Kuukausi toimeentuella/muuten vain vähillä rahoilla

Jatkuva sinnittely on tuskallista. Tarkemmin tuntematta tilannettasi haluaisin kuitenkin kysyä, mitä elämäntilanteessasi on sellaista, johon voit itse vaikuttaa? Onko asuntosi liian kallis? Tarvitsisitko uudelleenkoulutusta? Onko tulojenne ja menojenne tasapainotuksessa jotain, josta ette ole oikein selvillä, mihin rahat menee?

Marttojen sivulla on hyviä talousasianäkökulmia. Mmm taloustesti
http://www.martat.fi/rahat/taloustesti/

Yksittäisessä kriistilanteessa voi myös anoa maksusitoumusta oman alueen diakoniatoimistolta. Samalla voitte käydä läpi taloudellista tilannettanne ja esim. lapsien mahdollisuutta saada Tukikummi-avustusta

Voimia arkeenne ja selviämiseen!

Kirjoitus ei anna todellista kuvaa köyhän asemasta Helsingissä. Ruokajakelujen lisäksi on muistettava, että työtön sossun asiakas pääsee todistuksilla mm. uimaan puolet halvemmalla ja sähkölaskun maksaa sossu. Leipää ei voi leipoa niin, että laskee vain hiivan hinnan, koska köyhälläkään vehnää ei ilmesty kaappiin ilman että siitä pitää jotain maksaa.

Kuukausi on tuollaiselle kokeelle liian lyhyt aika. Siinähän vaikuttaa vielä kaikki se, mitä kaappiin on edelliseltä kuukaudelta jäänyt. Sellainen 6kk voisi jo antaa paremman kuvan.

Meillä ainakin kaapeissa on ruokaa, vessapaperia ja pesuaineita pitkäksi aikaa, joten kuukausi perustoimeentulolla olisi meille helppo juttu.

Ja siis olen nuoruudessani elänyt todella tiukalla budjetilla. Ensimmäinen kuukausi meni silloin suht helposti, mutta jo toisen kuukauden aikana alkoi ihan selvästi olemaan rahaongelmia.

Lyhythän tuo kuukausi on, mutta lähinnä tarkoitin tuota tunnepuolta. Sen on hyvin osannut kuvailla noissa jutuissaan.

Meillä tämä köyhyys on ihan ns. itse aiheutettua. Olen ollut pitkään kotiäitinä ja nyt sitten vuorostaan opiskelen. Ei olla vielä koskaan päästy nauttimaan sellaisesta normaalin työssäkäyvän elämästä ja aina on rahat tiukilla. Hirvittävän uuvuttavaa, mutta täytyy vain yrittää ajatella positiivisesti, että ehkä vielä jonain päivänä helpottaa...

ap.

Olen nykyään ihan hyväpalkkaisessa työssä, että voi ostaa ruokakaupasta aikalailla mielen mukaan, vaikkakin järkeä pitää vieläkin käyttää, ei ihan hervottomat tulot ole. Muistan kuitenkin työttömyys- ja opiskeluajoilta sen ankean tunteen, kun ei voinut ostaa juuri mitään ruoan ja pesuaineiden lisäksi. Alushousut ja sukat piti hankkia eri kuussa, ja esimerkiksi kenkiä ei voinut hankkia. Minulla olikin lenkkareissa villasukat talvisin, pärjäsi kyllä. Nyt menisi kyllä puolikin vuotta ihan hyvin pienillä tuloilla, kun kaikki tarpeellinen on hankittu ja pakastinkin täynnä laadukasta ruokaa. Kahviloita ja kapakoita kun en harrasta nytkään ja jumpassakin käyn kansalaisopistolla.