Miten suhtautua? Kummi asiaa...

Mikset kysy asiaa suoraan?

Mikset kysy asiaa suoraan?

Käsittämätöntä ja loukkaavaa!

en jotenki vaan osaa... ja musta on jotenki typerää ruveta ruinaamaan "huomiota" lapselleni kummeilta. Musta se on vaan jotenki tyhmää...



Ja oon muutenkin tosi arka sanomaan mistään, mieluummin vaan nieleskelen ja kärsin hiljaa...

Saattaa muistaa että jotain piti tänään muistaa, mutta ei muista mitä, varsinkin jos kutsu on tullut jo viikkoja aiemmin se unohtuu helposti.



Ja minusta kummien ei tarvitse tulla synttäreille ymv. kunhan muistavat joskus lasta (siis lähettämällä kortin, antamalla lahjan, viemällä leffaan synttäreiden kunniaksi tmv.) ja monelle kummille voi olla "ahdistavaa" tulla synttäreille jossa muut tuntevat toisensa (kummilapsen sukulaiset) tai muut vieraat ovat lapsia (kummilapsen kavereita).



Ja sekin näkökulma kannattaa huomioida, että MINUSTA on parempi että lasta muistetaan esim. synttäreiden johdosta vähän eri aikaan, ettei lapsen tarvitse pomppia mummujen/pappojen tätien/setien ja serkkujen sekä kummien välillä juhlapäivänä, parempi että juhlitaan vaikka parina päivänä niin lapsi saa ensin nauttia sukulaisten seurasta ja sitten vaikka viikon päästä pääsee kummin kanssa leffaan tmv.

Siis puhuvatko lapsesta koskaan kummilapsena, tai lapselle itsestään kummeina? Tuovatko koskaan muulloin lapselle tuliaisia/ yllätyksiä tai lähettävätkö kortteja reissuilta tms.? Jos kummius ei ole heillä esillä muutenkaan, voi olla että he eivät ole ajatelleet mitä sen "pitäisi" merkitä. Tai jos heidän mielestään nimenomaan tärkeintä on olla läsnä arjessa ja tutustua lapseen kunnolla (näette kuitenkin paljon muulloin), mutta eivät välitä juhlista ja "pakkolahjonnasta".



Itse varmaan jotenkin vaivihkaa kysyisin että mitä he ajattelevat kummiudesta, jos siitä ei teillä ole aiemmin ollut puhetta.

Yhdet synttärit eivät niin paljon merkitse, jos muuten nähdään paljon. Vaikka toki se lapsestakin varmaan kiva olisi nähdä juhlapäivänä kummeja. Mutta miten muuten huomioivat kummilastaan? Hoitavatko ja viettävät aikaa lapsen kanssa?

Kummilta tulee saada odottaa huomiota lapselle. kaksivuotias ei vielä ymmärrä synttäreistä, mutta jos asenne jatkuu tuollaisena, tulee lapsi itse ihmettelemään (ja suremaankin) miksi kummit eivät välitä tulla hänen synttäreilleen. Lahjan tuominen on kiva tapa ja varmasti piristää lasta, mutta ei se ole välttämätön. Oletko sanonut että voivat tulla ilman lahjaakin, tärkeintä on että huomioisivat lapsen tärkeän päivän?



Meillä pojalla kahdet kummit, toiset käyvät usein kylässä ja leikkivät lapsen kanssa. He antavat juhlapäivinä pienen ja halvan lahjan. Toiset taas näkevät lapsemme vain tyylillä ristiäisissä ja tulevat meille vain lapsemme syntymäpäiville. Isovanhemmillakin käyvät mieluummin eriaikaa, lapset kuulemma saavat silloin enemmän huomiota (eikös se serkkujen huomio merkkaa mitään?). Heistä kummitäti piti lastamme sylissä ensimmäisen kerran kun tämä oli 1,5 vuotias, kummisetä on huomioinut hänet siten, että otti valokuvan 1v-synttäreillä.. Heiltä tulee aina noin 30€:n lahja (minkä lasken kalliiksi).



Mielestäni ensimmäiset kummit ovat moninkerroin paremmat. Huomioiminen on lapselle paljon tärkeämpää kuin kalliit lahjat. Sano se näille haltijakummeille, on loukkaus lastanne kohtaan etteivät he muista synttäreitä (vaikka niistä on sovittu).

..ja se kaksivuotias ei paljon tajua ketä synttäreillä on ja ketä ei. Itsellä lähipiiristä kokemus kummista joka ei kummilapsen kanssa ollut tekemisissä kun tämä oli (pakolliset lahjat lähetti mutta ei ollut kiinnostunut) mutta kun lapsi kasvoi, alkoivat pitämään toisiinsa yhteyttä, tapasivat usein jne. Nyt kummilapsi lähes täysi-ikäinen ja on käynyt muutamaan otteseen ulkomailla kumminsa kanssa ja ovat hyviä ystäviä.

Oliskohan tässä nyt niin, että teille nämä kyseiset "kummit" on yhtä tärkeitä kuin muutkin kummit, mutta heille itselleen kummius ei merkitse mitään. Tapaatteko ko. henkilöitä vaan aikuisten suhteena vai huomioivatko he lapsennekin? Luulisi suhteen olevan aika vahva ja merkityksellinen, jos noin usein tapaatte. Silloin pidetään myös synttäreitä tärkeinä.

Olen 7-vuotiaan tytön "haltijakummi" eli kirkkoon kuulumaton kummi. Koen oman roolini lapsen elämässä tärkeänä vaikka en kristillistä kasvatusta annakaan ja minulla on hyvät välit kummityttööni. Olen aina käynyt tytön synttäreillä, vienyt leffaan, teatteriin ja huvipuistoon, muistanut jouluna, kysellyt kuulumisia jne.



Vaikuttaa siltä etteivät ap:n lapsen "haltijakummit" koe olevansa kummeja ollenkaan ja yrittävät vältellä "kummivelvollisuuksia" eri verukkeilla. Asian voisi ottaa puheeksi hienovaraisesti ja kysäistä, mitä kummikokelaat oikeasti ajattelevat. Oman lapseni kohdalla on ollut osittain samanlainen tilanne: yksi kummeista, oma veljeni, ei muista lasta ollenkaan. En ole ottanut asiaa puheeksi koska lapsella onneksi on kolme muuta erittäin hyvää kummia.

Ja puhuttelevat itseään kummeina lapsellemme, joten siitä ei ole kyse etteivät tuntisi itseään kummeiksi.



Molempina jouluina ovat tuoneet ihan pienen lahjan, mutta synttäreinä eivät mitään. Tai no viime vuonna soittivat kaksi päivää myöhässä ja onnittelivat, tänä vuonna ei mitään. Eikä siis todellakaan mitään lahjaa.



Pari kertaa ovat kuitenkin ääneen miettineet, että mitä ostavat toisille kummilapsilleen lahjaksi ja kun olen jotain ehdotellut ovat vaan tuumanneet että ei niin pientä/halpaa lahjaa viitsi viedä!?!?!? Ja meille eivät siis tuo edes korttia....



Meidän vanhempia lapsia ei myöskään kutsuta koskaan heidän lapsensa synttäreille, vaikka leikkivät yhdessä lähes päivittäin ja ovat tosi hyviä ystäviä?!??!! Ja näin on ollut nyt monta vuotta peräkkäin. Ensin kutsuivat vain kotisynttäreille ja jossain muualla järjestetyille synttäreille (hoplop tms.) meidän lapset eivät koskaaan päässeet. Mutta nykyään eivät siis edes pääse kotisynttäreille.



Viimeksi kun heillä oli lapsensa synttärijuhlat ja tiesimme ettei meitä oltu kutsuttu, mieheni suorasanaisena soitti sitten heille ja kysyi että miksi lapsiamme ei ole kutsuttu, vastasivat että kutsuivat vain lähimmät ystävät ja sukulaiset!!!

WTF!!!!



Ovat siis meidän kanssa lähes joka päivä ympäri vuoden ja muita sukulaisiaan ja ystäviään näkevät tooooodella paljon harvemmin ja ainakin omien sanojensa mukaan olemme heille hyviä ystäviä, mutta kai se sitten on kuitenkin eri asia kuin että olis läheinen ystävä.





Mä en voi sille mitään että olen todella loukkaantunut, tänään vieläkin enemmän kuin eilen!



Täytyy varmaan ottaa vähän hajurakoa ja olla hiukan aikaa erossa, koska itse en heitä enää pidä mitenkään hyvinä ystävinä, mielessä on enemmänkin että yrittävät tarkoituksella loukata ja saada meidät tuntemaan itsemme ulökopuoliseksi.



AP

Montako kummia teillä siis lapselle on oikein? ITtellä oli muksuna yksi kummi, joka muisti jos muisti ja se riitti vallan hyvin. Toki jos on tosi läheinen ihminen kummina, niin on se sittne vähän hassumpaa.



Odotan meidän ensimmäistä lasta, ja lapselle on pyydetty minun pikkusisar siviilikummiksi. En tule odottamaan mitään erityispalveluita tai sen suurempia lahjoja kummilta, jos ei se luonnollisesti käy niin. Minusta oli lapsena hauskaa ajatella Kerttu-kummia, ja saada häneltä joskus jouluisin suklaata, mutta ei sillä muuten ollut väliä. Oli kiva, että kummi oli, mutta lahjat ja muut toisarvoisia minusta.