En pääse exästä yli. Puhukaa mulle järkeä!

Niin. Erottiin about neljä kk sitten minun aloituksesta. Mutta tapailtiin kumminkin kerran viikossa tai useammin. Mulla on pää ihan sekasin koko tästä asiasta. Olen alkanut katumaan eroa ja mietin vain hänen hyviä puolia ja että en tule saamaan koskaan parempaa. Hän löysi kuitenkin nyt jo uuden naisen ja olen ihan rikki. 

Kahta viikkoa ennen kun alkoi tämän uuden kanssa niin laittoi mulle ikävä ja rakkaus viestejä. Juuri silloin vastasin hiukan tylysti koska olin ajatellut jo pitkään ettei meillä ole tulevaisuutta ja eron jälkeinen säätäminenkin ahdisti välillä kun ei päästy elämässä eteenpäin. Kuitenkin olin aina innoissani kun nähtiin ja nautin hänen seurastaan. Sain seksiäkin enemmän mitä seurustelun aikana.

Syyllistän koko ajan itseäni eroon johtaneista asioista ja ajattelen että miksen yrittänyt enemmän. Alkuaikoina olin todella hyvä tyttöystävä kunnes kahdeksan kk jälkeen menin lukemaan hänen puhelimen kun naisen vaisto sanoi ettei kaikki ole kohdallaan. Siellä oli ainakin neljälle eri naiselle viestejä ja kaiken maailman ehdotuksia. Siinä vaiheessa jätin hänet ensimmäisen kerran. Hän aneli ja itki minut takaisin ja annoin mahdollisuuden. Mutta minä muutuin. Aloin kostamaan hänelle aina kun mahdollisuus ja halusin vaan mennä ja tulla kavereiden kanssa. Petin häntä jopa kaksi kertaa exäni kanssa. 

Oli kuitenkin aikoja kun halusin yrittää ja hän oli ihana ja kiltti minulle. Eihän kuitenkaan halunnut tehdä minun kanssa mitään. Ei edes lenkille lähtenyt. Ravasi baareissa niinkuin itsekkin tein mutta en sen kummemmin välittänyt. Aloin jo miettimään että jätän hänet kun kouluni loppuu että ansaitsen parempaa. Ja haluan miehen joka juttelee asioista ja tekee kanssani asioita. Jätin hänet toistamiseen kun emme olleet nähneet neljään päivään ja kun oli mahdollisuus, niin sanoi että lähtee kavereiden kanssa pelaamaan. Loukkaannuin tosi pahasti ja ajattelin että tuollaista en katso että kaverit menevät aina edelle. Hän kuitenkin aneli minut jälleen takaisin. 

Nyt kuitenkin on tilanne että en voi lakata miettimästä häntä. Näen hänet unissa ja joka paikassa muka. Mietin koko ajan hänen uutta suhdetta ja miten hänellä menee. Tyytyykö nykyinen nainen häneen koska minä en halunnut. Mietin teinkö virheen etten enää jaksanut yrittää. Lopussa vielä yritin ja puhuin ongelmista jotka olivat kasaantuneet mutta hän sanoi ettei meillä ole ongelmia ja hän on onnellinen näin. Eli hän ei edes halunnut huomata mitään. Vai hainko itse koko ajan ongelmia ja valitin joka asiasta, kuitenkaan en ollut tyytyväinen. Nyt ajattelen että olisi pitänyt olla. 

Miten minä pääse yli tästä sekopäisyydestä ja säälittävyydestä mikä nyt olen!? Haluaisin olla onnellinen yksin jotta voin joskus ryhtyä oikeaan parisuhteeseen, sellaiseen minkä ansaitsen enkä itsekkään olisi huono ihminen. Tuntuu että nyt olen ollut todellakin. Haluaisin vaan tietää että hän edelleen välittää minusta.(vaikka sillä ei pitäisi olla merkitystä). Pelkään että katkeroidun ja kadun loppuikäni tätä enkä voi olla enää kenenkään kanssa oikealla lailla.

Anteeksi sekava teksti, kaipaan järjen sanoja.