Miksi on aina ok lykätä lapsen koulunaloitusta, mutta ei ikinä aikaistaa?
Jos joku kyselee lapsensa koulunkäynnin aloittamisen lykkäyksestä, niin täällä sitä aina kannatetaan (siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan se ei auta vaan haittaa erityislapsien koulunkäyntiä.) Silloin myös puhutaan suureen ääneen siitä, että lapset kehittyvät niin eri tahtia, että on hyvä olla joustava koulunaloituksessa. Itse asiassa vaikka mitään ongelmia ei olisikaan, moni on sitä mieltä, että varsinkin loppuvuonna syntyneille pojille lykkäys on aina hyväksi. Mitään ongelmia asiassa ei nähdä (joita siis voisi olla esim. eri ikäinen kuin kaverit, kiusaaminen, iso koko, aikainen puberteetti " ikätovereihin" verrattuna jne.)
Mutta anna olla, jos jollekin on ehdotettu, että josko pistäisi lapsen aiemmin kouluun. Mikään ei voisi olla enemmän väärin, syytä tällaiseen ei ole ikinä, eikä siinä ole mitään hyviä puolia, mutta ongelmia senkin edestä (edellellä mainitut asiat toisin päin ja paljon muuta.) Kyse on aina vain vanhempien harhaluuloista ja yrityksestä päteä lapsillaan.
Onko siis todella niin, että lapsi ei voi kehittyä kuin keskimääräisessä tahdissa tai hitaammin? Loppuvuoden pojat ovat aina ikäisiään jäljessä, mutta alkuvuoden tytöt eivät ikinä edellä? Siitä ei ole mitään haittaa lapselle, että koulussa ei ikinä ole mitään haastetta? Yksilöllisyys on sallittua vain, jos olet keskivertoa hitaampi tai heikompi jossain?
Mistä tässä oikein on kyse?
Kommentit (26)
koulun aloitus on mun mielestä eräänlainen lapsuuden loppu.
Minun luokallani oli aikanaan yksi vuotta aikaisemmin koulun aloittanut ja yksi vuodella lykätty (ei älyllisistä syistä vaan koulunaloitusvuonna sattunt onnettomuus). Vuodella lykätty, eli meitä muita vuotta vanhempi tyttö ei ollut juuri moksiskaan tapahtuneesta. Ei kiusattu, ei kokenut oloaan turhautuneeksi. Joskus harvoin hänestä huomasi sen, että hänestä on ehkä jopa vähän hienoakin, kun on luokkansa vanhin.
Sitten tämä vuotta nuorempi tyttö, joka oli tullut aikaisemmin kouluun omasta tahdostaan ja oli poikkeuksellisen lahjakas: Kiusattu, ulkopuolistettu ja psyykkiseltä kehitykseltään jäljessä. Pärjäsi toki kokeissa loistavasti, mutta kaverisuhteissa oli vähän niin ja näin. Oli surullista, kun ei päässyt rippikouluun yhtä aikaa muiden kanssa ja täysi-ikäiseksikin tuli vuotta muita myöhemmin. Monissa tilanteissa huomasi hänen olevan älystään huolimatta lapsellisempi kuin muut.
Eli ei, en kannata aikaistamista kuin ihan poikkeuksellisissa tapauksissa.
Ja muuten, koulun aloittaminen ei tarkoita lapsuuden loppumista.
ja vielä useampia " ammattiihmisten" allekirjoittamia viestejä, joissa todetaan, että ikinä ei kannata. Itsekin toki tiedän useita koulun aikaisemmin aloittaneita tai luokan yli hypänneitä. Itsekin kävin ensimmäisen ja toisen luokan yhdessä vuodessa ja menin siis toisena kouluvuotenani kolmannelle ja se oli hyvä ratkaisu kaikin puolin, mutta täällä pelkkä vihjaus siihen suuntaan on kauhistus. Omille lapsilleni tavallinen koulunaloitusikä oli ihan sopiva, mutta tiedän useita lapsia, joille aikaistus olisi voinut tehdä hyvää.
Vierailija:
ja vielä useampia " ammattiihmisten" allekirjoittamia viestejä, joissa todetaan, että ikinä ei kannata. Itsekin toki tiedän useita koulun aikaisemmin aloittaneita tai luokan yli hypänneitä. Itsekin kävin ensimmäisen ja toisen luokan yhdessä vuodessa ja menin siis toisena kouluvuotenani kolmannelle ja se oli hyvä ratkaisu kaikin puolin, mutta täällä pelkkä vihjaus siihen suuntaan on kauhistus. Omille lapsilleni tavallinen koulunaloitusikä oli ihan sopiva, mutta tiedän useita lapsia, joille aikaistus olisi voinut tehdä hyvää.
En suostunut koska lapsuus on muutenkin lyhyt. Poika on kuulemma muutoinkin edellä kehitykseesä. Musta vaan on parempi että pysyy ikäistensä seurassa.
Vierailija:
En suostunut koska lapsuus on muutenkin lyhyt. Poika on kuulemma muutoinkin edellä kehitykseesä. Musta vaan on parempi että pysyy ikäistensä seurassa.
Ja ps. päivääkään en ole asiaa katunut.
Vaikea niitä silti on sinunkin ennustaa.
Tästä tulee varmaan sanomista, mutta kun itse olen ollut keskivertoa älykkäämpi lapsena, niin siitä on ollut minulle lähinnä haittaa. Ja se älykkyys on näkynyt siinä, että olen esim. osannut lukea jo 4-vuotiaana, koulutehtävät ovat aina olleet minulle helppoja, liian helppoja. Kokeisiin ei ole tarvinut lukea ja kymppejä on vain tipahdellut.
Mutta kun aika kului, niin alkoi turhautuminen. Ekat vuodet sain omia erityistehtäviä (ja niidenkin vuoksi pysyin muita lapsia edellä koko ajan) mutta myöhemmin en niitä tehtäviä saanutkaan. Ja mitäs tapahtuu sitten. Koulutunneissa ei ole mitään haasteita, voi ihan hyvin keijata pulpetissaan ja touhuta muuta, häiritä vaikka muita. Ja sen sijaan että olisin kehittänyt itseäni, niin piti sitten alkaa harrastaa jotain vähemmän järkeviä harrastuksia, eikä mitään kummempaa motivaatiota opiskella itselleen jotain akateemista ammattia jne.
Olen vakaasti siinä uskossa, että minun olisi pitänyt saada enemmän haasteita jo ala-asteella. Asiaa olisi voinut auttaa se, että olisin lähtenyt aikaisemmin kouluun.
ja musta on outoo että vieraat ihmiset kyseenalaistaa asioita joista ei mitään tiedä eikä edes tunne lasta.
T:10/12
enemmän ja on seurannut muita tapauksia pidempään.
voi olla joko liian kapea tai jopa vääristynyt. Ja jos ei ole sitä tietoa mikä asiantuntijoilla, mutta vastaavasti kovasti tunnetta mukana, ei se arvio välttämättä ole pätkääkään oikea.
Eivätkö hekin tunne oman lapsensa parhaiten ja jos he tietävät, että lapsi on koulukypsä, niin turha siinä on minkään psykologin tai eskariopen muuta urputtaa. Sama asia.
Vierailija:
T:10/12/15
Meillä poika aloittaa koulunkäynnin varhaistetusti. Enkä kyllä ole juuri positiivista kommenttia asiasta kuullut IRL. Einstein lapsi ei ole, mutta pärjää kyllä verbaalisesti ja sosiaalisesti. Pieni ja herkkä on, innokas kuin koiranpentu. Eskaria puoli vuotta takana, jotta tottuu kouluun.
Itse mietin myös tuota, että koulunkäynnissä on sitten kiinni, hyvästi vapaus. Mutta kyllä vaan on kiinni, jos jonkin harrastuksenkin aloittaa tai vanhempi käy töissä ja lapsi hoidossa.
Koulut on muuttuneet myös siten, että kaikessa ei edetä enää ikävuosittain vaan kurssimuotoisuutta on enemmän. Että aina löytyy kavereita, joiden kanssa käydä läpi rippikoulu- yms. aikuistumisriittejä.
Ai niin, yhden positiivisen kommentin olen kuullut! Parturini vahaistettu koulunaloittajaserkku sai työpaikan ja työnantaja kommentoi, että noin nuori ja jo koulut takana ja työkokemusta.
On nyt kakkosluokan keväällä kyllästynyt kun koulussa ei ole tekemitä. On kaveri 3 luokan poikien kanssa kun oman luokan pojat on lapsellisia hänen mielestä. Kulkee ihan omaa tietään noissa jutuissa.
Täytyy vain toivoa, että ensi vuonna tulisi jotain motivaatiota kun tule englanti yms.
Mutta tämäkin on hankala asia kun on opetellut itse englannin perusteet kun eräässä pelissä tarvitsee englantia.
Että kyllä aivan hyvin voi hakea aikaistamista jos siltä tuntuu.
Linnilä Maija -Liisa on tehnyt aiheesta väitökirjan Jyväskylän yliopistosta. Siinä uusinta tietoa. Kouluun tulisi päästä oppimaan juuri ne , jotka tarvitsevat oppimiselleen eniten aikaa. Eli mieluummin varhentaa kuin lykätä (puhutaan erityislapsista). Näille aikaisemmin aloittaville ei siirretä suoraan ekaluokan tietoa, vaan yhdistettäisiin leikki ja oppiminen.
Sitä minä en ymmärrä.
Puolet koulutulokkaista osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko alkuvuodesta vai loppuvuodesta syntynyt, tai sitten jotenkin erityislahjakas. Toinen puoli oppii sitten koulussa kyseiset taidot.
Eka- ja tokaluokka on joka tapauksessa sellaista kerhomaista itsenäistymisen harjoittelua, jonka aikana myös akateemiset taidot valmistetaan sille tasolle, että koulun käynnin voi varsinaisesti aloittaa sitten kolmannella luokalla.
Antakaa lastenne olla leikkiviä pikkuisia vielä ne kaksi ensimmäistä kouluvuotta, ja jos lapsenne kaipaa niitä haasteita, antakaa niitä kotona! Esimerkiksi urheiluharrastukset ja soittotunnit ovat tosi hyviä siihen.
Siskoni meni vuotta aiemmin, yhden ystävän lapsi hyppäsi kahden luokan yli.