Olenko nyt löytänyt onnen itsestäni?
1,5 v sitten päätin tulla onnelliseksi, ottaa elämäntehtäväkseni muuttaa elämässäni asiat mitkä tekevät minut onnettomaksi.
Nyt 1,5 v myöhemmin en voi luetella yhtäkään asiaa, mikä olisi näkyvästi muuttunut: työ on sama, mies on sama, lapset on samat, rahatilanne on sama, koko arki on sama. Jotenkin olen vain tullut onnelliseksi, tai tehnyt itseni onnelliseksi.
Sen puolitoista vuotta sitten tehdyn päätökseni mukaan olen tullut onnelliseksi (tai sitten hulluksi), koska en jaksa vatvoa asioiden huonoja puolia vaikka ne ovat siellä edelleen, vaan keskityn niihin hyviin, ihaniin juttuihin.
Oletko koskaan kokenut mitään tällaista? Tätä elämänmuutosta negatiivisesta murehtijasta onnelliseen nauttijaan on vaikea tai mahdotonkin selittää. =)
Kommentit (3)
Olet mahdollisesti muuttanut omassa ajattelussasi jotakin, vaikka olosuhteet olisivatkin pysyneet samoina. Jos esimerkiksi märehdit ja huolehdit vähemmän, olet lähes varmasti onnellisempi jo sen takia.
Mulla ihan sama. Tosin vasta pari kk toiminut noin. Mutta mietityttää tuo kakkosen kommentti. Osaanko tyytyä liian vähään? Mies ei ole unelmien mies eikä talo tai työpaikka. Miten muuttaisin ne hyviksi? Nyt saan onnea näistä epätäydellisinä vaikka tiedän olevani oikeutettu parempaan. Esim. Pidän nykyään iloisin mielin itse kodin siistinä kun nautin tekemisestä ja siististä kodista.
Olen kokenut saman. Huono puoli on se, ettei tunne tarvetta muuttaa mitään. Olen tyytyväinen siihen mitä on. Pieni kunnianhimon ripe tekisi hyvää.