Onko kinkun leikkaaminen joulupöydässä teillä ns. miesten työ?

perinteisesti talon isäntä tai talon "vanhin" leikkaa kinkkua.



Ilmeisesti pitäisi soittaa jollekkin tasaarvovaltuutetulle, jospa tuo mies saisi vaikka jonkin pienen linnatuomion syrjinnästä. Sikoja nämä suomalaismiehet! Ai että kun olisi kunnon sellainen hakkaava muslimimies. Voisi sitten joulunpyhät olla itse pimeässä vaatehuoneessa hakattuna kun muslimimies puuhailisi uuden 9v vaimonsa kanssa

Ennen mies kävi metsällä hankkimassa perheelleen riistaa ja muuta ruokaa. Nainen pysyi pesässä ja hoiti lapsia.

Isäpuoli valmistaa laatikot ja kinkun ja asettelee ne tarjolle..

En tiedä, miten se tavaksi tuli, mutta mä en koske veitseen ja mieheni ihan automaattisesti leikkaa lihat.

eli jokainen leikkaa itselleen. Pienille lapsille ja vanhuksille voi joku muu leikata puolesta, samoin jos joku pyytää, että leikkaa samalla hänellekin. Samoin muitakin ruokia kukin annostelee itse itselleen kuin noutopöydästä, vaikka siinä pöydän ääressä istuttaisiinkin. Usein kuitenkin osa isosta porukasta (silloin, kun isovanhemmat vielä elivät ja oli muitakin jouluvieraita) meni lautasineen olohuoneeseen syömään ja keittiön pöytä ja pöytätasot olivat vain noutopöytinä.

minä leikkaan kyllä kinkun valmiiksi ja noutopöydässä on valmiita siivuja. En halua pitää lämpimässä pöydässä kinkkua tuntikaupalla.

Lyön kuitenkin vaikka vetoa että lähes kaikissa noissa perheissä nainen on se, joka ruoan valmistaa!



Mutta näinhän se menee vuodesta toiseen; mies saa kunnian vaikka nainen tekee työt.

Ei todellakaan ole tullut edes mieleen että sen TÄYTYY olla talon isäntä.. no, oppia ikä kaikki :)

Meillä se leikkaan joka nyt ehtii tai viitsii. Jos valmiiksi leikatut siivut loppuvat, niin sitten pitää leikata itse lisää. Mä en oo koskaan kuullutkaan ennen että, kinkun leikkaaminenkin on työ jonka joku nimetty hoitaa.

Siitä ei mitään tulisi.



Eikä meillä ole tapana nostaa koko kinkkua pöytään muutenkaan. Leikkaan riittävän määrän pöytään kerrallaan.

Itse asiassa paistaminenkin enemmän mieheni huolena. Enpä ollut tullut edes ajatelleeksi, mutta näinhän se menee...