Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua, että menen töihin.
14.05.2013 |
Olen ollut 13 vuotta kotiäitinä, nuorin lapsi jo 8-vuotias. En varsinaisesti hingu töihin, mutta sosiaalinen paine kyllä ajaisi tekemään jotain. Eipä ole hirveän arvostettu olo olla vain kotona, kun muut tekevät uraa ja menestyvät.
Mies tienaa sen verran hyvin, ettei lisärahan takia pitäisi mennä töihin. Arki rullaa (tietenkin) hyvin, kun olen kotona. Siivous, ruoka ja lasten läksyt ja harrastuksiin menemiset eivät ole ongelma, kun voin hoitaa ne kaikki.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Mihin päädyit?
Kommentit (6)
Miten ajattelit pärjätä sitten eläkeiässä tai jos miehesi tulot tippuvat pysyvästi? Tai jos miehesi haluaakin jatkaa elämäänsä ilman sinua?
Itse olen sivusta seurannut parin kotiäitinä elämänsä viettäneen sukulaisnaisen eläkepäiviä ja kyllä se melkomoista kituuttamista on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 13:12"]
Miten ajattelit pärjätä sitten eläkeiässä tai jos miehesi tulot tippuvat pysyvästi? Tai jos miehesi haluaakin jatkaa elämäänsä ilman sinua?
Itse olen sivusta seurannut parin kotiäitinä elämänsä viettäneen sukulaisnaisen eläkepäiviä ja kyllä se melkomoista kituuttamista on ollut.
[/quote]
Meillä on yhteiset rahat, on ollut aina. Oikeastaan mies ei edes välitä hoitaa raha-asioita ollenkaan, eikä tiedä palkkansa suuruutta tai maitolitran hintaa. Minä siis maksan laskut yhteiseltä tililtä, jonne menee miehen palkan lisäksi lapsilisät ja kaikki muutkin mahdolliset tulot. Ei ole korvamerkkittyä sun/mun rahaa. Kaikista isommista ostoksista keskustellaan aina yhdessä, oli kyse miehen uudesta puvusta tai äitini syntymäpäivälahjasta.
En siis ole millään tavalla huolissani eläkeiästä, kaikki on yhteistä silloinkin. Kituutetaan sitten yhdessä.
Ja jos niin käsittämätön asia tapahtuisi, että eroaisimme, minkäänlasta avioehtoa meillä ei ole, eikä tule. Puolet omaisuudesta kuuluu siis minulle ja sillä eläisin jo yksinänikin ihan hyvin.
Äh. Asuapa jossain etelämpänä Euroopassa, jossa kotiäitiys on ihan normaali asia, eikä tällainen luuserikerholaisten juttu. Höh.
ap
En minä ainakaan pidä sinua luuserina, hyvä ap. Minä itse haluaisin kovasti jatkaa kotiäitinä oloa lasten mennessä kouluun (siihen on aikaa, lapset 2v ja 5,5kk), mutta juurikin raha-asioiden takia, yritän päästä töihin parin vuoden päästä. Meillä kaikilla ei vain ole siihen mahdollisuutta.
En todellakaan pidä kotiäitiyttä velttoiluna. Ihmettelen niitä, jotka pitävät! Minä hoidan täällä myös raha-asiat, laskut, budjetit, ruoanlaitot, pyykit, lasten viihdyttämiset yms. Ei täällä todellakaan ole normi kahvitauon mittaista pidempää taukoa...useimmiten taukoa ei ole ollenkaan.
En tietenkään sano, että sinun pitäisi olla kotona, koska siihen on mahdollisuus. Jos haluat töihin, niin hae ihmeessä töitä. Ei miehen pitäisi sinua vaatia olemaan kotona. Saako kysyä, että millaiset bruttotulot sallivat toisen vanhemman kotonaolon?
Onko sinulla koulutusta..
Entas mahdollisuutta kouluttaa itseasi pienilla kursseilla tai joillain opinnoilla noina kotiaiti vuosina. Tai tehda jotain tyota vaikka kotoa kasin pari tuntia viikossa tjn vastaavaa. Koska kun lapset lahtevat kotoa pois niin sinun on vaikea tyollistya jos sinulla ei ole mitaan tyokokemusta. Ja mita sitten ylipaataan teet paivisin kun ei ole lapsia..Ellei teilla sitten ole paljon jotain kotielaimia mita paapoa.
Olisiko sinulla mahdollisuutta perustaa jotain omaa pienta yritysta, tai tehda edes JOTAIN toita kotoa kasin tai jossain.. tai opiskella.
anteeksi kirjoitusvirheet ja valimerkkien puuttumiset, taa keyboard on aivan outo mulle, ei ole oma.
vaihdetaanko ukkoja? omani taas ei hyväksyisi sitä, että makaisin kotona kaiket päivät,
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se kuitenkin on oma valinta.
Miksi miehesi haluaa sinun olevan kotona? Haluaako hän näin turvata lapsille yhtä turvallisen elinympäristön ja kodin kuin tähänkin asti, vai antaako hän sinulle vain tosiasiassa tunnustusta siitä työstä mitä olet kotona tehnyt - että sinun ei miehesi mielestä tarvitse potea mitään syyllisyyttä "kotirouviudestasi"?
Vaikea tilanne. Itse nauttisin taatusti siitä, että voisin olla läsnä lasten tullessa koulusta, opastaa heitä läksyissä ja taata että opinnot sujuu mahdollisimman hyvin. Mutta ymmärrän myös sen sosiaalisen paineen tai oman halun saada työn kautta se "oma juttu".
Tuohon ei taida auttaa kuin se, että kysyt itseltäsi kumpaa todella ITSE mieluummin haluat. Ja jos haluat olla kotona, tee itselle myös selväksi se, että arvostat sitä! Anna sen näkyä myös niin, ettet vähättele muille tekemistäsi. Sinun työsi on kotona ja jos kerran hyvin pärjäätte taloudellisesti, niin eikö se ole mahtavaa, että voitte mm. lomailla silloin kun miehellä vapaata. Jos olet itsekin töissä, voi yhteisille kesälomilla huonolla tuurilla sanoa kokonaan hyvästit.
Älä siis ainakaan pode huonoa omaatuntoa että olet "vain kotona" jos se kerran teille on mahdollista - päinvastoin, voittehan olla ylpeitä siitä, että sinun ei tarvitse mennä töihin vaan olet kotirouvana kuin hienostolady ainaskin :)