Kissaihmiset, vastaisitteko muutamaan kysymykseen....

ja etenkin lapsiperheessä voi tulla yhteenottoja. Vaikka persialaiset ovatkin muita kissarotuja " itsenäisempiä" niin niinkuin kaikilla eläimillä myös näillä esiintyy rajuakin mustasukkaisuutta.



Ja mitä taas tulee pennun hankkimiseen niin se saattaa jopa piristää tätä " vanhusta" kunhan muistatte huolehtia että " vanhus" saa alussa aiempaa enemmän huomiota ja herkkuja jottei tunne oloaan uhatuksi.

Sukupuolella tuskin on sen suurempaa merkitystä jos " vanhus" on leikattu..

Kummatkin olivat narttuja. Alkuun pienempi halusi leikkiä vanhemman kanssa ja kävi aika kovastikkin vanhemman kimppuun mutta muutaman läpsäytyksen ja sihahduksen jälkeen rauhoittui ja tiesi paikkansa. Vanhemmasta kissassta tuli herkempi raapimaan, mutta johtui varmaankin säryistä ym. Ihan hyvin tulivat toimeen vaikka olen kuullut sanonnan että narttu ja kolli tulevat keskenään paremmin toimeen kuin kaksi narttua.

Vanhat kissat eivät kaikki hyväksy uutta tulokasta! Mutta siis kaikki on niin erilaisia, joten etukäteen ei voi tietää miten käy!

Ja sellaista muuten vielä, että pitääkö molemmilla olla omat hiekka-astiat (varmaan pitää...?) Entä vesikippo, juovatko samasta, vai pitääkö olla omat?

Jos haluat sen pysyvän kunnossa, mikä on edellytyksenä kissan hyvinvoinnille, se on pestävä säännöllisesti ja harjattava parin päivän välein. Karvanvaihtoaikana useamminkin. Jos turkin hoidon laiminlyö, kissan iho voi tulehtua pahasti. Lisäksi persialaisilla on lyhyt kuono, mikä joskus aiheuttaa purenta- ja hammasongelmia.

Coonit ovat helppohoitoisempia turkkinsa puolesta, mutta aktiivisempia kuin persialaiset, joten " vanhus" voi aluksi ärsyyntyä, ja komentaa pentua. Jos vanhalle kissalle antaa sopivasti huomiota ja omaa rauhaa, uskon, että siedettävä yhteissävel löytyy kissojen välille, vaikka niistä ei sydänystäviä tulisikaan.

(joskus totuttelemiseen menee tosi pitkä aika!), ei niitä tarvitse toisistaan eristää: vanha kissa kyllä tekee selväksi, ettei lähelle tarvitse tulla. kumpikin löytää paikkansa kotona. mielestäni ei myöskään kahta hiekkalaatikooa, ruokakuppeja yms. tarvita - kukin käy vuorollaan.

tuttuni kissat elivät 9vuotta sulassa sovussa mutta vanhuuden tultua ei nuorempi enää saanut käydä samalla laatikolla. Vanha kissa ei yksin kertaisesti päästänyt nuorempaa kissaa laatikolle.



Me otettiin muutama kuukausi sitten kissanpentu, aivan ihana energiapakkaus. Minun vanha kissaherrani asuu vanhempieni luona (muutto olisi ollut hänelle liian rankka joten jätin se vanhempieni luokse kun muutin kotoa pois) ja olemme käyneet uuden pennun kanssa vanhempieni luona. Vanha herra on burma rodultaan ja piloille hemmoteltu, Herra talossa. Kaiki liikkuvat otukset se ikkunoista sähisee ja on näin kova puolustamaan reviiriään (sisäkissä). Ensimmäisellä kerralla vanhus juoksi karkuun pentua ja kun tuli lähelle niin sähisi, piti olla tarkkana ettei vanhus päässyt pennun kimppuun, jälki olisi voinut olla aika kamalaa. Seuraavalla kerralla kun kävimme niin pojat leikkivät ihan ilman ongelmia :) Olimme puulla päähän lyötyjä että mitä, vanhus hyväksyy jaleikkii eikä rökitä. Eli ei ole mahdottomuus :)

alkoivat tehdä niin että toiseen tuli pelkät pissat ja toiseen kakat.

Ruoka ja vesikippoja on hyvä olla kahdet ainakin alkuun. Voi kyllä käydä niin että johtava kissa syö molemmista.

Tai kun jäävät kahdestaan kotiin? Vai voiko luottaa siihen, että isompi vaan räppäsee, jos pentu tulee liian lähelle, ettei tee mitään vakavampaa?

alkuun (n. viikko) pidettiin pentu vallan suljetussa huoneessa (pieni pentu-iso talo, me oltas hukattu se muuten...) ja oltiin sen kanssa siellä huoneessa. kun se oli tottunu meihin, tuotiin se olohuoneeseen kun lapset meni nukkumaan, että sai rauhassa tutkia paikkoja ja tottua koiriin. tosin koira meni kyllä karkuun pentua. parin illan jälkeen se halus tulla vallan pois " omasta" huoneestaan. annettiin olla sitte jo ihan vapaana, eikä ollu mitään ongelmia

Tottakai jonkin aikaa menee että porukka sopeutuu toisiinsa. Suosittelisin ainakin alkuun pitämään kahta hiekkalaatikkoa, on täysin mahdollista että vanhempi kissa ei suostu enään käyttämään laatikkoa johon nuorempi kissa on tehnyt tarpeensa.



En näe mitään syytä miksi kissat pitäisi pitää aluksi erillään toisistaan. Kissat eivät yleensä tappele verisesti, pahimpia ovat reviiristään taistelevat leikkaamattomat kollikissat keväisin ja yleensä nekin tappelut rajoittuvat siihen että korvat kärsivät. Kukaan tuskin pitää leikkaamatonta kollikissaa sisällä, niistä kun yleensä on melkoista hajuhaittaa ;)