Pystyisitkö lähtemään kävelemään jos savustettaisi työpaikalta pois

Olen lähtenytkin. Ja olin pahasti työpaikkakiusattu pomon puolesta. Etsin uuden työpaikan, enkä enää suostunut jatkamaan työsuhdetta.

Nämä jutut on tosi moninutkaisia. Meidänkin työpaikalla on yksi työntekijä, joka on varmaan mielestään sylkykuppi. Tosi asia on se, että hän on mokannut tosi pahasti, mutta ei suostu myöntämään sitä tai pyytämään anteeksi. Hän esittää mukavaa ja yhteistyökykyistä, mutta arvostelee ja puhuu pahaa selän takana. Ottaa heti marttyyri-asenteen, jos hänen ehdotukset ei mene läpi työyhteisössä. Kaikki työasioista juttelemiset on henkilökohtaisia loukkauksia.

Mun ehdotus on miettiä ensin omaa käytöstä ja miten pystyy itse parantamaan työilmapiiriä. Sen jälkeen vasta yrittää jutella muiden kanssa.

Jos itse työ olisi mieluinen, niin yrittäisin sinnitellä niin pitkään kuin mahdollista. Mutta en loputtomasti.

Ai, luulin että työpaikalla on tulipalo.

Jos pitää itseään työpaikan sylkykuppina, niin todennäköisin syy on siinä, että suhtautuu negatiivisesti lähes kaikkeen työpaikalla.

En osaa kuvitella itseäni sylkykupiksi. Kieleni on tarvittaessa varsin terävä.

Ei nykyään tarvitse työpaikkakiusaamiseen alistua. Kun kertoo esimiehille ja työsuojeluvaltuutetulle, ongelma on heidän ja pakko etsiä ratkaisu.

Lähdin jo. En tosin ollut sylkykuppi, vaan se totuuden torvi. Vihaan eriarvoisuutta, ja paskaa käytöstä esimiehiltä. En nuole persettä ikinä. Vaihdoin kilpailijalle.

Hyvä olisi jaksaa taisteilla oma paikkansa. Toisaalta, jos se työ ei niin hirveän kiva ole, niin ehkä lähtisin. Vaan ei ole niin helppo lähteä, kun usein on se ajatus, että tulee parempi aika. Sen paremman ajan aikaansaamiseksi tarvitsee itsekin toimia. Osoittaa, että tämä homma ei näin toimi. Etsiä uusia toimintatapoja. Muuttaa omaa käytöstään ja suhtautumistaan. Ei sylkykuppeja ihan pakko ole olla. Se tilanne on saattanut ajautua siihn. Voisiko sitä jotenkin muuttaa? Joskus lähteminen on paras. Voi olla halu uuteen ja muutokseen. Ja ajatus, ettei kaikkea tarvi muuttaa...joskus voi jättää taakseen kevein mielin. Ja mennä eteenpäin.

mutta muutosta siinä paikassa  tai sitten muualle ja siellä uusi tapa toimia....ettei tule sylkykuppeja olo heti. Vaan uusi olo. Uusi asenne. Asenne ratkaisee.

Lähtisin helpostikin. Harvalla on niin unelmatyöpaikka, että siitä kannattaisi oman pahan olonkin kustannuksella pitää kiinni.

Tuollainen kohtalo kertoo siitä että työpaikalla ei ole yksi asia pielessä, jonka voisi näppärästi korjata, vaan siellä on vakavia puutteita johdossa, yksilöissä ja sairas työilmapiiri.

Näiden korjaamiseksi tarvitaan radikaaleja toimia ja sopivaa tahtotilaa, sekä aikaa. En jäisi odottelemaan ihmeitä oman mielenterveyteni riskillä. 

Dokumentoisin tapahtuvat ja laittaisin mahdollisuuksien mukan ansan sabotöörille. Nykytilanteessa töitä on sen verran vaikea saada että edes paskasta duunista ei tuosta vaan kävellä ulos ellei ole uusi duuni jo sovittu.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 00:28"]

Ei nykyään tarvitse työpaikkakiusaamiseen alistua. Kun kertoo esimiehille ja työsuojeluvaltuutetulle, ongelma on heidän ja pakko etsiä ratkaisu.

[/quote]

Eipä sekään aina auta, varsinkin jos luottari tai työsuojeluvaltuutettu on yksi niistä kiusaajista. Pienehkö firma jossa pomo päättää ketä uskoo on pahin....

Kannattaa muuten hankkia sellainen pieni Olympuksen digitaalinen sanelukone. Maksavat noin 50 euroa kipale ja nauhoitusaikaa on viiskytä tuntia kerrallaan. Sen olemassaolosta ei sitten kerrota mitään ennekuin materiaalia on kertynyt tarpeeksi eikä välttämättä vielä sittenkään. Oman fiiliksen kannalta on aivan toisenlainen tilanne silloin, kun tietää voivansa tarvittaessa todistaa asiattomuudet.

5 vuotta olin "parasta a-ryhmää" kunnes sairastuin selästä ja jouduin 6 kk sairaslomalle. Töihin palatessani, oli työpisteeni tyhjennetty ja sanottiin että luotto puuttuu, koska jätin heidät kuulemma pulaan kun sairastuin,joten lähdin seuraavana päivänä. En vaan jaksanut taistella vastaan kaikkien leikkausten yms jälkeen.