Olen ollut aina ateisti, nyt uskon Jumalaan

Minä kuvittelen tuonpuoleisen omaksi lapsuuden mummolakseni; valtava kukkaniitty, kasvimaa ja valkoinen omakotitalo. Siellä mummoni paistaa lettuja pikkusiskolleni, joka hukkui 3-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:42"]Minä kuvittelen tuonpuoleisen omaksi lapsuuden mummolakseni; valtava kukkaniitty, kasvimaa ja valkoinen omakotitalo. Siellä mummoni paistaa lettuja pikkusiskolleni, joka hukkui 3-vuotiaana.
[/quote]

Kaunis mielikuva<3

Minä taas en usko Jumalaan enkä pelkää kuolemaa. Näin me ihmiset erilaisia ollaan. Ja kuolema sentään on koskettanut läheltä useammankin kerran.

Kun rakas isäni kuoli, kehitin mielessäni omanlaisen tuonpuoleisen. Siitä muodostui pieni saari, paljon koivuja ja punainen mökki, missä isä asustaa.

Jokainen on erilainen yksilö. Toisia kuolema pelottaa ja toki silloin usko tuonpuoleiseen helpottaa ja rauhoittaa. Itse olen ateisti ja sinut kuoleman kanssa. Itse kuitenkin uskon jääväni tänne kummittelemaan jälkipolville, katsomaan heidän peräänsä ja suojelemaan.

Joo älkää ihmeessä uskoko Jumalaan...siinä vaiheessa kun kuolette ja heräättekin kadotuksessa, on jo liian myöhästä tulla uskoon.
Ei enää letut ja kukkaniityt rauhottele mieltänne siinä vaiheessa kun kärvistelette helvetin tulessa. Aina ja ikuisesti.

Se joka uskoo pelastuu. Ei ole koskaan myöhäistä huutaa avukseen Jumalaa, sillä se joka Häntä avukseen huuta ei huku.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:53"]

Joo älkää ihmeessä uskoko Jumalaan...siinä vaiheessa kun kuolette ja heräättekin kadotuksessa, on jo liian myöhästä tulla uskoon. Ei enää letut ja kukkaniityt rauhottele mieltänne siinä vaiheessa kun kärvistelette helvetin tulessa. Aina ja ikuisesti.

[/quote]

Olipa siinä oikein kristillinen ja lähimmäisenrakkautta uhkuva puheenvuoro. Pääsevätkö tuollaisia laukovat ihmiset taivaaseen? Haluankohan sinne heidän seuraansa? Hm?

Minusta usko ei perustu kuoleman jälkeisen elämän miettimiseen, vaan itselleni usko merkitsee elämää. Voi elää pelotta tätä päivää ja luottaa että saa voimaa ylhäältä. Tunne siitä, että Jumala on lähellä, tekee jokaisesta päivästä kauniimman.

Minä en usko Jumalaan. Olen aina ajatellut, että se, mitä tulee kuoleman jälkeen, on juuri sitä samaa, mitä oli ennen kuin olin syntynytkään. Eli ei mitään. Oliko se pelottavaa aikaa? No ei. Mitä pelkäämistä on siinä, että lakkaa olemasta? On onnekasta saada elää tässä ja nyt. Sitten, kun elämä on eletty, on aika kuolla. Niin se vaan menee ja niin sen kuuluu mennä.

Tuomitseminen on mun mielestä yksi inhottavimmista asioista mitä uskova voi lähimmäiselleen tehdä.

Only God can judge me.

-Heidi-

Uskomisesta saa voimaa. Oli se uskon kohde mikä vain. Uskon rakkauteen ja hyvään.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:56"]

Se joka uskoo pelastuu. Ei ole koskaan myöhäistä huutaa avukseen Jumalaa, sillä se joka Häntä avukseen huuta ei huku.

[/quote]

Se on suuri lupaus, johon saa tarttua kaksin käsin. Jumala iloitsee, kun Hänen lupauksensa otetaan tosissaan, eikä Hän petä.

http://www.valmankotisivut.auttaa.fi/23

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:53"]

Joo älkää ihmeessä uskoko Jumalaan...siinä vaiheessa kun kuolette ja heräättekin kadotuksessa, on jo liian myöhästä tulla uskoon. Ei enää letut ja kukkaniityt rauhottele mieltänne siinä vaiheessa kun kärvistelette helvetin tulessa. Aina ja ikuisesti.

[/quote]

Eikö Jeesus osaa paistaa lettuja? Johan on avuton tyyppi. Vai eikö vain halua paistella?

Kuka lienee juurruttanut niin moniin käsityksen, että kuoleman jälkeen mennään Taivaaseen, jossa aiemmin kuolleet läheiset odottavat? Ettekö tunne Raamattua, jonka viesti on hyvin selvä: sielut pääsevät Taivaaseen sen jälkeen, kun Jeesus on tullut takaisin ja tehnyt ns. viimeisen tuomion.

Uskovaisuus kumpuaa nimenomaan kuolemanpelosta. Mikä on naurettavaa, koska ei kuolleena olemisessa ole mitään pelottavaa. Se on vain tajuttomuutta. Koet sen joka yö kun nukut, leikkauspöydällä tai pyörtyessäsi. Minua pelottaa lähinnä ne hetket ennen kuolemista. Tuleeko se sattumaan? Mutta sitähän on mahdotonta tietää etukäteen. Mutta senkin suhteen voi voimaantua jo eläessään. Voi esimerkiksi suunnitella, miten haluaa oman hoitonsa ja kuolemansa järjestää, mahdollisuuksien rajoissa. Itse suunnittelen eutanasiaa, jos  saan parantumattoman syövän. 

Minuakin siis eniten pelottaa tuo hetki ennen kuolemaa :( Tukehtuuko ihminen vai tuntuuko vain siltä, että käy unille ja nukahtaa? Ap

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:39"]

Minulla on paha ikäkriisi päällä, vaikka olen vasta 30v. Minulla on kaikkea jo; kaksi ihanaa tytärtä, rakastava aviomies, oma koti, koulutus ja unelma-ammatti. Kaikki päämäärät saavutettu, mitäs nyt? Mietin palhon kuolemaa ja minua ahdistaa tämä tunne, ettei ole enää mitään mitä odottaa tai saavuttaa. Mitä sitten, kun kuolen? Mitä minulle tapahtuu? Tukehdunko vai vaivunko ikiuneen? Pelottaa. Tosiaanko kuoleman porteilla koko elämä vilahtaa silmien edessä ja sitten minua ei enää ole? Ajatus on karmiva. Ajatus Jumalasta odottamassa minua ja Taivaasta, jossa läheiset odottavat minua, rauhoittaa. On jokin turva ja paikka mitä odottaa. Olen ajatellut tätä pitkään ja vihdoin olen levollinen, en pelkää. Kuolemanpelkoko saa ihmiset uskomaan Jumalaan?

[/quote]

Kristinuskon mukaan et voi itse päättää milloin alat uskoa. Sen sijaan voit rukoilla esim. että "Jos Sinä Jumala olet olemassa, anna minun uskoa Sinuun"

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 17:39"]Minulla on paha ikäkriisi päällä, vaikka olen vasta 30v. Minulla on kaikkea jo; kaksi ihanaa tytärtä, rakastava aviomies, oma koti, koulutus ja unelma-ammatti. Kaikki päämäärät saavutettu, mitäs nyt? Mietin palhon kuolemaa ja minua ahdistaa tämä tunne, ettei ole enää mitään mitä odottaa tai saavuttaa.

Mitä sitten, kun kuolen? Mitä minulle tapahtuu? Tukehdunko vai vaivunko ikiuneen? Pelottaa. Tosiaanko kuoleman porteilla koko elämä vilahtaa silmien edessä ja sitten minua ei enää ole? Ajatus on karmiva.

Ajatus Jumalasta odottamassa minua ja Taivaasta, jossa läheiset odottavat minua, rauhoittaa. On jokin turva ja paikka mitä odottaa. Olen ajatellut tätä pitkään ja vihdoin olen levollinen, en pelkää. Kuolemanpelkoko saa ihmiset uskomaan Jumalaan?
[/quote]

Lue Neale Donald walsch keskusteluja jumalan kanssa kirjat 1-3 äkkiä loppuu se jumalan ja kuoleman pelko.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 19:03"]

Minuakin siis eniten pelottaa tuo hetki ennen kuolemaa :( Tukehtuuko ihminen vai tuntuuko vain siltä, että käy unille ja nukahtaa? Ap

[/quote]

1. Joh. 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Miten se pelko sitten katoaa? Siten, että Jumalan rauha lisääntyy. Miten Jumalan rauha sitten lisääntyy?

 2. Piet. 1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Armo ja rauha lisääntyy sitä mukaa, kuin sä opit tuntemaan Jeesusta. Ethän sä ihmistäkään opi tuntemaan, jos sä et seurustele hänen kanssaan. Ja ei sitä ihmistäkään siten opi tuntemaan, että minä olen koko ajan äänessä, vaan sen toisen oppii tuntemaan kuuntelemalla.

J-P