mistä tietää olevansa masentunut? miten eroaa tavallisesta väsymyksestä?

Nuo rajat ovat niin häilyvät, että ei niitä voi pelkän "oirelistan" perusteella alkaa edes arvailla. Voit olla masentunut, voit olla uupunut, tai "vain" väsynyt ja stressaantunut. Diagnoosia suurempi merkitys on sillä mitä ja miten asiaa aletaan hoitaa.

syytin kokoajan raskautta ja alhaista hemoglobiinia.. Mulla oli lisäksi elämänhalu kateissa eikä missään asioissa löytynyt mitään iloittavaa.. En ikinä voinut kuvitella että mulla olis masennusta, mutta lääkäriin kannattaa mennä..

googleen hakusana masennustesti ja tee se, siitä saa jotain viitteitä ja ainakin ajattelemisen aihetta sekä huomaa ehkä itsestään jotain asioita jotka ovat jääneet huomaamatta.



Onko sinulla hyviä päiviä? Onko alakulo ja paha mieli jatkuvaa?

Jaksatko huolehtia itsestäsi ja ulkonäöstäsi?



Mulla meni jaksoittain useita vuosia huono jakso,jolloin olin itkuinen, väsynyt, ärtynyt, en jaksanut ajatella kuin sen mikä oli ihan pakko eli ruoka lapsille ja puhtaat vaatteet päälle jne. jo pyllyn pyyhkiminen tuotti ponnisteluita että jaksoin.. alkoi tulla ajatuksia "jos nyt ajaisin kolarin voisin päästä tästä pahasta olosta" ja alkoi tulla myös pelkotiloja, mitä jos lapsi kerhossa putoaa jostain tai kerhotädit unohtavat lapsen jonnekin toiseen huoneeseen siirtymätilanteissa, mitä jos lapsi karkaa ja jää auton alle, mitä jos meidän koululainen napataan auton kyytiin koulumatkalla jnejnejne.



Aina seurasi hyvä jakso jolloin ajattelin kaiken olevan taas hyvin enkä hakenut apua. Jaksot saattoi olla eri pituisia, pitkiäkin välillä.



Mutta sitten tuli viimeinen tikki, ihan vaan tuli itku vaatteita pukiessa ja tuska ja ajatus, en jaksa enkä halua ja jäin lattialle itkemään, kun siitä tokenin soitin lääkäriajan itselleni.

Kävin lääkärissä joka ensitilassa määräsi lääkkeitä, vaikka en olisi halunnut. Sain ajan psykiatrian sairaanhoitajalle jolle soitin ja sain hyviä neuvoja.

1. Ota itsekkäästi vähän omaa aikaa, se on parhaaksi kaikille.

2. Ala harrastamaan ja liikkumaan.

3. Älä jää 4 seinän sisälle vaan hakeudu ihmisten seuraan.

4. Puhu tunteistasi..



oli muitakin mutta tuossa nuo mielestäni mulle parhaat!



Noin tein ja en alottanu lääkkeitä, sain aikoja tälle psysairaanhoitajalle ja nyt voin tosi hyvin, parantunut en ole, enkä ehkä koskaan mutta itsestä pitää huolehtia! Lääkkeitä en halunnut koska imetän/imetin ja vaikka useat sopii imettäville en halunnut ottaa riskiä ja lisätä omaa syyllisyyttäni.



Voimia!!

vauvan vuoksi ja saattaahan asia niin ollakki, mutta en tiedä?! ja välillä on parempi.. jotenkin tuntuu, että joka vuosi mulla tähän samaan aikaan on vähän tälläistä... onko kenellekkään tuttua?



ap

Kun mä kävin lääkärissä meidän vauva oli 5kuinen, mutta kun kerroin siitä miten tää masennus on mennyt ees taas ja parempia jaksojakin on hän tiesi heti minkä tyyppisestä masennuksesta on kyse.

Mutta jos sulla aina syksyn aikaan masentaa, on kyseessä tod.näk. ns. kaamosmasennus. Mutta periaatteessa siihen auttaa samat, liikunta, ihmisten seura jne.

Täälä ei sulle voi kukaan sanoa että sulla on raskauden jälkeinen masennus, alakulo, stressi, masennus..

Ainoastaan jutteleminen neuvolassa ta terkalla auttaa. Lääkäriin ei tartte mennä ekana, terkkakin osaa tunnistaa jatkohoidon tarpeen.



Se on sun koko tilanne joka vaikuttaa: parisuhde, onko mitä tapahtunut.. Ei vaan se oletko itkuherkkä, ahdistusta (missä määrin estää elämää), vitutus..



Tunteet ja väsyminen on normaalia, mutta jos ei siihen tunnu olevan syytä tai et vaan pääse tunteiden yli niin menisin juttelemaan.

Ei kesto vitutus ilman järkevää syytäkään ole normaalia, vai onko sinusta?



Sää voit vaikka neuvolassa nostaa asian tapetille jos ei tunteet seuraavaan aikaan mennessä hellitä!

Sitä ennen syö hyvin, ulkoile, nuku mahdollisimman paljon, osta vaikka jotain vitamiineja. Tee asioita joista nautit.

Jos taas asiat tuntuu pahenevan niin älä odota sitä seuraavaa nauvola aikaa vaan soita jos saisit ajan pian.



Itselläni ei ole säännöllisesti mitään kestovitutusta tms. Jos olisi niin menisin sinne lääkäriin, jos olis vaikka kilpirauhasessa jotain vikaa?

Testaa esim. joululoman aikana. Pyydä apua lapsenhoitoon ja tee virkistäviä asioita ja nuku paljon. Jos arjen koittaessa olet yhtä väsynyt kuin ennen lomaa, viittaa masennukseen. (Olettaen, että sinulla on joulunaika on sellainen, että voin silloin levätä ja rentoutua, etkä esim. ajele ympäri Suomea hikihatussa sukuloimassa - ellei se sitten taas ole sinusta virkistävää).



Tässä tällainen käytännön arkimasennustesti.



Väsymyksestä pääsee lepäämällä ja nukkumalla, uupumuksesta ja masennuksesta ei.

vauvan vuoksi ja saattaahan asia niin ollakki, mutta en tiedä?! ja välillä on parempi.. jotenkin tuntuu, että joka vuosi mulla tähän samaan aikaan on vähän tälläistä... onko kenellekkään tuttua?

ap

Kuten joku jo mainitsi, kuulostaa kaamosmasennukselta. Ulkoile mahdollisimman paljon valoisaan aikaan. Jotkut saavat myös apua kirkasvalolampuista.

Kyse voi olla myös jostain ihan muusta. Mutta tosiaan, me täällä ei sille asialle voida yhtään mitään.

Kannattaa mennä lääkäriin, koska et oikeasti tiedä kokeilematta mitä siellä sanotaan. Jos tulos on tuo mitä veikkaat voit käydä uudelleen ja sanoa, että oireet eivät ole helpottaneet (jos näin on). Sitten on vielä neuvola missä voit puhua tai esim. tk:ssa sairaanhoitaja.

Muista, että usein äidin masennus siirtyy myös vauvaan. Jos et itsesi takia jaksa lähteä niin tee se lapsesi takia!

päätin alkaa nyt ulkoilemaan enemmän ja syömään terveellisemmin ja yrittää olla stressaamatta pienistä asioista. ja joulun jälkeen katson asiaa uudelleen!



Mutta kovasti kiitos kaikille! jotenkin tuntuu jo sekin paljon paremmalta, kun täällä joku välitää ja antaa neuvoja. :) ja saa toki laittaa vielä lisää kommentteja ja neuvoja!!



ap

Itellä kans tuppaa mielialat menee vuoristorataa ja tulee kausia että on vireämpi ja sitten taas niitä laskukausia.

Suosittelen ulkoilua vaikka esim nyt on aika kökkö keli tuolla ulkona tallustella mut eipähän ole ruuhkaa lenkkipoluilla ;)

Ja toki kaikki muukin itseä innostava ja kiinnostava puuhaa pitää ajatukset poissa synkistä aatoksista.

Mä olen itse päässyt neuvolan kautta juttelemaan ja musta on ollut hyvä kokemus kun saa puhua ihan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Apua saa ja kannattaa hakea!



ps.

Suosittelen katsastamaan tän av palstan jutun Eilen Prismassa nähtyä. Ite sain siitä kyllä päivän naurut, varsinkin se Astronautti-kommentti oli aivan loistava :D

Jotkut päivät ovat parempia, jotkut huonompia. Mutta tiedän, että mulla on taipumusta masennukseen, vaikka en ole varsinaista diagnoosia saanutkaan. Lähinnä väsynyt, alakuloinen, ärtynyt, ei jaksa innostua mistään, itseinhoa.. Katotaan nyt sitten mitä psyko sanoo, eihän siitä haittaakaan ole.



Itsekin olen miettinyt, että onko tämä vain omaa laiskuutta, pitäisi vain ryhdistäytyä, mutta kun ei pysty. Ajatukset kulkee omaa rataansa vaikka kuinka järkeilee.

ja aina lääkärissä käydessä laitettu pariksi viikoksi saikulle ja se siitä sitten. mulla kun ei ole ollut vakipaikkaa, niin työpaikat sitten aina vaihtuneet, niin siten aina helpottanut kun uusia kuvioita tullut mukaan töitten myötä.

Joten eipä ole aikaisemminkaan lääkärissä mitään tehty, paitsi kerran tosiaan olin psykologin juttusilla (en ollut muistanutkaan) mutta sen muistan, että ei siitä hirveästi apua ollut, juttelua vaan...

mutta kiitos varsinkin nro11 tai 12. kun sanoit tsemppaavasi mua! :) ihana!!



ap