Olenko kauhea mummo?
Teen psyykkisesti raskasta työtä, pitkää päivää. Tiedän että tyttäreni tarvitsee yksinhuoltajana tukea, mutta tällä hetkellä en kykene muuta kuin taloudelliseen apuun. Viikonloput olen täysin poikki työviikosta ja koko viikonloppu menee siihen että saan itseni kasaan jotta jaksan seuraavan viikonlopun. Tytär ei koskaan vaadi hoitoapua lapselleen, eikä valita, mutta tiedän silti että apu olisi tarpeen. Koen huonoa omaatuntoa siitä etten voi auttaa. Onko muita mummoja samassa tilanteessa? Tai lapsia?
Kommentit (12)
Jos sinulla kerran on varaa auttaa häntä taloudellisesti ja haluat antaa hoitoapua, mutta et jaksa, voisitko maksaa hoitajan lapselle?
Ei sinun velvollisuus ole hoitajana olla, mutta harmihan se on, että työ sinut noin uuvuttaa (enkä tarkoita siis lapsesi tai lapsenlapsesi kannalta, vaan ihan itsesi). Mitä kaikkea menetätkään. Onko se hintansa väärti (enkä sano pahalla, vaikeahan se on kypsällä iällä työtä muuttaa, vielä tällaisena aikana)
Riippuu ehkä vähän siitä onko tyttäresi totaali-yh vai lapset isällään joka toinen vkl. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tytär mielestäni tarvitse hoitoapua, mutta jos vastaa lapsista kokonaan yksin, ehkä olisi kiva jos joskus voisit auttaa. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa voisit ottaa lapset luoksesi päiväksi. Voisiko olla, että lastenlasten kanssa oleminen tuokin enemmän voimaa kuin sitä ottaa?
Komppaan kolmosta hyvin pitkälle. Kuulostaa todella raskaalta työltä ja itsekin mietin, onko se sen arvoista jos työltään ei jää voimia nauttia kaikista tärkeimmästä eli ihmissuhteista.
samaa aloin sanomaan kuin edellinen. harmi että työ uuvuttaa noin, jäät paljosta paitsi. sun täytyy vaan reilusti kertoa tyttärelle että haluaisit olla lapsen kanssa mutta tarvit lepoa.
samaa aloin sanomaan kuin edellinen. harmi että työ uuvuttaa noin, jäät paljosta paitsi. sun täytyy vaan reilusti kertoa tyttärelle että haluaisit olla lapsen kanssa mutta tarvit lepoa.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:48"]
Jos sinulla kerran on varaa auttaa häntä taloudellisesti ja haluat antaa hoitoapua, mutta et jaksa, voisitko maksaa hoitajan lapselle?
Ei sinun velvollisuus ole hoitajana olla, mutta harmihan se on, että työ sinut noin uuvuttaa (enkä tarkoita siis lapsesi tai lapsenlapsesi kannalta, vaan ihan itsesi). Mitä kaikkea menetätkään. Onko se hintansa väärti (enkä sano pahalla, vaikeahan se on kypsällä iällä työtä muuttaa, vielä tällaisena aikana)
[/quote]
No eipä se taloudellinenkaan apua hääppöistä ole. Maksan jonkun toppahaalarin ja vastaavia juttuja, ostan vaippapakettia jne. Työtä on vaikea muuttaa, minulla on suppean alan koulutus. Vuoden vuorotteluvapaata olen harkinnut, mutta ei siitä ole kuin hetken apu. Ja silloin en pysty auttamaan taloudellisesti yhtään. Tytär on toivottavasti sitten valmistunut ja töissä. Ikävä tilanne kun ajattelin että olen mummo joka on paljon lapsenlapsen kanssa. Toisin meni :(
ap
Vaikea sanoa.. Siis,että hyvä vai huono. Jotkut toki saa lisäenergiaa rakkaimmistaan. Ehkä itse priorisoisin lapseen ja hänen lapseensa. Myöhemminhän huomaat olitko hyvä vai et. Jos et ollut läsnä ei se muksu luonasi viihdy sitten kun eläkeläisenä olisi sitä aikaa. Tämän olen monesti nähnyt...
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:52"]
Riippuu ehkä vähän siitä onko tyttäresi totaali-yh vai lapset isällään joka toinen vkl. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tytär mielestäni tarvitse hoitoapua, mutta jos vastaa lapsista kokonaan yksin, ehkä olisi kiva jos joskus voisit auttaa. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa voisit ottaa lapset luoksesi päiväksi. Voisiko olla, että lastenlasten kanssa oleminen tuokin enemmän voimaa kuin sitä ottaa?
Komppaan kolmosta hyvin pitkälle. Kuulostaa todella raskaalta työltä ja itsekin mietin, onko se sen arvoista jos työltään ei jää voimia nauttia kaikista tärkeimmästä eli ihmissuhteista.
[/quote]
On totaaliyh. Otan lasta joskus hoitoon, n. yhden yön kerran kolmessa kuukaudessa, mutta nyt en kykene enempään. Tässä asuu vielä kotona tyttären pari pienempää sisarusta joilla omat vaatimuksensa.
ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:53"]
samaa aloin sanomaan kuin edellinen. harmi että työ uuvuttaa noin, jäät paljosta paitsi. sun täytyy vaan reilusti kertoa tyttärelle että haluaisit olla lapsen kanssa mutta tarvit lepoa.
[/quote]
Ja työtä on pakko tehdä jotta on leipää pöydässä ja laskut maksettuina. Tiedän jääväni paljosta paitsi :(
ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:56"]
Vaikea sanoa.. Siis,että hyvä vai huono. Jotkut toki saa lisäenergiaa rakkaimmistaan. Ehkä itse priorisoisin lapseen ja hänen lapseensa. Myöhemminhän huomaat olitko hyvä vai et. Jos et ollut läsnä ei se muksu luonasi viihdy sitten kun eläkeläisenä olisi sitä aikaa. Tämän olen monesti nähnyt...
[/quote]
Niinpä, tuntuu kuin menettäisi oman lapsen varhaisvuodet kun menettää lapsenlapsen varhaisvuodet. Mutta töitäkin on tehtävä.
ap
Työelämä on raskasta monelle, kun ikää tulee. Omalle lapselle pitäisi pystyä kertomaan se minkä kerrot meille.
Saako kysyä, mitä työtä teet, ap? Ymmärrän kyllä, että monet asiat sekä työssä että työpaikalla voivat rasittaa. Voitko muuttaa mitään niistä rasitustekijöistä?
edit. jotta jaksan seuraavan työviikon.
ap