Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin kyllästynyt "maaseudun rauhaan ja ekologiseen elämään"
13.11.2013 |
Ekologisella tarkoitan tässä sellaista vaatimattomuutta, ostolakkoilua, kirpparikuteissa kulkemista, pintaliidon välttelyä...
Mä oon viimeiset 10 vuotta elämästäni elänyt tuollaista ekologista elämää, maaseudun rauhassa. Nauttinut kävelyretkistä syrjäteillä, kirjastokäynneistä, käsitöiden tekemisestä kotona hiljaisuudessa.
Olen ajatellut, että noin sen pitäisikin mennä, tuo olisi kunnollista, tiedostavaa, vastuullista elämää, jossa kaikki turha ja ylimääräinen antavat tilaa Sille Oleelliselle.
Ja tiiättekö mitä? Nyt mä oon ihan kurkkuani täynnä tätä tylsyyttä. Rauha ja kaikki nuo em. asiat ovat kyllä silloin tällöin ihan paikallaan, mutta mä huomaan kaipaavani vahvasti jotain ihan muuta! Mun elämä tuntuu polkevan paikallaan, mitään ei ikinä tapahdu, kaikki on tylsää.
Mitä mä sit kaipaan? Kaipaan elämää ja tapahtumia! Kaupunkien sykettä ja ihmisvilinää. Kaipaan sitä, että istuskelisin jossain ihanassa kahvilassa, erikoiskahvi kädessä, katsellen ihmisiä. Kaipaan kaupoissa kiertelyä, ihanista vaatteista, kengistä ja asusteista hullaantumista. Kaipaan sisustusputiikeissa kiertelyä, sisustamista yleensäkin, ihania uusia trendikkäitä esineitä ja tyylejä! Haluaisin kaupunkikodin kerrostalosta läheltä keskustaa! Kaipaan vilkkuvaloja, ihmisiä, erilaisia rientoja ja mahdollisuuksia; taidenäyttelyitä, teattereita, elokuvateattereita, kuntosaleja, joissa pauhaa hittibiisit...
Pinnallista? Kyllä! Ja niin ihanaa, niin Elävää!!
(joo, alapeukuttakaa rauhassa jos/kun ette ymmärrä)
Kommentit (28)
Ymmärrän, että ihmisiä on niin monenlaisia. Itse nautin maaseudun rauhasta ja kaupunkielämä olisi kauhistus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pää räjähtäisi ekologisessa maaseudun rauhassa viikossa, joten en voi kuin kunnioittaa sinua - pitkään olet sinnitellyt.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 14:34"]
No mikset lähde kaupunkiin, jos kerta niin tekee mieli?
[/quote]
Lähdenkin! Jahka saan asiat järjestettyä :)
ap
Mulle kävi samoin jo 3 vuoden jälkeen ekoelämää maalla.
Minulle kävi noin vuosikymmen sitten burnout töissä. Sen myötä tuli kaipuu päästä pois ahdistavasta kaupungin vilinästä, hyvää tekevän luonnon ja luonnonmukaisten touhujen kuten viljelyn ja puutarhanhoidon pariin. Ostin itselleni vanhan talon, joka lämpisi pelkällä puulla ja vesi tuli kaivosta kantamalla. En ottanut asuntoon edes televisiota tai mitään muuta viihde-elektroniikkaa, ja nautin ihan suunnattomasti rauhasta ja hiljaisuudesta. Toivuin uupumuksestani siellä mökissääni erakkkona eläessä.
Mutta kun uupumus alkoi häipyä, alkoi yksinäisyys ja liika rauha ahdistaa. Aloin kaivata kaupunkiin. Myin sitten mökkini ja muutin Helsinkiin, ja täällä olen siitä asti asunut. Mutta ihan parina viime vuotena olen kyllä taas alkanut kaivata varsinkin omaa puutarhaa, ja toive olisi, että voisin muuttaa vaikka johonkin ympäristökuntaan, ei enää niin vaatimattomaan mökkiin eikä niin syrjään kuin aikoinaan, mutta johonkin omakotitaloon riittävän kokoisella tontilla kuitenkin. Ei enää kiinnosta nuo kaupungin ilotkaan, joista alkuun nautein, en esim. ole pariin vuoteen käynyt keskustassa täältä lähiöstä jossa asun.
Mä ymmärrän. Mä tosin olen koko ikäni halunnut kaupungin sykkeeseen, mutta satuin naimaan maajussin, jota kaupunki ei kiinnosta, joten elelen tylsästi rauhan tyyssijassa.
Välillä mennään Turun tai Helsingin keskustaan hotelliin ettei mun pää hajoo täällä maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kuulun ihmistyyppiin joka tykkää välillä vaellella metsissä ja nauttii hiljaisuudesta ja sitten tykkää juurikin muodista ja elämän sykkeestä.
Minulle hyvä valinta on asua kaupungissa, mutta osassa jossa on metsää lähellä. Pääsen nopeasti keskustaan, mutta myös luontoon.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Minä olen elänyt tuollalailla maaseudulla ekoillen jo 20v, sitä ennen asuimme kaupungissa ja tuntui että tulen hulluksi joka päivä.
Nykyään jo tunti-puolitoista kaupungin vilskeessä riittää mulle ja olen onnellinen kun pääsen pois sieltä, takaisin kotiin maaseudun rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kävi just päinvastoin. ekat kolme vuotta itkin tylsyyttä ja hiljaisuutta ja sitten tapahtui jotain. sopeuduin kai, ja aloin nauttia tästä rauhasta ja luonnosta. siitä, ettei aina tarvitse tavata ihmisiä, eikä olla menossa johonkin. ettei aina tarvitse suorittaa kaikessa; työssä, ihmissuhteissa, vapaa-ajalla...
minä tosin fuskaan välillä ja käyn naapurikaupungissa taidenäyttelyissä, kahvilla, teatterissa, elokuvissa ja joskus mieheni kanssa parilla viinilasillisella. tapaan toisinaan ystäviäni entisestä kotikaupungistani joko meillä tai heillä ja annan itselleni luvan olla muutakin kuin tämä ekomamma maalta. mutta tänne on aina ihana palata.
lähde vain, jos et noin pitkän ajan jälkeen koe viihtyväsi. kyllä se sielunrauha olisi jo tullut, jos olisi ollut tullakseen.
Ymmärrän oikein hyvin. Erilaisissa elämäntilanteissa kaipaa erilasia ympäristöjä. Eikä asumismuotoon tai elämäntapaan tarvitse sitoutua niin kuin se olisi uskonto. Siitä vaan muuttamaan ja vaihtelua hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseutu... hyi saatana.
Kun taas kävin ekaa kertaa New Yorkissa -heti tuli fiilis että täällä voisi asua, upea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miks te ette asu kaupungissa ja hanki kesämökkiä? pieni asunto kaupungissa, ja mökki hieman kauempaa. ei ole mahdotonta, jos siis ajattelee kustannuksia.
muuten ihana ketju!
Lähde ihmeessä maailmalle, yksi elämä täällä meillä on ja ajatuksena olisi mielestäni viettää se niin, ettei vanhana tarvitse katua. Sinuna lähtisin vaikka alkuun ihan pitkän viikonlopun viettoon jonnekin Euroopan upeaan kaupunkiin. Kotona miettisin sitten vaikka jonkunlaisen viisi vuotis suunnitelman, mutta en jättäisi haaveitani toteuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 06:58"]
miks te ette asu kaupungissa ja hanki kesämökkiä? pieni asunto kaupungissa, ja mökki hieman kauempaa. ei ole mahdotonta, jos siis ajattelee kustannuksia.
muuten ihana ketju!
[/quote]
Ei ainakaan näin keskituloisella Helsingissä asuvalla sinkulla ole mitään mahdollisuutta mökkiin taloudellisesti. Asuminen täällä jo maksaa niin paljon ettei mihinkään ylimääräiseen ole varaa.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 06:58"]
miks te ette asu kaupungissa ja hanki kesämökkiä? pieni asunto kaupungissa, ja mökki hieman kauempaa. ei ole mahdotonta, jos siis ajattelee kustannuksia.
muuten ihana ketju!
[/quote]
Ei ainakaan näin keskituloisella Helsingissä asuvalla sinkulla ole mitään mahdollisuutta mökkiin taloudellisesti. Asuminen täällä jo maksaa niin paljon ettei mihinkään ylimääräiseen ole varaa.
[/quote]
Suomessa on muitakin isoja kaupunkeja. Ei se Helsingin ydinkeskusta sen suurempi ole kuin Tampereen tai Turun. Suurin osa Helsingistä on lähiöitä.
Mä kanssa ekoilin vuosikausia ja sitten sain vähän lisää rahaa ja olen ostellut vähän sitä sun tätä ja mulla on uusi sisustus ja kaapissa uusia vaatteita mutta tiedtkö mitä. Minusta tuntuu todella tyhjälle ja tyhmälle! Ei tämä ostaminen olekaan yhtään kivaa! Tunnen itseni todella typeräksi ja turhamaiseksi ja olen mennyt mainostajien retkuun.
Kyllä sellainen säästäväinen ja taloudellinen elämäntapa on vana paljon hauskempaa!
Hei, aika aikaa kutakin. Silloin 10 vuotta sitten tuo sopi sinulle, nyt kaipaat jotain muuta. Sellaista elämä on. Tee, kuten parhaimmalta tuntuu!
Ymmärrän täysin sinua. Mulla elämäntapa intiaanin elämä kesti 15 vuotta. Aikansa kutakin ;)
Tee toki kuten sinusta tuntuu :) Suurin osa meistä ihmisistä ei ole ääripäitä tässäkään asiassa! Olen itse pikku hiljaa alkanut yhä enemmän kiinnostua kaikesta "ekologisesta", mutta välillä ajattelen, että haluaisin asua jossain kaupungin keskustassa, keskellä sykettä. Mieli vaihtelee. Olen jonkin verran lukenut "ekoilijoiden" tarinoita, ja olen huomannut, että monella muutos lähtee burnoutista, kuten joku täälläkin jo kirjoitti. Elämäntapamuutos voi jäädä tietysti pysyväksikin, mutta olen miettinyt, että lähtökohta pitkäaikaiselle muutokselle ei ehkä ole paras mahdollinen: jos on täysin tööt, kaipaa tietysti rauhaa, mutta entä sitten, kun ei ole enää tööt? Tarjoaako kasvimaan kääntäminen ja kissan rapsuttaminen sitten enää sitä kaikkea, mitä kaipaa? Kukin tyylillään, mutta ajattelen, että ehkä noita "ekomuutoksia" olisi hyvä tehdä elämässä vähitellen, ja jos jossain kohtaa tuntuu pahalta, on helppo tehdä muutoksia, eikä huomaa olevansa perähikiällä yksin torpassa ilman työpaikkaa, asuntoa työpaikkojen lähellä jne. Tosin eihän elämän tarvitsekaan olla alusta loppuun määrätietoista etenemistä kohti hautaa, vaan joskus voi vihertää maalla ja joskus nauttia kaupungin iloista. Usein myös ajatellaan aika stereotyyppisesti, eli kaupungissa olisi mukamas pakko nauttia shoppailusta ja maalla pakko keritä lampaita, eihän se niin mene.
Alue: Aihe vapaa
No mikset lähde kaupunkiin, jos kerta niin tekee mieli?