Perustatko elämäsi materian vai rakkauden varaan?

Tämänb kysymyksen voisi muotoilla myös: huoraatko miehesi rahoja vai maksatko itse elämisesi?

Eikö muita vaihtoehtoja ole? En perusta elämääni kummankaan varaan.

Perustoimeentulo ( tasolla, missä saan asumistukea mutta en tt-tukea ) ja miesystävä, jota tapaan silloin tällöin. Ne riittävät minulle.

Rakkaus on mukavaa mutta ei yksistään riitä onnellisuuden perustaksi. Materiaa vaaditaan ainakin jonkin verran, että elämästä tulee jotakin. Pitäisikö siis sanoa materia?

Jos noista pakko valita niin materian. Kunnon toimeentulo ja elintaso pitää olla kunnossa, se antaa turvaa ja mukavuutta elämään. Rakkaus on kiva lisä, mutta sen varaan ei voi laskea mitään. Se tulee ja menee täysin minusta riippumatta.

Kaiken perusta on usko Jumalaan. Materia ei yksin tee onnelliseksi, mutta helpottaa elämää. Elämä on monikerroksinen kokonaisuus, eikä ulkoinen rikkaus sulje välttämättä pois henkisiä arvoja. Itse koen olevani melko tavallinen keskiluokkainen äiti, jolla on monenlaisia kiinnostuksenkohteita. On mukavaa kun ei tarvitse joka senttiä laskea ja saa syödä kunnollista ruokaa ja käydä vaikka yksityisellä lääkärissä kun ei esim pikkulapsen kanssa halua terveyskeskuksessa jonottaa.

Rakkaus, mies , lapset, ystävät, suku ovat tietenkin myös tärkeitä. Harrastan myös jonkun verran avustustoimintaa ja arvostan yhteisöllisyyttä.

Olen esteetikko joten materia ei ole minulle yhdentevä asia. Pidän kauniista, persoonallisista vaatteista ja näen vaivaa tehdäkseni asuinympäristöstämme viihtyisän, istutan kasveja pihallemme jne. Minulla on tarve luoda uutta, piirtää, maalata, ommella vaatteita ym tekstiilejä. En harrasta kerskakulutusta, vaan ostan harkittua ja useimmiten vain tarpeellista, toki välillä myös pientä turhuutta tulee hankittua...harrastan myös kirpputoreja, mutta sieltäkin yritän ostaa vain tarpeellista.

En kumpaankaan vaan onnellisuuteen. Helpointa.