomea tai kiinaa, niin välillä se tuntuu siltä että puhuu seinille kun puhuu lapsille :-)
ja tottakai olen sen puolesta että jatkat suomen kieltä ja jaksat sitä myös lapsiltasi " vaatia" , niinkuin jo edellisissä ketjussa todettiin, ei ole yksikään monen kulttuurin lapsi sanonut että piru perikööt ne vanhemmat kun opin niiltä tämän kielen, päin vastoin, sitä harmittelua jatkuu jopa eläkeikään saakka! mutta kukin miltä tuntuu.
Mina ajattelisin siihen tyyliin, etta jatkamalla suomen puhumista pidat enemman ovia avoinna lasten tulevaisuuteen. Esim missa opiskelee, missa asuu, miten hyvin puhuu vanhempien Suomen sukulaisten kanssa, meneeko Suomessa armeijaan jne. Kuka tietaa jos he vanhempanakokevat identiteettinsa suomalaisiksi, voihan niinkin pain kayda!
Sitapaitsi on lukemattomia tutkimuksia jotka osoittavat etta kun lapsi puhuu kahta tai useampaa kielta niin koulumenestys on parempi ei ainoastaan kielissa vaan ainakin myos matikassa. Joten se mutkistaa heidan aivoja ja haastaa niita kehittymaan.
Hänen miehensä (ranskalainen) ei halunnut että, hän puhuu Suomea lapsille, kun mies ei ymmärrä.
Lasten ollessa 8 ja 10v he erosivat ja ystäväni muutti Suomeen
(asui12v Ranskassa) lapsien kanssa.
Kyllä olisi ollut lapsilla helppoa jos kieli olisi ollut edes vähän tuttu.
Olemmehan silti ylpeitä Suomalaisuudesta, vaikka muualla asummekin.
Minä kyllä yrittäisin pitää edes hieman yllä Suomenkieltä.
Tzemppiä...
Mukavaa Joulun odottelua kaikille.
Anne
Ei omakohtaista kokemusta, mutta tapasin vastikaan eraan amerikkalaisen miehen, jolla suomalaiset vanhemmat ja han oli kovin pahoillaan siita, etteivat vanhempansa olleet vaatineet aktiivisempaa suomen kielen kayttoa aikanaan. Ja eniten tietty oli pahoillaan siita, etteivat omat lapset puhu lainkaan suomea. Ja muitakin vastaavia kokemuksia on tullut vastaan. Sinuna jatkaisin suomen kielen puhumista lapsillesi, ei siita varmaan haittaakaan ole...
Tulipsi