Lue keskustelun säännöt.
äiti on se tärkein ?
08.12.2008 |
mitä mieltä olette tästä, onko oma äiti lapselle aina se tärkein, jopa tärkeämpi kuin isä?
tästä oli keskustelua taannoin erään kanssa joka oli tätä mieltä, itse olen sitä mieltä että molemmat vanhemmat ovat lapselle yhtä tärkeitä eikä edes pidä laittaa toista korkeammalle korokkeelle.
Kommentit (6)
Meidän kolmelle pojalle on ihan selkeesti isi tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei ihmisiä saa laittaa tärkeysjärjestykseen.
Itse olen eroperheestä. Muutin äidin luo, veli isän luo. Äiti tunsi piston sydämessä että "antoi" veljeni muuttaa isän luo mutta kun ajattelee että isä on tärkeä osa pojan elämää ratkasu oli tehty pojan parasta ajatellen.
Itse koin etten saanut yhtä paljoa isältä huomiota, kaipasin isää hyvin paljon.
Joten mietin paljon lapsena sitä että miksi tyttö kuuluu äidille ja poika isälle, samassa veneessä sitä lapset on ja vanhempiaan kaipaavat.
En ymmärrä miksi jokkut nostaa äitiyden isyyttä korkeammalle. Isäni on ollut vanhempiemme ollessa yhdessä hyvä vanhempi siinä missä äitinikin, ei se siitä miksikään isyys muuttunut kun erosivat.
Katkeruutta ja vihaa äiti siitä tunsi kun isä vaihtoi naista, mutta ei se liity vanhemmuuteen.
Kammottaa kun lapsista riidellään eron tullessa, lapset on oiva lyömäase eräille. Mutta lapset on ihmisiä, jokka kuulee ja näkee miten käyttäydytään.
Miten lapsi kasvaa tasapainoiseksi jos opetetaan että toinen sukupuoli on toista tärkeämpi?
Omilla lapsilla on mies joka saa joskus eron tullen valita miten paljon lapsiaan näkee.
Kovasti surettaa ne perheet joissa tarttee määritellä tarkkaan miten usein lasta näkee, eikä yhtään enempää. Eikö ihmiset ajattele (normaalit ihmiset) lapsensa parasta?
Kun lapsen päättää maailmaan hankkimaan on lapsesta vastuussa. Tämä pitää muistaa myös erotessa!
Ei vaan voi muuttaa toiselle puolen Suomea uuden kumppanin perässä ja olettaa että oma lapsi ei tästä haavoitu.. Itsekkyyttä puhtaimmillaan.
Mitä jos lapsi olisi kumppanillasi ja hän tekisi niin?
Mutta jos vaikka äiti on hoitanut lapsia 24/7 viiden vuoden ajan ja isä on kotona iltaisin vain pari tuntia kerrallaan omissa puuhissaan niin eron sattuessa lapsille olisi varmasti helpompi jäädä asumaan äidin luokse.
Näin arki säilyisi mahdollisimman normaalina heidän kannaltaan ja heille äiti olisi sen vuoksi varmasti "tärkeämpi".
Se, että isät usein miten joutuvat hankkimaan perheelle tulot, ei tarkoita, että äiti olisi tärkeämpi.
Vain henkisesti epäkypsät vanhemmat edes laittavat itseään tärkeysjärjestykseen.
Vain erittäin itsekkäät ja omahyväiset vanhemmat tappelevat tapaamisoikeuksista. Lapsen tulee tavata kumpaakin vanhempaa eikä lasta saa omalla käytöksellään syyllistää toisen vanhemman tapaamisesta.
Vaikka lasta tuleekin tapaamisen aikana ikävä, niin ei sitä tarvitse lapselle toitottaa. Lapsi saa vain huonon omantunnon kun "hylkää" vanhemman tapaamisen ajaksi.
Kivikaudelta on se jäänne,että lapsen on parasta asua äidin kanssa!
Tuossa alle vuoden iässä minä olen selkeästi ollut lapsillemme tärkeämpi.
Isä on aina ollut aktiivinen ja hoitanut lapsia oma-aloitteisesti ja tehnyt heidän kanssa omia juttujaan/ leikkinyt yms, mutta vauvana kaikki ovat olleet minun perääni. Itse pidän sitä ihan luonnollisena, sillä olen imettänyt pitkään ja koska olen kotiäiti, olen lapsille läsnä lähes koko ajan.
Lasten kasvettua tilanne on muuttunut ja suosikki-vanhempi vaihtelee tarkoitusperän mukaan :D Molemmilla vanhemmilla on omat juttunsa mitä tekevät lasten kanssa ja tietysti suhteet lapsiin ovat kaikilla erilaiset persoonista riippuen. Hoitajina olemme tasavertaisia, mies pärjää kolmen lapsemme kanssa siinä kuin minäkin.
ainakin mun tytölle isi on se tärkein.
poika taas on ihan kiinni minussa