Lue keskustelun säännöt.
Morre
Kommentit (14)
Joskin reitti on helpompaa nykyään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkolapsen äitinä saanen myöskin vastata kysymykseesi:
Totta kai vahinkolapsikin on rakas! Ei äidin tunteisiin alun suunnitelmallisuudella tai suunnittelemattomuudella ole välttämättä mitään merkitystä.
Että on taivalta vielä jäljellä...ja pitkä matka on ollut. Morre taitta pitää lastaan vähän sellasena ulkopuoilisena henkilönä, jota on vaikea hyväksyä. Avaa sydämesi ja tajua, että se on osa sua ja susta lähtöisin.
En ole koskaan pistänyt kovinkaan suurta painoarvoa biologisuudelle, joten tuo " susta lähtöisin" -ajattelu ei minun kohdallani toimi vaikka ajatus sinänsä on kaunis ja looginen.
Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ajattelen lastani paljon ns. hyötynäkökulmasta. Lapsi on muuttanut minua ihmisenä parempaan suuntaan, saan rakkautta ja saan antaa rakkautta, meillä on yhdessä tavattoman hauskaa, näen maailman ihan uusin silmin jne.
Vierailija:
Ei äidin tunteisiin alun suunnitelmallisuudella tai suunnittelemattomuudella ole välttämättä mitään merkitystä.
Nii-in, ei se aivan yksikertaista tietenkään ole. Toisilla menee asiaa sulatellessa pari päivää, toisilla koko raskausaika ja toisilla vielä lapsen synnyttyäkin asiaa täytyy sulatella. Mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö omaa lastansa inhoaisi. Ja kuten tuossa oman tekstini lainauspätkässä kirjoitin, vahinkolapsella ei ole _välttämättä_ mitään merkitystä äidin tunteisiin.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morre:
Kuulostaa ehkä julmalta, mutta ajattelen lastani paljon ns. hyötynäkökulmasta. Lapsi on muuttanut minua ihmisenä parempaan suuntaan, saan rakkautta ja saan antaa rakkautta, meillä on yhdessä tavattoman hauskaa, näen maailman ihan uusin silmin jne.
Tiedän kyllä miksi. Vahvat omat mielipiteet, eikä mielistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tilanteita, jossa abortti on parempi kuin synnyttäminen. Tästäkin on kyllä varmaan av:lla(kin) kiistelty enemmän kuin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika aborttiin oli varattu, en mennyt. Raskausaikana ehdin työstää ajatusta lapsesta mielessäni niin paljon, että lapsi syntyi odotettuna ja toivottuna, enkä myöhemmin ole juuri edes ajatellut, oliko lapsi suunniteltu vai ei. Toinen lapsi " tehtiin" harkitusti, mutta kolmatta ei tule. Ja jotta en enää koskaan joutuisi omalla kohdallani harkitsemaan aborttia, sterilisaatio on vireillä.
Sorry, että änkesin Morrelle tarkoitettuun ketjuun.
jotka eivät halua lasta eikä hyväksy lapsettomuushoitoja :). Mikähän olisi ääni kellossa jos itse olisi vauvakuumeinen tai lapsettomuudesta kärsivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enempää en siitä jaksa jauhaa enää täällä. Voitte hakea vanhoja hedelmöityshoitoja koskevia ketjuja joissa olen monesti kantani esittänyt.
Edellisessä suhteessani minulla oli vauvakuume (joka jälkikäteen ajatellen oli surkea ja huono yritys pelastaa suhde). Yritimme puolitoista vuotta raskautta, tuloksena yksi keskenmeno. Silloin puhuimme jo lapsettomuushoidoista. Kantani vahvistui silloin.
Meillä on perheen parissa puhuttu paljon lapsettomuudesta. Äitini kuvitteli yli 10 vuotta olevansa lapseton. Siksi minulla on adoptoitu isosisko. 10 vuoden jälkeen kuitenkin tärppäsi ja minä synnyin.
Myös isäni on aikanaan adoptoitu.
" Rodunjalostus" on niin tunteita herättävä sana, että kaikki mieltävät sen negatiivisen leiman.
Mutta: mitä pahaa olisi siinä, että saataisiin karsittua perinnöllisiä sairauksia ja taipumuksia sairauksiin? Ymmärrän, että herää myös eettinen ongelma, mitkä ovat niitä asioita joihin voidaan puuttua, mutta onko se riittävä syy unohtaa suuret mahdollisuudet parantaa ihmisten elämää?
En halunnut lapsia alunperinkään enkä ole kovin lapsirakas tyyppi.