Lue keskustelun säännöt.
En kestä vanhenemista! t. kohta 30v
Kommentit (12)
Joten nauttikaa siitä ajasta. Olette vielä kumminkin nuoria ja rypyttömiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun saisi olla 20-vuotias ikuisesti! (ainakin fyysisesti)
Kolmenkympin jälkeenhän se ELÄMÄ vasta alkaakin!
Eikä mulla oo ainakaan rypyn ryppyä ja mitatkin on vielä kuin parikymppisellä. Oikeesti, yli kolmekymppisenä on kivaa!
T. Kohta 33v.
Ja aika kuluu kaikilla yhtä nopeasti. Ne parikymppiset on pian 40-vuotiaita jne. Tämä on ainoita asioita maailmassa, joka tapahtuu kaikille tasapuolisesti.
ei kai sille mitään voi... onneks kaikki kaverit täytää ennen mua... marraskuussa 27v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kolmenkympin jälkeenhän se ELÄMÄ vasta alkaakin!
Eikä mulla oo ainakaan rypyn ryppyä ja mitatkin on vielä kuin parikymppisellä. Oikeesti, yli kolmekymppisenä on kivaa!T. Kohta 33v.
Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi sitä tuleekaan, sen mukavampaa on, ja sitä mukavammalta tuntuu olla oma itsensä. Ja samalla on suuri hämmästys siitä, että jotenkin etukäteen piti inhottavana ajatusta tulla tähän, mihin nyt on
päässyt
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin oikeasti aikuistuin vasta kolmenkympin tuolla puolen. Ainoa huono puoli iän karttumisessa onkin tuo fyysinen rupsahtaminen. Henkisesti menee paremmin kuin koskaan ennen. Sääli että olinkin niin lapsellinen silloin, kun fyysisesti olin kukkeimmillani. En osannut nauttia siitä ollenkaan, kun mietin jotain täysin epäoleellisia juttuja.
Siis tietysti vanhenevat fyysisesti, mutta he voivat kirurgisesti parannella ulkonäköään johon ei kaikilla taviksilla ole varaa.
Ikä ei oikeasti ole mikään nuorekkuuden mittari, vaan fyysinen ja psyykkinen olemus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia se aika ei kohtele samalla tavalla, mutta kyllä se elämänkaari päättyy sen fyysisen iän mukaan vaikka naama olisikin kuin 20-vuotiaalla.
Mutta kun naamataulu on vielä kunnossa ja kroppa kans ja itsensä kanssa on sinut, niin mikäs tässä on porskutellessa.
Olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään kumppanini sellaisena kuin hän on, joten elämä sujuu ihanasti. Kyllä se aikuistuminen tapahtuu vasta siinä kolmenkympin korvilla ja sitten voi viettää mukavaa ja seesteistä elämää. Ja se ei tarkoita sitä, että jämähtäisi paikalleen, vaan sitä, että tekee just niitä asioita, joista tykkää ja pitää huolta itsestään.
Yli kolmekymppisen ei myöskään enää ole pakko olla kakara, mutta voi olla, jos sille päälle sattuu!
T. Se kohta 33-vuotias
t. 42v