Puolisona narsistin uhri.

Olen itse narsistin uhri, meillä on yhteinen lapsi. Olen seurustellut nykyisen puolisoni kanssa kaksi vuotta, meille on tulossa myös yhteinen vauva. Väkisnkin menneisyyteni vaikuttaa nykyiseen elämäämme ja välillä "taannun" jollekin tasolle, josta on vaikea päästä yli. Puolisollani on varmasti todella vaikeaa kanssani, mutta tiedostamme tilanteen molemmat ja olen luvannut tehdä itse kaikkeni "parantuakseni" ja hän tekee kaikkensa että meillä olisi tasaista hyvää elämää ja arkea. Kyllä tämä tästä... :)

ja olen kans tottunut siihen, et tunteita ei saa näyttää ja vaikeista asioista ei saa puhua. Ihan sama- on mantrani, ei oo väliä, miten sä haluat?



Aika, ymmärtämys ja reilut keskustelut auttaa. Itse olen etsinyt miehekseni enemmän äitini kaltaisen ihmisen, eli mahdollisimman kaukana isästäni. Aluksi vaikeasta asiasta puhuminen sai mut hermoromahduksen partaalle, itkin lattialla et haluan kuolla. Oli vaikeaa kun tunteita ja ajatuksia ei voinut enää kätkeä sisimpään, vaan ne piti puhua aviomiehelle.



Älä ainakaan syyllistä toista siitä, että tekee miten tekee, anna aikaa ja vaikka selkeät vaihtoehdot, joista valita. Ole luotettava ja ymmärtävä.

on narsistin uhri. Kuulostaapa tutulta. Meillä myös mieheni ex-puoliso yrittää pompottaa miestäni ja kaikki asiat pitäisi tehdä siten ettei ex-puoliso suutu, koska mieheni ei jaksa vääntää hänen kanssaan. Meillä tuo muu riitely menee sillä tavalla, että mieheni ottaa heti hyökkäävän asenteen, koska on alistunut edellisessä suhteessa joka asiassa ja toimii nyt siis juuuri toisin päin. Onneksi meidän ei tarvitse riidellä paljoa, ja yleisin riidan aihe on juuri tuo ex-puolison pompottelu. Tuntuu ainakin siltä, että aika parantaa haavat ja elämä alkaa tuntua helpommalta. Joissakin asioissa mieheni on nyt jopa uskaltanut sanoa vastaan ex-puolisolleen. Ja itse olen avoimesti puhunut tästä ex-puolison pompottelusta yms. niin omille kuin mieheni sukulaisille ja kavereille ja heidän tuki on varmaan ollut myös yksi tekijä itsetunnnon paranemisessa.

Olemme toki puhuneet asiasta. Ja sopineet että puolisoni laittaisi exälle vastaan joskus kun semmoinen tilanne on etä meille ei oikeasti käy exän suunnitelma.

Mutta siitä kun seuraa se räjähdys, exä suttuu huutaa, itkee ja haukkuu puolisoani. Ja sitten nykäisee ässän hihasta; lapsi. Ja mies aina tietysti heltyy lapselleen, ja sitten me riitelemme koska taaskin suunnitelmat pitää muutta ja tehdä niinkuin ex sano.



Aina välillä sitten tuntuu että ei jaksa tätä. Minulla on ennestään 2-lasta joiden isän kanssa on kanssa omat väännöt. (ei tosin tässä mitta kaavassa) Ja yhteinen lapsikin olisi tulossa. Niin siihen ei oikein sovi että miehen ex laati lapsen haku/vienti päivät. Tietysti jos itse kuljettaisi niin helpottaisi.

2-lasta

Kaksi lasta ei ole yhdyssana. Po. 2 lasta (vielä oikeammin: kaksi lasta).

ei oo helppoa ollut täälläkään tuo uusien suhteiden yhdistäminen. Tämä minun ex eli narsisti haukkuu nykyistä puolisoani lapsellemme ja on kieltänyt lasta edes ääneen lausumasta hänen nimeään.

Kun exäni huomasi, että minulla on uusi suhde ja kohta vauvakin tulossa, niin kyllä otti koville. Keksi yllättäen että olen hänelle sitä tätä ja tuota velkaa jne. kaikenlaisia "pikkujekkuja" minun päänmenoks. Kyllä ei ole itkemättä oikein aina selvinnyt.

Nykyään en halua enää sanoa sanaakaan koko ihmiselle kun haen lastamme hänen luotaan, etten vaan antaisi aihetta mihinkään käyttäytymiseen.