Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit?
30.01.2012 |
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme olleet todella läheisiä 10v ajan. Olemme lähinnä yhteydessä sähköpostitse (viikottain). Ystäväni asuu 500km päässä, samalla paikkakunnalla kuin siskoni. Minulla on 1-vuotias lapsi, ystävälläni kaksi lasta, jotka ovat jo yläasteella. Ystäväni on lapseni kummi.
Näemme harvoin, sillä ystäväni ei käytännössä koskaan matkusta tänne päin. Se ei haittaa, sillä olemme aina tavanneet, kun olen käynyt siskollani noin 4-5 kertaa vuodessa. Viimeksi pääsin käymään lapsen kanssa lokakuussa.
Nyt kerroin ystävälleni, että olemme tulossa muutamaksi päiväksi ja olisi kiva nähdä (hänkin on kovasti harmitellut, kun ei olla nähty).
No, sielläoloaikanamme maanantai ei käy, sillä hän käy silloin aina miehensä kanssa uimassa. Tiistai ei käy, sillä silloin on toisen pojan vanhempainilta. Keskiviikko ei käy sillä silloin hän käy aina naapurin kanssa kävelyllä. Torstai ei käy sillä silloin he käyvät aina kaupassa koko perheen voimin. Ja perjantaina, jolloin ehtisi vielä nähdä, jos hän piipahtaisi siskoni kautta töiden jälkeen (ajaa 100m päästä ohi), ei käy, sillä pitää mennä laittamaan äkkiä perheelle ruokaa ennen kuin lapset lähtevät harrastuksiin. Hän kovasti harmitteli ja pahoitteli, etten viivy viikonloppuun sillä SILLOIn olisi aikaa. No, meillä on sovittu muuta joten täytyy palata kotiin perjantaina.
En vain tiedä, mitä ajatella. Mitä muut ajattelisitte?
Kommentit (6)
ole kaikki hyvin... jospa kysyisit ihan suoraan? sano, että huolestuit, mutta haluat tietää, että turhaan vai ei... jos kerran olette läheisiä, niin eikähän sieltä tule vastaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi on kiireinen eikä seurasi kiinnosta niin paljon, että jaksaisi alkaa järjestelemään elämäänsä.
Erityisesti, kun muutamat jutut on sellaisia, että niitä voi kyllä jättää väliin kerran tällaisen tapauksen vuoksi.
Perjantaina on kiire kotiin ruokaa laittamaan - eikö muina päivinä ole? Vai onko kyse siitä, että ruokaa laitetaan tiettyyn aikaan, ja sen jälkeen olisi aikaa, mutta silloin on sinun jo lähdettävä kotia kohti?
Entäpä, jos ehdottaisit, että laittaisitte silloin perjantaina yhdessä ruokaa? Ystäväsi koppaa sinut ja lapsen mukaansa ajaessaan kotiin, ja vietätte iltaa hänen luonaan jotain hyvää ruokaa laittaen? Sujunee nopeammin kaksistaan, jolloin teille jäisi rauhaisaakin aikaa.
Tai sinä ajat ystäväsi luo kamat pakattuna, ja lähdet sieltä sitten kotimatkalle aikanaan, jos tämä on parempi järjestely.
Jos olette (ainakin olleet) läheisiä, kehotan kirjoittaja kolmosen tapaan nostamaan kissan pöydälle.
mutta muut tekosyitä. Oliko kaikki hyvin edellisellä vierailullasi lokakuussa? Hän ehdotti viikonloppua vain siksi koska tietää että se ei sovi sinulle. Voisit jotenkin keksiä miten kysyä mikä on vialla.. Joku syy on miksi et voi mennä heille.
Anteeksi suoruus, mutta minusta ystävältä itsekästä. Minäkin olen kadottanut vuosien varrella samantapaisia ystäviä. Minusta se, että minä matkustan muutaman kerran vuodessa n 430 km:n päähän muutamaksi päiväksi (vanhempiani tapaamaan), on reissaamista tarpeeksi. Jos ystävä ei voi yhtään tinkiä omista menoistaan, eikä voi matkustaa muutamaa kilometriä minun vuokseni, niin sitten saa olla. Ja itsekin tarjouduin matkustamaan sen muutaman kilometrin esim kaupunkiin kahville, mutta ei sekään käynyt, kun oli joka päivä tärkeitä menoja.
Niin.. tietääkseni heillä ei ole mitään erityistä menossa kotona, ja meillä ei keskenämme ole ollut mitään riitaa tms. En myöskään ole alkanut puhua vain lapsestani tms vaan olemme edelleen kirjoitelleet kaikenlaista, samoin puhelimessa jutut ovat olleet ihan entisenlaisia. Voisin toki kysyä ystävältäni, onko kaikki hyvin. Itse luulen kuitenkin enemmän kyseen olevan siitä, että hänen on vaikea muuttaa rutiinejaan. Kun jotain on suunniteltu tehtäväksi niin niin tehdään.
Itselleni sopisi hyvin (ja kerroin sen hänelle) tavata mihin aikaan vaan- heti hänen töidensä jälkeen, tai vaikka vasta myöhemmin illalla noiden menojen jälkeen, mutta ei sekään nyt käy. Ensin täytyy kiirehtiä töistä kotiin laittamaan ruokaa (ja siinä on niin vilsketta ettei siinä ehdi mitään jutella, ja kiirekin siinä on sanoi hän kun ehdotin, että voisin tulla siihen aikaan käymään heillä ja auttamaan ruoanlaitossa) ja sitten ovat ne menot. Ja menojen jälkeen oli myös aina jotain: lenkin jälkeen sauna tuon naapurin kanssa, muina päivinäkin jotain, en muista edes mitä. Tuolloin perjantaina ei ole mitään ruoanlaiton jälkeen mutta me lähdemme bussille jo tunnin kuluttua siitä, kun hän pääsee töistä eli ehdittäisiin nähdä vain, jos hän piipahtaisi siskollani.
Kerroin myös, että voisi tulla siskolleni, me voisimme tulla heille, voisimme mennä kahvilaan, voisimme mennä kävelylle... mutta mihinkään ei ole aikaa.
ap
ystäväsi on kiireinen eikä seurasi kiinnosta niin paljon, että jaksaisi alkaa järjestelemään elämäänsä.