Mä haluan kuolla :( ajaa autolla betoniin

huokauksetkin kuullaan

Olet masennuslääkityksellä ja käyt terapiassa, mutta nähtävästi siitä ei ole sinulle nyt riittävästi apua. Minun mielestäni sinun kuuluisi nyt olla sairaslomalla, lääkärin määrittelemä aika. Jos olet kertakaikkisen toimintakyvytön, niin ei ole oikein, että sinulla on kalenteri täynnä ja stressi päällä.



Oletko saanut viime aikoina nukuttua tai muuten levättyä?



Minusta sinun kannattaisi toimia nyt niin, että soitat huomen aamulla päivystykseen, ja hakeudut lääkärille. Kerrot lääkärille kaiken tämän mitä kerroit tässä, ja painota sitä, että et pysty kertakaikkiaan suoriutumaan kaikista tehtävistä. Pieni sairausloma tekisi hyvää varmasti, saisit levättyä, ja ehkä samalla lääkärireissulla voisi myös tarkistaa lääkitystäsi? (miten kauan sulla on ollut lääkitys?)



Olen itse sairastanut keskivaikean masennuksen opiskeluaikaan, ja ollut sen johdosta myös kuukauden sairauslomalla. Tiedän, miten vaikealta ne tuskaisimmat hetket tuntuvat, kun ei kertakaikkiaan mikään onnistu, ja ei voi muuta tehdä kuin itkeä. Sieltä on kuitenkin vain yksi tie; ylöspäin! :)



*hali*

Älä sorru syyttämään itseäsi siitä, ettet nyt näe hyviä puolia etkä pysty myönteiseen ajatteluun. ensin on parannuttava, ja se vie AIKAA:

Vaikka suuttui autosta, se rakastaa ja välittää. Miehet ei vaan näe asioita, niille pitää kertoa asiat. Sano että tarviit nyt lepoa, ymmärrystä ja hoivaa että pääset jaloillesi ja jaksat taas arkea. Lähtekää pienelle lomalle! Jos rahasta on tiukkaa niin vaikka viikonlopuksi jonkun tuttavan mökille tms.



Olet tärkeä ja rakas monelle, älä tee sitä!

Mitäpä mietit oikeasti, jos lehdessä lukee huomenna että nainen kuoli ajettuaan suoralla tieosuudella kohti siltarumpua:(



AP, tsemppiä ja halauksia!

En silloin uskonut terapeuttia, joka neuvoi karsimaan opiskelun poissa ja muut menot minimiin. Sairastuin sitten vakavaan masennukseen ja jouduin työeläkkeelle. Kesti kauan nousta ylös. Valmistunut en ole vieläkään.



Älä tee samaa virhettä. Priorisoi elämäsi ja jätä tällä hetkellä " turha" ja " kuormittava" pois. Opiskelupaikka pysyy, ilmoittaudut sinne poissaolevaksi. Vuosi sinne tai tänne, voit jatkaa opiskeluja myöhemmin. Työstäkin voit saada pitkän sairausloman (kuukausia kun vaan pyydät), ellet ole pätkätöissä. Minä jatkoin opiskelua ja töitä sillä seurauksella, että opiskelut meni päin seiniä ja hölmö minä lopulta irtisanoin itseni hyvästä työpaikasta, koska olin niin väsynyt. Sen sijaan, että olisin pyytänyt sairauslomaa.



Tarvitset omaa aikaa ja rauhaa sekä jotakin mielekästä tekemistä, jotakin mistä saat vielä iloa. Ja pyydä miestäsi mukaan terapiaan, ehdota terapeutille. Minunkin avopuolisoni silmät aukesivat vasta kun kuuli tilanteeni ulkopuoliselta. Ja hän alkoi tukea minua paremmin ja osoittaa rakkauttaan.



Kaikki järjestyy, usko pois. Kun on pohjalla ei voi enää muuta kuin lähteä nousemaan ylös. Tsemppiä ja halauksia!

Jos ei olisi lapsia niin olisin ottanu itseltäni hengen jo aikaa sitten.

Mun miehelle on ihan turha tunteistaan ees puhua kun ei kuitenkaan kuuntele.

Ajaessa painoin kaasun pohjaan. Päähän tuli vaan ajatus että en jaksa enää...painoin kaasua kalliota kohti. Kävelylenkillä olevan pariskunnan näkeminen pysäytti mut ja takaraivossa oleva ääni...

Olin aivan uupunut lasten hoidosta, jatkuvasta väsymyksestä, tekemättömistä töistä, rahanpuutteesta yms. Olin myös terapiassa, söin lääkkeitä yms. Mikään ei tuntunut auttavan.



Vasta kun sain työkkärin kautta duunin ja aloitin sen niin asiat alkoivat suttaantumaan pikkuhiljaa. Masennusta on varmasti jollain tavalla loppuelämän koska olen sellaiseen taipuvainen mutta pystyn kontrolloimaan ja estämään sitä helpommin kun tiedostan sen. Jos esimerkiksi alan olemaan todella äkäinen, lähden kävelylle tai nukkumaan. Ennen huusin ja syytin muita kuin mikäkin...



Työ kyllä auttaa kun saa aikuiskontakteja. Mulla ne olivat aiemmin vain täältä ja täällä syyllistetään todella paljon. Tämä on eka kerta vuoteen kun palaan tänne.



Tarvitset lepoa ja ystävien seuraa. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus saada lapset välillä hoitoon. Meillä ei kun ei ole sukulaisia lähellä eikä naapurit ota. Ovat kaikki niin kiireisiä...kysytty on tuhat ja yksi kertaa...



Tsemppiä sinulle! Menehän lukemaan jotain piristävää. Tämä palsta masentaa entisestään. Toivottavasti sait tästä viestistä voimaa huomiseen!!! :):):) Tiedän miltä sinusta tuntuuuuuu!!!

Kun mulla oli noin paha olla, hakeuduin osastolle. Olin 3 viikkoa siellä. Mies hoiti lapsia ja kotia ja elämä on sujunut sen jälkeen paremmin.

Jos miehesi oikeasti rakastaa sinua hän ei velvoita sinua masentuneena mihinkään.



Koita nyt itse auttaa itseäsi ja hakeudu tehokkaammin hoitoon. Voiko koiria antaa väliaikaisesti sijoitukseen?



T. myös itsaria märehtinyt, mutta elossa yhä

Masennusta, palelua ja väsymystä aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta. hus, lääkäriin ja häntä pystyyn. Ei se auton romuttaminen ja muu ole maailman loppu. Nyt sinusta vain tuntuu siltä. Tsemppiä!

Mulla oli kuvailemasi tilanne just vuosi sitten tein yövuoroja etc. Tiedän ihan tarkkaan mitä tunnet!! Älä luovuta sun on nyt vaan annettava periksi ja levättävä! Yövuorot ei kertakaikkiaan käy sulle!! Heti huomenna järjestät asiat niin että koulu jää tauolle ja samoin työ! Muuta vaihtoehtoa sulla ei vaan ole! Munkin otti todella koville luopua " paremmasta" hommasta ja siirtyä rivimieheksi kun jouduin lopettamaan yötyöt, mutta nyt jälkeenpäin tajuan että muu ei olisi auttanut! muista heti huomenna peli poikki ja kaikki muuttuu vielä hyväksi, sun on vaan nyt levättävä muu ei kerrassaan auta. ei maaima kaadu vaikka koulu jää kesken ja työt tekemättä!!!Paljon voimahaleja sulle!!!

tuleuskoon.fi