apua todella vilkkaan 2vuotiaan kanssa..

typo



-ap

kenties jos täytyy tuollaiseen taistoon ryhtyä. Joko lapsi on liian väsynyt tai ei ollenkaan väsynyt tai nukkumaanmenoa ei edellä rauhalliset rutiinit jotka kaikki viestivät lähestyvästä nukkumaanmenosta. Mielestäni lasta ei pitäisi joutua nukkumaan mentäessä pitämään väkisin paikoillaan vaan rauhoittuminen tapahtuu jo sitä ennen. Olettaen siis että kyseessä "normilapsi" vain vilkas luonteeltaan.

että miksi lapsi käyttäytyy noin, miten lasta tukea?

Lapsi selvästi ei pärjää yksin joten tarttee nukutusta. Kiinnipito on aina lähellä väkivallan muotoja joissa saa olla tarkkana (kyllä tämä on lastensuojelulaissakin).



Jos lapsi ei meinaa nukkua niin onko nukkumaanmeno pelottavaa hänestä?



Onko lapsi liian virkeä/yliväsynyt?



Saako lapsi riittävästi virikkeellistä toimintaa ja liikuntaa?



Kuulostaa aika pahaltakin jos 2- vuotias tekee huoneessa sotkun noin perusteellisesti kuin kuvasit, lapsi ei siis leiki vaan hakee huomiota? Nukkuuko lapsi nyt?

kenties jos täytyy tuollaiseen taistoon ryhtyä. Joko lapsi on liian väsynyt tai ei ollenkaan väsynyt tai nukkumaanmenoa ei edellä rauhalliset rutiinit jotka kaikki viestivät lähestyvästä nukkumaanmenosta. Mielestäni lasta ei pitäisi joutua nukkumaan mentäessä pitämään väkisin paikoillaan vaan rauhoittuminen tapahtuu jo sitä ennen. Olettaen siis että kyseessä "normilapsi" vain vilkas luonteeltaan.

herää klo.7-9, nukkuu päikkärit n.40min (klo.12-15 välillä. olen yrittänyt kokeilla jättää päikkärit pois, mutt sitten kuitenkin nukahtaa jossain vaiheessa alkuiltaa.. nukkuu sen 40min ja sit herää ja nukkumameno siirtyy ihan yöhön). ja yöunille mennään klo.21-22. nyt meni tunti "taistelussa" ja nukahti klo.23.

ennen nukkumamenoa pestään hampaat, yövaatteet, iltasatu jne..

-AP

että miksi lapsi käyttäytyy noin, miten lasta tukea?

Lapsi selvästi ei pärjää yksin joten tarttee nukutusta. Kiinnipito on aina lähellä väkivallan muotoja joissa saa olla tarkkana (kyllä tämä on lastensuojelulaissakin).

Jos lapsi ei meinaa nukkua niin onko nukkumaanmeno pelottavaa hänestä?

Onko lapsi liian virkeä/yliväsynyt?

Saako lapsi riittävästi virikkeellistä toimintaa ja liikuntaa?

Kuulostaa aika pahaltakin jos 2- vuotias tekee huoneessa sotkun noin perusteellisesti kuin kuvasit, lapsi ei siis leiki vaan hakee huomiota? Nukkuuko lapsi nyt?

lapsi on iloinen ja todella vilkas. nauraa kun yrittää karata sängystä, ja kun laittaa takaisin niin alkaa itku. saa huomioo ja syliä niin paljon kun haluaa päivisin.

ollaan aamupäivisin ja iltasin ulkona just sen takia kun tuntuu olevan niin paljon energiaa. juoksee ja liikkuu todella paljon.

-ap

Säännölliset iltarituaalit jonka jälkeen ei ole enää mitään syytä poistua sängystä. Huone sellaiseksi että lapsi ei saa siellä suurta vahinkoa aikaan.

Jätät lapsen yksin huoneeseen hyvän yön toivotuksen jälkeen, odotat hetken jos kuuluu meteliä, menet huoneeseen ja peittelet ilman sirkustemppuja ja poistut.

KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!

ainakin nuo isot haitarit uniajoissa jotenkin viittaavat siihen. Päivät aamusta alkaen saattaisivat tarvita selkeämpää rytmiä, eritoten vilkkaille lapsille tällä on merkitystä. Äkkiseltään tuntuu että nukkumaanmeno on liian myöhään kun päiväunet ovat noin lyhyet. Missään nimessä en koittaisi jättää kaksivuotiaalta päiväunia pois, ovat selkeästi tarpeelliset. Molemmat omat lapseni ovat kahden vuoden korvilla yrittäneet kieltäytyä päiväunista parin kuukauden ajan, mutta en antanut periksi vaikka välillä joutui sitten nukuttamaankin päikyille. Tämän jälkeen helpotti, molemmat ovat nukkuneet päiväunia lähemmäs viittä ikävuotta!

Meillä 2v rytmi on ollut tällainen (sama arkena ja viikonloppuna, arkisin ovat olleet hoidossa)



Herätys/heräävät itse 6.30-7

Päiväunet 12-14/15

Iltapala ja pesut 19.30, päälle iltasatu jonka pituus riippuu siitä miten rivakasti nuo iltatoimet ovat sujuneet. Sänkyyn 20.30 ja unta ei juuri ole tarvinnut odotella.



En väitä että kaikki lapset toimisivat samalla tavalla mutta rytmi on ollut tarkka ja se on mielestäni ennemmin helpottanut kuin vaikeuttanut elämää. Tietysti loma-aikoina ja kyläreissuilla ym. tulee muutosta mutta kotona arjessa näin. Viikonlopun kauppareissut ym. on suunniteltu lasten päiväunien ehdoilla, se nyt vaan on osa sitä elämänvaihetta vaikka tuntuikin välillä sitovalta. Lukenut olen melko pitkään, puolikin tuntia ennen unia, sillä mieleisen kirjan ääressä lapset rauhoittuvat ja nauttivat sylissä kuuntelemisesta. Ymmärrän että vilkkaan lapsen kanssa tämä voi aluksi tuntia mahdottomalta mutta harva lapsi ei nauti vanhempansa läheisyydestä.



Itsenäisesti meillä on nukahdettu ikäkauden mukaan, välillä on silitelty, välillä selvitty vain jättämällä sänkyyn. Näitä kausia menee ja tulee, en ole tehnyt niistä numeroa mutta en toisaaltaan myöskään antanut sitoa itseäni tuntikausiksi mihinkään nukuttamiseen.



Tsemppiä, kokeilemalla se teille oikea ratkaisu löytyy.

Lapsi pinnasängystä, vai auttaisko jos ottais sen uudelleen käyttöön? Mulla tulee mieleen että onko yliväsynyt ja riehuu sen takia? Säännölliset rauhoittumisrituaalit, iltapala, kylpy, iltsatu jne.. vois auttaa, ei sokeria tai muita lisäaineita iltaa vasten, ja kunnon ulkoilu että saa purkaa energiaa.

Vähän vaikea neuvoa kun meillä on samanikäinen hyvä nukkuja, hän tarvitsee 11h yöunet ja sen lisäksi 2-3h päikkärit. Meillä on pinnis vielä käytössä, omaan huoneeseen vähän aikaa sitten siirretty. siellä aina vähän aikaa juttelee unilelujen kanssa ennen nukahtamista, joskus vaatii lisähuomiota ja huutelee meidän perään.

Meilläkin tuota on yritetty, tein selväksi että peittelen kerran ja se saa riittää. Seuraavilla kerroilla ohjaan vain palaamaan vuoteeseensa. Ovi on jätetty auki, puuhailen omiani lähistöllä. Jos lapsi jää lähistölle notkumaan talutan takaisin sänkyyn ja sanon että nyt nukutaan. En enää taputtele ja pussaile.



Väkisin tulee mieleen että miten pikkuriekkujan kanssa sujuu syöminen ja pukeminen? Onko teillä myös niihin omat ohjelmanumeronne? Kirjoittamasi perusteella kun lapsi testaa nyt auktoriteettiasi ja tarvitaan vielä johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä että pääset niskan päälle.

Meillä meni esikoisen ollessa pari-kolmevuotias nukkumaanmeno ihan pelleilyksi. Usein. Viikolla mentiin päiväkotirytmissä, viikonloppuisin ja lomilla sitten vapaammin.



Mietin sitä, että pitäisikö rytmiä muuttaa tiukemmaksi, mutta päädyin siihen, että minulle sopii vapaampi päivärytmi nukkumaanmenopelleilyineen kaikkineen paremmin kuin vapaa- ja lomapäivien kellontarkka suorittaminen. Iltapelleily päiväkotipäivinä saatiin loppumaan lyhentämällä päiväunien kesto tuntiin.



Esikoinen on nyt viiden ja menossa eskariin. Parin vuoden ajan nukkumaanmenot ovat jo olleet jokseenkin ongelmattomia. Uskon, että teilläkin viimeistään aika korjaa tämän asian.

Jos lapsi lähtee nauraen sängystä, niin hän pitää sitä vain kivana pelleilynä, johon saa äidin mukaan. Itse koettaisin muuttaa systeemiä jotenkin ihan kokonaan, että tuon pelleilyn saa loppumaan. Esim. joku muu nukuttaa tai ei nukuteta ollenkaan, vaan antaa lapsen valvoa pari iltaa tai sitten tosiaan se, että viedään sänkyyn kerran (kunnon iltasatujen yms kera) ja sen jälkeen ei kiinnitetä mitään huomiota.



Meillä samanikäisellä on vielä maitopullo käytössä ja se on ainoa konsti, jolla saan herran pysymään sängyssä. Ilmoitan, että jos nouset ylös niin vien maitopullon pois, etkä saa sitä tänään enää takaisin. Vain pari kertaa on ollut niin virkeä, että on oikeasti antanut pullon pois ja noussut takaisin jatkamaan leikkejä (ja silloin olen suosiolla antanut leikkiä tunnin verran, kunnes on näyttänyt siltä, että oikeasti väsyttää), mutta jos väsyttää niin haluaa pitää pullonsa ja nukahtaa hetken päästä.

meillä on edelleen käytössä lapsella(2,5) pinnasänky, jossa on niin korkeat laidat, ettei pääse pois. Laitamme nukkumaan yleensä 22 aikaan(herää milloin herää) ja se voi siellö sängyssä itsekseen pulputtaa vielä kaksikin tuntia. Saa aina valita sinne mukaan 2 pehmoeläintä ja 2 kirjaa. Joskus ei ei haluaisi jäädä, mutta tässä mun mielestä toimii määrätietoisuus, ei vaihtoehtoja. Yleensä menee ihan innoissaan ja vilkuttelee, kun valoja sammutetaan. Mietinkin välillä, että mitä niin hauskaa voi riittää yksin pimeessä.

Minusta maitopullo parivuotiaalla on paljon isompi ongelma kuin se, että nukkumaanmeno menee pelleilyksi. Pelleilyyn auttaa viimeistään aika, mutta kun hampaat on pilattu, ne on pilattu.

lapsi ja kannatan säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja. Voi olla, että lapsesi myös tarvitsee unta vähemmän kuin keskivertolapsi. Milloin lapsi yleensä oikeasti nukahtaa? Kokeile laittaa lapsi sänkyyn vasta lähellä sitä aikaa, kun yleensä nukahtaa. Ja heräämisajan yrität pitää mahdollisimman samana.



Meillä oli samanlaista, kunnes tajusin, että lapsi ei tosiaan tarvitse unta läheskään yhtä paljon kuin saman ikäiset yleensä. Nukkumaanmenot alkoivat sujumaan, kun annoin valvoa suosiolla myöhempään. Nyt lapsi usein jopa ilmoittaa itse, että haluaa nukkumaan, kun nukkumaanmenoaika lähestyy. Ja herää virkeänä samoihin aikoihin aikaisin aamulla.

Meillä oli esikoinen samanlainen. Osa ei todellakaan ymmärrä, että se kiinnipitäminen on ainoa vaihtoehto. Eikä se tarkoita väkivaltaa vaan sitä, että istut vieressä ja aina kun lapsi yrittää nousta ylös, asetat sen takaisin alas tai esim. kun pyrkii ylös pidät kädestä kiinni tai kämmen selässä, niin ettei pääse punnertamaan ylös.



Meillä ei todellakaan ollut mitään merkitystä kuinka väsynyt lapsi oli, melkeenpä enemmän niin, että mitä väsyneempi sitä hurjempi meno. Ei vaan halunnut mennä nukkumaan. Vastusti sitä viimeiseen asti. Päiväunia ei tuossa vaiheessa enää nukuttu ja "tappelua" oli ollut siitä asti, kun pääsi pystyyn. Pinnasängystä pääsi kiipeämään pois vuoden ikäisenä, vaikka keksi mitä esteitä, joten oli jo tossa vaiheessa isojen sängyssä.



Tilanne rauhoittui itsestään aika tasan kun täytti 3 v. Yhtäkkiä alkoi nukkua itsestään, kun laittoi sänkyyn, käytännössä kertaheitosta jäi sinne nukkumaan, ei tullut kertaakaan pois. Oli jotenkin hoksannut, että nukkuminen oli hyvä juttu.



Ja ihan samat rutiinit ym kuin hänellä oli ollut pienestä pitäen oli kolmella seuraavalla sisaruksella eikä heillä koskaan vastaavaa.



Tsemppiä, kyllä se siitä.

Totta kai hän kuvittelee, että hänen helposti nukahtavien lasten kanssa sillä rytmillä on jotain merkitystä. No joo toki sanotaan että kaikki lapset hyötyvät säännöllisistä rytmeistä.



Mutta ei ne rytmit ihmeitä tee. Mä pidin melkeinpä minuutin tarkkaa rytmiä mun huonosti nukahtavan kanssa. Mutta ei se mitään auttanut, sillä huonosti nukahtava oli huonosti nukahtava, vaikka päälläni olisin seisonut.



Lapsi vastusti nukahtamista erittäin sitkeästi. Sama jatkui ensimmäiset vuodet, vaikka oli tarkat iltarutiinit, vaikka luettiin iltasadut, rauhoitettiin illat, hieroin sängyssä, yritin erilaisia nukkumaanmenoaikoja, ja niin edelleen. Vuosien mittaan ehtii kokeilemaan kaiken mahdollisen.



Nyt kouluikäisenä nukkumaan käyminen vihdoin sujuu. Se johtuu ihan siitä, että lapsi ymmärtää äidin perustelut, hän osaa kellon, katsoo siitä milloin on nukkumaanmenoaika ja milloin heräämisaika. Opetin hänelle myös rentoutumistekniikoita.



Edelleen hän on vähäuninen. Ikinä ei ole nukkunut 12 tuntia yössä. Edes vastasyntyneenä ei nukkunut lähellekään niin paljon kuin muut vauvat.



Rytmi ei siis välttämättä mitenkään helpota elämää, sillä kaikki lapset eivät todellakaan ole samanlaisia. Ja sekin on osa sitä elämänvaihetta, että kaikkien lasten kanssa asiat eivät suju kuin oppikirjoissa. Eikä kyse ole siinä, etten olisi jaksanut lukea puolta tuntia iltasatua. Tuo on jo lähes loukkaava syytös. Minä olisin mielelläni lukenut vaikka kaksi tuntia, jos se olisi jotenkin auttanut nukahtamista.



Ainoa totuus kasilla on tuo loppukommentti, että kokeilemalla se oikea ratkaisu löytyy. Sen löytymiseen voi sitten kylläkin kulua useita vuosia...

Väkisin tulee mieleen että miten pikkuriekkujan kanssa sujuu syöminen ja pukeminen? Onko teillä myös niihin omat ohjelmanumeronne? Kirjoittamasi perusteella kun lapsi testaa nyt auktoriteettiasi ja tarvitaan vielä johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä että pääset niskan päälle.

Tässäkin näkee, että kokemattomat osaavat tehdä aika villejä johtopäätöksiä. Ei meillä ainakaan syömisen ja pukemisen kanssa ollut mitään vastaavia ongelmia. Vaatteet kun heitin lattialle, niin lapsi reippaasti ja mukisematta puki ne. Ja syöminen oli syömistä eikä mitään riehumista.

Ei kyse ole mistään auktoriteetistä, jos lapsella on nukahtaminen vaikeaa ja lapsi on vähäuninen.

kun on ekan kerran tullut pois sängystä. Mutta älä ihmeemmin huomioikaan eli ryhdy leikkimään tms. Ja sitten menette itsekin nukkumaan, vilkutatte lapselle hyvää yötä ja painutte sänkyyn.



Ihmeen moni 2v päättää siinä vaiheessa, että hänkin menee nukkumaan.

Väkisin sängyssä pitäminen ei ole se oikea tapa ratkaista asiaa.

Oma 2,5 vuotias poikani nukkuu yöllä 9,5 tuntia ja lisäksi 2-3 tuntia päiväunia. On rauhallinen ja mukava heppu.

Sulla menee syyt ja seuraukset sekaisin.