Millainen ihminen jättää hanat tiputtamaan, mehupullot auki, roskat lattialle

Terveisin AP ja mieheni sanoi, että tuollaista naista ei toista ole varmaan koko maapallolla. Minulta vaan putoilee tavaroita enkä huomaa niitä ja sitten ne jää siihen niin kauaksi aikaa kunnes mies huomauttaa siitä tai itse nostaa ja siivoa jälkeni.

Mulla on muutakin ajateltavaa ja olen kömpelö ja hajamielinen. Joku limsapullonkorkki on ihan toissijainen asia maailmassa.

Mulla on muutakin ajateltavaa ja olen kömpelö ja hajamielinen. Joku limsapullonkorkki on ihan toissijainen asia maailmassa.

sinulla on varmaan tosi tärkeää ajateltavaa.... :)

ja unohtelen tavaroita.

Väsyn myös helposti, mikä tulkitaan usein laiskuudeksi.



Ovat kaikki ms-taudin oireita. Siis minulla, ap:llä taitaa olla kyse jostakin muusta.

En viitsi heti nostaa jotain roskaa, jos roskis on eri suunnassa kuin johon olen menossa. Mehupullo jääusein auki ja korkit häviää. Limsapullot kierrän kiinni sopivan tiukasti ja valitan itse miehelle siitä, että se vääntää ne niin tiukasti, etten saa auki.

mutta lattialla on turhaa krääsää ja pulloista jää usein korkki auki. Olen laiska ja sotku ei haittaa, jos haittaa, siivoan toki. En syntynyt rätti kourassa ja inhoan skitsoamista joka maton hapsusta, joten opettelin suurpiirteiseksi.

mutta limpsapullot kierrän kyllä kiinni, koska muuten hapot haihtuvat. Sellainen, joka haluaa happojen karkaavan?



Ennen miestä tässä ei ollut mitään ongelmaa. En tiputellut puolittain avonaisia pulloja, hammastahnatuubit seisoivat korkillaan, vaikka ne olivatkin löyhemmin suljettuja ja rasioiden kansista en nostellut, vaan kunnolla pohjan alta.



Mies sössii nyt kaiken tai vääntää liian kireälle, jolloin on ranteita rasittavaa avata niitä! Minulla oli myös vähemmän tavaraa, kun mieheni taas hamstraa kaikkea liikaa. Sitten pinot sortuu, kun joutuu kaivelemaan jotain alta ja takaa ja kannet lentelee. Mutta kun minulla ei ollut ennen niitä pinojakaan! Olin hyvin järjestelmällinen ja käytännöllinen ihminen, joka teki kaiken helpoimmalla, mutta silti itselle siistillä tavalla. Toiset ne sössii!

Ennen miestä tässä ei ollut mitään ongelmaa. En tiputellut puolittain avonaisia pulloja, hammastahnatuubit seisoivat korkillaan, vaikka ne olivatkin löyhemmin suljettuja ja rasioiden kansista en nostellut, vaan kunnolla pohjan alta.

Mies sössii nyt kaiken tai vääntää liian kireälle, jolloin on ranteita rasittavaa avata niitä! Minulla oli myös vähemmän tavaraa, kun mieheni taas hamstraa kaikkea liikaa. Sitten pinot sortuu, kun joutuu kaivelemaan jotain alta ja takaa ja kannet lentelee. Mutta kun minulla ei ollut ennen niitä pinojakaan! Olin hyvin järjestelmällinen ja käytännöllinen ihminen, joka teki kaiken helpoimmalla, mutta silti itselle siistillä tavalla. Toiset ne sössii!

Mies aina marmattaa, kun kaikki kannet ja korkit on huonosti suljettuja. Siisti ja huolellinen olen muuten, mutta kannet saavat olla miten ovat. En nosta mitään kannesta, eikä sotkua tule koskaan.

hei kuule. noi on asioita joita voi oppia

Mies on välillä ihan hermoraunio kun ravistaa jotain mehupulloa ja korkki on just ja just jengoilla ja mehut lentää pitkin seiniä. Meillä on ns vanhanaikaiset hanat eli kierrettävät ja en vaan muista kiertää niitä huolellisesti eli jää siksi usein tippumaan. Mies on jopa sanonut, että muuttaa yksin, koska ei kestä katsoa mun touhuja.

ap

mut miehen ja lapsien myötä oli pakko muuttua. Minäkin olen sitä mieltä, että noi voi oppia. Ei se ole mikään ominaisuus, että jättää korkit löysälle, vaan ihan opittu tapa, jota on voinut jatkaa koska se on toiminut.



Minä teen vaan ihan yksinkertaisesti niin, että keskityn enemmän siihen mitä teen. Jos olen lähdössä tilanteesta jonnekin ja jätän esimerkiksi roskat pöydälle, niin kysyn itseltäni, että mitä olen tekemässä? Miksi teen asioista vaikeita kun ne voi tehdä helposti (eli laittaa ne roskat heti roskikseen).



Voin sanoa, että on joskus ihan todella, todella turhauttavaa keskittyä yksityiskohtiin, mutta kannattavaa. Itselläkin on kivempi asua siistissä kodissa jossa hommat toimii.

mut miehen ja lapsien myötä oli pakko muuttua. Minäkin olen sitä mieltä, että noi voi oppia. Ei se ole mikään ominaisuus, että jättää korkit löysälle, vaan ihan opittu tapa, jota on voinut jatkaa koska se on toiminut.

Minä teen vaan ihan yksinkertaisesti niin, että keskityn enemmän siihen mitä teen. Jos olen lähdössä tilanteesta jonnekin ja jätän esimerkiksi roskat pöydälle, niin kysyn itseltäni, että mitä olen tekemässä? Miksi teen asioista vaikeita kun ne voi tehdä helposti (eli laittaa ne roskat heti roskikseen).

Voin sanoa, että on joskus ihan todella, todella turhauttavaa keskittyä yksityiskohtiin, mutta kannattavaa. Itselläkin on kivempi asua siistissä kodissa jossa hommat toimii.

Noinhan siinä menee, pahin esimerkki oli kun jätin jalkakylpyveden kahdeksi päiväksi laiskuuttani olohuoneen sohvan viereen ja pienin lapsemme uitti siinä puhelinta. Mies lähti talosta ovet paukkuen eikä sanonut mitään moneen päivään. Sillä menee oikeasti niin hermot näihin mun juttuihin, että jotain pitäisi tehdä :( Muuten se muuttaa omaan asuntoon ihan vaan kun ei kestä elää mun kanssa samassa asunnossa.

ap

että asiat on menneet noin pitkälle. :( Ei toi minun mielestäni nyt sentään NIIN vakava asia ole, että miehen pitää jättää perhe ja erota. Paljon pahempiakin juttuja on useimmissa parisuhteissa.



Mut ap, auttaisko jos listaisit asiat, jotka sulle on erityisen vaikeita, ja sitten miettisit, miten niitä voi välttää tai tehdä toimivammin? Onko esimerkiksi pyykinpesu sinulle vaikeaa (monille huolimattomille ja hajamielisille ihmisille esimerkiksi puhtaan pyykin ja sukkien lajittelu ja laittaminen on stressaavaa puuhaa) entä siivoaahan kaikki muutkin perheessänne?



Minä esimerkiksi en koskaan veisi vettä pois kylpyhuoneesta jalkakylpyastiassa, koska todennäköisesti se vesi päätyy jonnekin muualle kuin viemäriin. En myöskään koskaan vie ruokaa, sanomalehtiä tai juomaa pois keittiöstä, laske postia muualle kuin postille tarkoitettuun lokerikkoon jne. Kun asiat pitää alunperinkin niillä paikoilla, missä ne on olleet, ei sotkua tule eikä asiat mene hukkaan.



14

että asiat on menneet noin pitkälle. :( Ei toi minun mielestäni nyt sentään NIIN vakava asia ole, että miehen pitää jättää perhe ja erota. Paljon pahempiakin juttuja on useimmissa parisuhteissa.

Mut ap, auttaisko jos listaisit asiat, jotka sulle on erityisen vaikeita, ja sitten miettisit, miten niitä voi välttää tai tehdä toimivammin? Onko esimerkiksi pyykinpesu sinulle vaikeaa (monille huolimattomille ja hajamielisille ihmisille esimerkiksi puhtaan pyykin ja sukkien lajittelu ja laittaminen on stressaavaa puuhaa) entä siivoaahan kaikki muutkin perheessänne?

Minä esimerkiksi en koskaan veisi vettä pois kylpyhuoneesta jalkakylpyastiassa, koska todennäköisesti se vesi päätyy jonnekin muualle kuin viemäriin. En myöskään koskaan vie ruokaa, sanomalehtiä tai juomaa pois keittiöstä, laske postia muualle kuin postille tarkoitettuun lokerikkoon jne. Kun asiat pitää alunperinkin niillä paikoilla, missä ne on olleet, ei sotkua tule eikä asiat mene hukkaan.

14

Mies rupee vaan olemaan kurkkuaan myöten täynnä tätä. Se on itse siisti ja järjestelmällinen ja kun asui yksin opiskeluaikana niin asunto oli aina tiptop. Hän siivoo varmaan enemmän kuin minä tai jos hän ei siihen patista niin meillä ei siivottaisi kun kerran vuodessa. Pitää mm keittiön aina siistinä kun multa jää kaikki ruoan laiton jälkeen levälleen ja jos pannulta lentää ruokaa hellalle niin se on siinä myös viikon päästä jne. Sitten se syyllistää minua sillä, että lapset oppii nuo samat tavat, joka on kyllä taivaan tosi :(

mä haluaisin kyllä tähän sanoa, että sun miehesi on tiennyt, millaisen ihmisen kanssa on mennyt yhteen, ja niin se vain on,että ihmiset ei muutu. Täytyy hyväksyä, että ihminen on just sellainen kuin on koko loppuelämänsä; sotkuiset on sotkuisia, tuhlarit on tuhlareita, ylipainoiset pysyvät ylipainoisina ja pieruhuumorista tykkäävät tykkäävät siitä lopun elämäänsä, piti kumppani siitä tai ei. On paljon isompiakin vikoja kuin sotkuisuus ja huolimattomuus. Onko nyt ihan varma, ettei miehelläsi ole kriisiä, josta syyttää sinua? Vai oletko ihan tosissasi NIIN sotkuinen että se ei ole terveen rajoilla?



Mut sitten sen vielä haluaisin tietää, että miten sinä mallinnat tietyt tapahtumat? Eli mitkä kaikki osa-alueet ajattelet kuuluvan esimerkiksi ruuanlaittoon? Jos mietit, että teet ruokaa, mietitkö vain siihen asti, että ruoka on lautasella, vai jatkatko ajatusta siihen asti, että keittiö on puhdas ja tiskit hoidettu? "Vikahan" voi olla ihan siinäkin, että ajattelet ruuan laiton ja siivoamisen olevan eri kokonaisuuksia, ja orientoidut vain siihen ruuanlaittoon.



Minua ainakin auttaa, että tavallaan ajattelen asiat nykyään "loppuun asti". Tyyliin että kun ajattelen vaihtavani verhot, mietin ensin että "ensin otan verhot pois, laitan ne pesuun, vien narulle. Otan toiset kaapista, silitän ne, laitan niihin nipsut, haen varastosta keittiöjakkaran, laitan nipsut paikoilleen. Vien jakkaran varastoon Haen narulta vanhat verhot, viikkaan ne, laitan kaappiin jne." Ennen olisin vain ollut innoissani, kun saisin laittaa uudet verhot ikkunaan, ja suurinpiirtein kaikki muu olisikin jäänyt hujan hajan, varsinkin jos minun olisi pitänyt ommella jotain.



Kun olen miettinyt koko kokonaisuuden, huomaan ettei minulla useinkaan ole aikaa tehdä koko asiaa kerralla (jolloin loput jää taatusti tekemättä) tai että en oikeastaan edes viitsi tehdä koko juttua loppuun asti (tämä asia koskee esimerkiksi uusien harrastusten ja projektien aloittamista. Muuten aloittaisin vaikka mitä, enkä koskaan veisi niitä loppuun asti.)



Tiedän että tämä kuulostaa ihan naurettavalta säätämiselä ja alkeellisesta ajattelutavalta niiden mielestä, jotka ovat oppineet nämä asiat jo päiväkoti-iässä. Mut mun on pakko tehdä näin, mallintaa kaikki, merkitä asioille omat paikat, muistella sääntöjä jatkuvasti jne. tai elämä olisi ihan hajallaan, olisin tekemässä sataa asiaa enkä saisi mitään valmiiksi, tai sitten olisin usein myöhässä, hukkaisin tavaroita ja muuta omasta huolimattomuudesta johtuvaa.



14



14.

niin laiskaksi, että laiskapaska syö perunatkin kuorineen, kun ei viitsi kuoria.

Ihmettelen miten sai kaksi lasta aikaan, kun ei viitsi tehdä mitään loppuun asti eikä kunnolla.