Miten mikään suhde voisi onnistua? Pohdintaa

Asun lapseni kanssa, hän 11v. Olen 37 vuotias nainen, sinkkuna ollut nyt vuoden ja lapsen totaaliyh. Mietin että olenko yksin loppuelämäni.. Toisaalta haluaisin vielä yhden lapsen,mutta alan olla jo vanha eikä miestäkään siis ole. Sitten toisaalta taas elämämme on tosi helppoa nyt, enkä ehkä kaipaa arkeen ketään. Onko normaalia olla niin "kahtiajakautunut" ajatustensa kanssa? Vai selkeneekö kaikki kun/jos tapaa sellaisen ihanan miehen ??