Onko totta?

kyllä kai sitä saa nukkua selällään jos vain pystyy, suurin osa ei pysty nukkuun ku vauva painaa verisuonia. Itellä ainaki tulee ahistava olo selällään nukkumisesta, tuntuu ettei henki kulje ja vähän ehkä semmonen huono olo..

kroppa ilmoittaa aika nopeasti jos selälläänmakuu ei käy. Siis tulee yksinkertaisesti tukala ja epämukava olo, ja siihen tunteeseen kyllä herää (itse todettu, neuvolassa vahvistettu). Itsellä maha alkoi painaa 35. rv:n jälkeen niin, että ei tuntunut hyvältä... tyynyjen kanssa on sitten pitänyt pelailla öisin.

joku sano mulle etta vauva ei sais kunnolla happea jos nukkuu selallaan....?

Ainakin mulle sanottiin neuvolassa, ettei selällään saisi loppuraskaudesta nukkua, vaikka olisin sitä pystynyt (ja halunnut!) tehdä ihan loppuun asti. Vatsa kuulema painaa valtimoita eikä vauva saa välttämättä tarpeeksi happea. Siinä sitten mies öisin töni mua takaisin kyljelleen kun yritin selällään nukkua. Lonkat huusi armoa!

Hei,

mulla takana kolme raskautta ja olenaina nukkunut selälläni niin kauan kuin vain itse on hyvältä tuntunut. Selällään nukkuminen alkoi loppuraskaudessa vaikuttaan ensisijaisesti omaan hengitykseen: hengästyin selälläni ja tuntui etten saa happea. Itse nukun kyllä selälläni niin kauan kuin voin. Uskon, että kroppa ilmoittaa, jos ei ole hyvä olla. Elä ihmeessä herätytä itseäsi sen takia. Heräät kyllä, jos siitä haittaa on!

Silloin selällä ollessa maha painaa istukkaa. Mutta ilmeisesti myös painaa jotain muitakin suonia, kun monille tulee raskausaikana huono olo selällään ollessa.



Yritin nukkua kyljellään loppuraskaudesta, kun ekaa odotin, mutta silti kellahdin joka yö jossain vaiheessa selälleen. Aika vaikea sitä on kokonaan estää.

Tätä nuorimmaista odottaessani kun kuunneltiin sydänääniä neuvolassa, makasin pöydällä selällään ja alkoi tulla todella huono olo, pukkas tuskanhikeä ja muutenkin olo oli kamala ja vauvan sydänäänet laskivat jopa 130:stä 80:een. Neuvolassa ei osattu heti kertoa, mistä johtui, säikähtivät siellä kai itsekin ja olisivat kahteen kertaan passittaneet äitipolille tarkistuttamaan ultralla vauvan tilanteen, mutta kävin vain kerran ja siellä kätilö lähetteen syyn kuullessaan kertoi heti, että selällään ollessa kohtu painaa suuria verisuonia, jolloin niin miun oma, kuin vauvankin verenkierto heikkenee ja vauvan hapensaanti väheni ja siitä johtuivat sydänäänten nopea lasku.

Loppuajasta olin sitten aina puolittain kylelläni, kun kuuntelimme sydänääniä, eikä mitään laskuja enää ollut.

Juuri sen pää verisuonten painamisen vuoksi. Vauva siinä myös kärsii vaikka äiti ei saisikaan siitä mitään oireita. Meidän vauva ei ole mitenkään isoimmasta päästä vaan kasvaa huonosti, joten pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot jotka edesauttaa vauvan hapen ja veren saantia. Eli lääkäri suositteli vain kyljellään nukkumista. Ehkä se selällään nukkuminen ei isokokoista ja vahvaa vauvaa haittaisi ja kehitystä huonontaisi, mutta mistäs sitä äiti tietää loppuvaiheessa vauvansa tarkkaa kokoa, jos ei ole erikoisseurannassa sairaalassa. Kun niitä ultrauskertoja on vain " ne pakolliset" 1-2kpl joillakin äideillä.



Itse mielelläni nukkuisin selällään, eikä se aiheuta minulle mitään oireita vaikka raskausviikkoja 37. Mulle annettiin sairaalasta ohjeeksi että laita esim tyynyjä petarin alle, selän taakse, jolloin nukkuessakin pysyy kylkiasennossa. Itse olen laittanut ne ihan lakanan päälle, selän taakse. Enkä yleensä ole kääntynyt selällään unissani. Herään joka kerta yöllä kun käännyn vaihtamaan kylkeä. Se on jo alitajunanssa asti, että herään ja käännyn toiselle kyljelle ja laitan tyynyt hyvin ja nukahdan samantien uudestaan.