Lue keskustelun säännöt.
15 vuotta yhdessä olleet, kuvaile parisuhdettasi
15.03.2015 |
Vähän niin kuin vertailun vuoksi.
Meillä on oma talo ja lapsia, jotka on nyt alakoululaisia. Nukutaan eri huoneissa. Pussattu ollaan viimeksi joskus monta vuotta sitten. Seksiä ei ole, sitä ei ole oikein koskaan ollut, koska mies ei halua. Yhteisiä harrastuksia on lähinnä remontointi. Meillä ei ole sellaista läheisyyttä, että haluaisin puhua puolisolle omista henkilökohtaisista asioistani ja hän on alusta asti painottanut sitä, etten koskaan tule tuntemaan häntä kunnolla eikä hän aio kertoa minulle kaikkea. Ei riidellä, mutta ei keskustellakaan kuin siitä, onko maito loppu. Lähivuosina mies on vähän alkanut osallistua perhe-elämään: vie roskat, järjestelee tavaroita ja on käynyt muutaman kerran lasten kanssa luistelemassa.
Kommentit (40)
Yhdessä oltu kohta 19v. Yhteistä asunto, asuntolaina ja teini. Läheisyys ja hellyys kadonnut. Hiipunut viimeisen parin vuoden aikana. Seksiä on hyvällä tuurilla 2 kertaa kk ja sekin yleensä pikainen. Eli tyhjän päälle jään. Puhutaan kyllä, mutta ne ei johda mihinkään. Olen kyllästynyt miehen tyhjiin lupauksiin,
Haaveilen aivan muusta. Olen jo siinä pisteessä, että kaipaan jonkun toisen kosketusta. Kaipaan, että olisin jollekkin se ykkönen jota osataan huomata ja huomioida.
Olen jo huomannut, että rakkaus on hiipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:32"]
Olen jo huomannut, että rakkaus on hiipunut.
[/quote]
Minä taas mietin, onko sitä koskaan ollutkaan. En muista näiden viidentoista vuoden ajalta ainoatakaan hetkeä, joina oikeasti olisimme kohdanneet toisemme ja ns. olleet yhtä. Monen ihmisen kanssa muodostuu läheinen ja luottamuksellinen suhde, kun käydään tiivistä keskustelua henkilökohtaisista asioista, mieheni kanssa sellaista ei ole tapahtunut. Ei keskustelua eikä läheisyyttä. Oikeastaan tämänhetkinen "sitku" on se, kun mies kuolee. Sitten pääsen kunniallisesti eroon tästä suhteesta. Se elää epäterveellisesti ja ajaa vaarallisesti, joten ehkä se tapahtuu jo ennen eläkevuosia. Ap
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 13:32"]
Olen jo huomannut, että rakkaus on hiipunut.
[/quote]
Minä taas mietin, onko sitä koskaan ollutkaan. En muista näiden viidentoista vuoden ajalta ainoatakaan hetkeä, joina oikeasti olisimme kohdanneet toisemme ja ns. olleet yhtä. Monen ihmisen kanssa muodostuu läheinen ja luottamuksellinen suhde, kun käydään tiivistä keskustelua henkilökohtaisista asioista, mieheni kanssa sellaista ei ole tapahtunut. Ei keskustelua eikä läheisyyttä. Oikeastaan tämänhetkinen "sitku" on se, kun mies kuolee. Sitten pääsen kunniallisesti eroon tästä suhteesta. Se elää epäterveellisesti ja ajaa vaarallisesti, joten ehkä se tapahtuu jo ennen eläkevuosia. Ap
[/quote]
Samoja ajatuksia...
17 vuotta yhdessä, seksitön ja täynnä tiuskintaa/näsäviisastelua puolin ja toisin. Ei mitään tehdä yhdessä, ja tilanne on niin tulehtunut ettei edes haluta parantaa hommaa millään tavalla. OK-laina ja lapset pitää yhdessä, ei pettämisiä koska se on epäkunnioittavaa toista kohtaan. Mutta kumpikin läksisi välittömästi tiehensä jos toinen tekisi eroaloitteen.
Meillä tällainen tasainen parisuhde. Oma talo, molemmilla työpaikka, ensimmäinen lapsi tulossa. Nukutaan samassa sängyssä, läheisyyttä päivittäin, seksiä säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuin kynästäni. Seksiä ei oo eikä läheisyyttä..mä sorruin vieraan miehen syliin enkä ole katunut.
Meillä myös oma talo ja alakouluikäisiä lapsia. Seksiä ja läheisyyttä on aina ollut paljon, vanhemmiten yhteenkuuluvuus on vaan lisääntynyt. Puhumme myös paljon kaikista asioista. Yhteinen harrastus on liikunta. Mitään kriisejä ja suurempia riitoja ei ole koskaan ollut, korkeintaan jotain pientä arkista kinastelua, joka sovitaan mahdollisimman pian. Mies on tehnyt aina oman osuutensa pyytämättä kodin- ja lastenhoidon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitisentoista vuotta yhdessä ja tämmöistä tavallista arkea on. Talo, 2 lasta, asuntolaina. Keskustellaan lähinnä juuri kans siitä että mitä kaupasta ostetaan. Ei meillä juuri muuta yhteistä enää ole...Toinen ei kiinnosta enää juurikaan seksuaalisesti. Itse kamppailen ruman vartaloni kanssa eli en osaa heittäytyä seksiin spontaanisti kun aina pitää peitellä roikkuvia patalappuja (joita toiset kutsuu rinnoksi) jne.
Arki rullaa ja toisen ottaa valitettavan usein itsestäänselvyytenä. Mies kyllä touhuaa lasten kanssa enemmän kuin minä ja tekee ruuan. Minun harteillani siivoukset ja perheen pyykkihuolto. Em tiedä...Yhteistä aikaa olisi mahdollisuus jossain määrin saada mutta minä en ainakaan ole edes kiinnostunut siitä...mitä tuon puolison kans edes tekisi?...
Oma talo, josta yli puolet maksettu. 2 lasta. Kivaa on edelleen olla toisen kanssa :)
Miksi alunpitäen otit tuollaisen miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso kaipaa seksiä, minä kumppanuutta. Kumpikaan ei saa mitä haluaa
Ap , miksi olette yhdessä? Lasten takia ei ainakaan kannata pelkästään olla,mieti millaisen parisuhde mallin saavat täysin kylmästä liitosta.Ja ihan kokemuksella nyt puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 08:31"]Ap , miksi olette yhdessä? Lasten takia ei ainakaan kannata pelkästään olla,mieti millaisen parisuhde mallin saavat täysin kylmästä liitosta.Ja ihan kokemuksella nyt puhun.
[/quote]
Puolison mielestä kaikki on hyvin eikä juuri paremmin voisi olla, joten en näe syytä omien itsekkäiden tarpeideni takia rikkoa lasten perhettä. Juurihan uutisoitiin, että naiset kuluttaa niin paljon romanttista viihdettä, että vaatimukset parisuhteillekin on jo epärealistisia. Ap
Täällä kun kysellään että miksi ollaan yhdessä...Tottumuksesta kai? Miksi erota kun mitään syytä siihen ei periaatteessa ole? Minusta riittävä syy erolle ei ole että toisinaan jo toisen naaman näkeminenkin ärsyttää ihan suunnattomasti. Pitäisikö siksi hajottaa perhe? Tehdä lapsille kaksi kotia? Mahdollisia isä-ja äitipuolia ja puolisisaruksia siihen rinnalle vielä puolen tusinaa?
Kyllä sen uuden kumppaninkin kanssa se arki jossain vaiheessa astuu ovesta sisään. Mitä sitten? Vaihdetaan taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 08:31"]Ap , miksi olette yhdessä? Lasten takia ei ainakaan kannata pelkästään olla,mieti millaisen parisuhde mallin saavat täysin kylmästä liitosta.Ja ihan kokemuksella nyt puhun. [/quote] Puolison mielestä kaikki on hyvin eikä juuri paremmin voisi olla, joten en näe syytä omien itsekkäiden tarpeideni takia rikkoa lasten perhettä. Juurihan uutisoitiin, että naiset kuluttaa niin paljon romanttista viihdettä, että vaatimukset parisuhteillekin on jo epärealistisia. Ap
[/quote] No jos itsekin tyydyt tuollaiseen kylmään liittoon,niin mikäs siinä sitten. Mä en tyytynyt ja nyt elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Minä asun Suomessa, mies ulkomailla. Puhutaan Skypessä päivittäin. Läheisyyttä ja seksiä on silloin kun nähdään. Hyviä ystäviä ollaan.
Me laitettiin vuosi sitten elämä uusiksi. Vaihdettiin paikkakuntaa koko perheellä, myytiin omistusasunto ja asutaan nyt vuokralla.
Mies töissä, minä kotona. Lapsia kolme, neljäs tulossa.
Esimerkki meidän parisuhteesta, viimeinen vuorokausi:
Herättiin eilen aamulla katsomaan formuloiden aika-ajot. Leivoin tuoreet sämpylät aamupalaksi ja mies valmisteli lapsen synttärijuttuja. Päikkäriaikaan nuorin lapsi ei nukahtanut, mies kylläkin, joten lähdin vaunujen kanssa lenkille. Isommat lapset jäivät kotiin (koululaisia). Kun tulin kotiin, mies oli imuroinut ja laittanut ruoan uuniin ja valmistellut loput synttärijutut. Synttäreiden jälkeen siivottiin yhdessä ja hetki lepoa. Mies lähti ystävien kanssa käymään baarissa ja minä jäin lasten kanssa kotiin nukkumaan. Yöllä kahden jälkeen mies tuli kotiin ja kertoi hyvästä keikasta. Hetken koitimme nukahtaa, mutta ei tullut uni silmään, joten harrastimme hyvää seksiä. Aamulla 7 heräsimme nuorimmaisen kanssa katsomaan formuloita. Nyt voisi lähteä sitten vähän ulkoilemaan koko porukalla!
Minusta meillä on aivan loistava parisuhde, yhdessä jo 18 vuotta!
Hyvä suhde. Läheisyyttä ja huumoria. Puhutaan asioista. Pussataan aina erotessa ja tavatessa.
Valitsisin edelleen samoin kuin silloin nuorena!
Meilläkin 18 vuotta yhdessä ja suhde on aika arkinen. Seksiä on 1-2 kertaa kuussa, läheisyyttä ilman seksiä kaipaan. Mies ei koske muulloin. Jutellaan kyllä kaikesta paitsi ehkä tuosta läheisyysasiasta (siitä puhuin pitkään jo 4 vuotta sitten, jolloin se loppui). Toisaalta kipuilen vartaloni kanssa, joten ehkä annan aika viileää signaalia ajottain (mies ei osaa syitä listata ja kieltää ongelman).
Lasten harrastukset menevät puoliksi, lasten ja kodin huolto enemmän minun harteillani ja tästä myös ajoittain tapellaan.
Tosi surullista luettavaa.., miten toiset antaa oman elämän lipua vaan ohi.. :( Täällä ollaan vaan kerran, elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen!
Mulla ikää 30, parisuhdetta takana 13v, ei lapsia, vielä. Haluan viettää jokaisen hetken mieheni kanssa, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.
Onko tätä yhteistä auvoa jäljellä enää kaksi vuotta? Missä vaiheessa teillä on elämä heittänyt häränpyllyä? Mitä teille on tapahtunut? Oletteko luovuttaneet?
Mä oon kade teille onnellisille :( en varmaan koskaan tiu saamaan onnellista parisuhdetta. Ikää jo 41 ja miehen kanssa 20v..ei yhtään onnellista hetkeä!! Miksi en lähtenyt karkuun kun ei ollut lapsia...miksi roikun lasten vuoksi? Miistä voimaa eroon?