4,5-vuotiaamme on surullinen tapaus :' (

Toivon todella, ettei tuosta lapsesta tule alisuoriutujaa.



-ap

Meidän lapsi on taitava ja innokas luistelemaan ja pyöräilemään. Mutta en saa häntä askartelemaan... Enkä ole painostanut. Nyt asia on ikään kuin pikkuhiljaa ruvennut avautumaan hänelle... Mutta uskon, että pakolla ei saa mitään aikaan. Tukea kyllä voi.

Tutulta kuulostaa.. Meidän 5v oppi eilen pyöräilemään. mentiin perheen kanssa kävelylle. oli meidänkin tytöllä tosi kovat paikat. itkua väänsi koko lenkin ajan ja sano et laitetaan apparit takas. sanottiin ettei laiteta. voit taluttaa pyörää jos ei ajaminen onnistu. siittä tulikin sitten tarmoa. 2km lenkki mentiin ja kotiportin kohdalla oli hymyssä suu kun hoksasi sen. Sano että kiitos äiti ja isi kun opetitte. ja eilinen päivä menikin sitten pyöräillen. (kannattaa opettaa loivassa alamäessä niin ei tarvitse keskittyä niin polkimiin.) Tsempitykset täältä!

se ite aistii sen eikä halua siksi harjoitella! Ei ton ikäisen ole mikään pakko vielä noita osata, nyt saisivat kyllä vanhemmat katsoa peiliin ja antaa lapsen kehittyä omassa tahdissaan!!!!

Kaiken pitäisi sujua heti täydellisesti tai muuten... Huoh.



Oppi ajamaan ilman apupyöriä 4-vuotiaana viime syksynä, mutta liikkeellelähtö oli hankalaa. Uskallusta puuttui.



Viime viikolla päätin, että poika saa luvan opetella sen taidon, koska ihan varmasti oppii kun vähän harjoittelee. Lisäksi minulla kyydissä aina 2,5v. pikkusisko, joten liikkeellesaattaminen on käytännössä " hieman" hankalaa minulle.



Ensin ei meinannut hoksata ollenkaan, että pyörän on PAKKO liikkua samalla tai muuta kaatuu. Yritti väkisin nousta selkään kun pyörä oli paikallaan. Neuvoin ja neuvoin ja neuvoin ja neuvoin... Yhtä huutoa, marinaa ja kiukuttelua tunnin verran. " En enää koskaan halua pyöräillä!" jne..



Olin tiukka ja pakotin pojan opettelemaan sen yhdellä kertaa. Olin nimittäin IHAN varma että hän sen oppii ja kerroinkin sen pojalle monta kertaa. Että tarvitaan vain uskallusta. Lisäksi ajattelin, että jos annan sinä iltana periksi ilman yhtään onnistumista, pojalle jää oikeasti kuvitelma ettei hän opi.



Vihdoin viimein onnistui ekan kerran!!! Kyllä oli sekä pojan että äidin suu hymyssä! Monta kertaa kaatui taas sen jälkeen kunnes onnistui taas. Ihan mahtavaa! Tosi upea onnistumisen kokemus molemmille. Olin tosi ylpeä ja kerroinkin sen pojalle.



Poika on monta kertaa sen jälkeen muistanut sen, että äiti tiesi koko ajan että opin kun vaan yritän. Että äiti uskoin siihen että tulen taitavaksi harjoittelemalla. Ja siihen minun on kyllä ollut pakko lisätä, että tiedän myös ettei maailmassa sellaista asiaa olekaan, jota poikani ei oppisi kunhan vaan yrittää ja harjoittelee.



Minusta aikuisen esimerkki on tässä kaiken a ja o. Jos aikuinen on sitä mieltä että ei sitten, jos et viitsi harjoitella niin ei ole pakko, niin eihän lapsi opi koskaan yrittämään mitään.

Ovat siis niin arkoja, että jos saisivat itse päättää koska haluavat niin kuunapäivänä sitä hetkeä ei tulisi.



Itse olin joku 6v kun apparit lähti ja pakottamalla hyvin osasin kun vaihtoehtoja ei ollut. Eikä traumoja jäänyt.



Eli jos näkee lapsen taidot että osaa ja sitten vaan sanoo ei sun oo pakko jos et halua niin ei se koskaan huomaa tosiaan osaavansa. Ja todellakin pieniä pettymyksiäkin on hyvä tulla matkanvarrella siloin ne isommat ei ole niin kauheita sitten isona.

Meillä 5-vuotias pelkää kokeilla ilman apupyörillä ajoa ja muutenkin kaikki " vaarallinen" liikunta (luistelu)pelottaa. Alle 3-vuotias veljensä taas tekee voltteja ym tyhmää, niin että äitä heikottaa..Tyttö on hyvä sitten muissa asioissa, kuten tanssi ja sosiaaliset taidot..hurjapää veljensä on varautuneempi tapaus:) Kyllä meidän kaikkien lapsilla on omat erityiset osa-alueet joilla saavat loistaa;)

mutta vanhemmat taitaa olla aika eksyksissä omien kasvattajankykyjensä kanssa...



Nelivuotiaan kanssa ei tosiaankaan ole menetetty vielä mitään. Etsikää vaikka kirjoista apua omaan toimintaanne, kuinka motivoida lasta ja saada hänet haluamaan uusia taitoja, suosittelen esim Ben Furmanin Muksuoppia.

vaikka 5-10 min saa tarran tauluun, tietyllä määrällä tarroja taulussa saa jonkin yllärin) tai sitten yritä hankkia joku ulkopuolinen opettamaan, vähemmän vastustusta ulkopuoliselle opettajalle (auktoriteetti).

Vedetään sellaista linjaa, että tärkeät asiat (meidän mielestä sis. pyöräily, hiihto ja luistelu) opetellaan pienissä pätkissä vaikka puoliväkisin, mutta ei pakoteta vähemmän tärkeissä asioissa, jottei elämä mene kiukkuamiseksi.



Koulussa jaksaa ihme kyllä harjoitellakin jo, joten ehkä aikakin auttaa.

Ei ole minusta kiinni kasvatuksesta, koska veljensä on ihan toisenlainen.

Ehkä sitä voisi yrittää opetella niin?

En oikein tiedä kuka olisi soveliain opettamaan...

tiedä miksi neljävuotiaan pitäisi osata hiihtää, jos ei kiinnosta. Meidän eskari-ikäinen tyttö halusi tänätalvena vasta ekoja kertoja hiihtää, aikaisemmin meni tappeluksi. Viime kesänä ennen kuin täytti kuusi oppi ajamaan pyörällä ( siis ilman appareita).

Sekin on taito ja hyvin tarpeellinen sellainen. Tekee lapselleen karhunpalveluksen, kun opettaa siihen, että ei ole pakko, jos ei taho yrittää mitään tai tehdä minkään eteen työtä.

Vierailija:

tiedä miksi neljävuotiaan pitäisi osata hiihtää, jos ei kiinnosta. Meidän eskari-ikäinen tyttö halusi tänätalvena vasta ekoja kertoja hiihtää, aikaisemmin meni tappeluksi. Viime kesänä ennen kuin täytti kuusi oppi ajamaan pyörällä ( siis ilman appareita).

Vierailija:

Sekin on taito ja hyvin tarpeellinen sellainen. Tekee lapselleen karhunpalveluksen, kun opettaa siihen, että ei ole pakko, jos ei taho yrittää mitään tai tehdä minkään eteen työtä.

Ja jos 5v on niin arka ettei halua kokeilla pyöräilyä ilman appareita, niin on julmaa pakottaa! Oma 4,5-vuotiaani aloitti pyöräilyn kunnolla vasta viime kesänä, mutta ei vieläkään pyöräile pitkiä matkoja eikä uskalla laskea alamäkeen vaikka osaakin jo jarruttaa. Minkähän viestin hänelle antaisin jos pakottaisin kuitenkin pitkälle pyörälenkille vaikka itkun kanssa? Vastaus: Hän ei kelpaa sellaisena kuin on, vaan reipasta on äidinkin edessä näyteltävä vaikka kuinka pelottaisi.

Sitä ei huvita opetella mitään mitä ei heti osaa mutta eiköhän koulu ja ikä tätäkin asiaa korjaa...

Kauhea huuto kun kaatuu suksilla eikä haluaisi hiihtää ollenkaan kun ei onnistu heti. Sama pyöräillessä. Suuttuu kun tulee pieni mäennyppylä eikä pääse niin helposti ylös kuin tasamaalla. Samalla kaksi vuotta nuorempi pikkusisko pyöräilee lauleskellen ja hymyillen kolmipyöräisellään isosiskon ohi...

Taitaa olle ihan synnynnäinen ominaisuus. Itse olin lapsena aika tavalla samanlainen. Hanskat tiskiin jos ei heti onnistu.

Vierailija:

Sitä ei huvita opetella mitään mitä ei heti osaa mutta eiköhän koulu ja ikä tätäkin asiaa korjaa...

Minä uskon et luonteella on hyvin suuri vaikutus näihin asioihin. Meillä jo 8 vuotias koululainen. Koulussa pärjää loistavasti, tykkää pyöräilystä ja kirjoja lueskelee hulluna. Mut ei ole muuten oikein kiinnostunut mistään ja kaikki on tylsää, jos vähänkin joutuu jotain tekemään. Meillä ei ainakaan kotona ole hänestä tuollaista kasvatettu. Ollaan kyllä oltu melko tiukkojakin, mut uskon et tuo on hänen luonteensa.

Sinuna en olisi kyllä niin kovin huolissaan.