Tuliko jollekin muulle Jarmon kirjeestä deja vu?
Mulle tuli joistain kohdista aikamoisia de ja vu ilmiöitä, vaikken ole koskaan mitään perheväkivaltaa kokenutkaan. Sellaiset pienet asiat kuten asioiden tietyllä tapaa selittely (missä kehutaan muita, mutta sekin on näennäistä oman itsensä korostamista) ja se, että toisia ihmisiä ei voi yhtäkkiä katsoakaan silmiin. Mikähän miellyttämisen tarve tms. sellaiseen ajaa vai onko se peräti jotain ihan patologisen valehtelijan tai peräti psykopaatin ilmenemismuotoja?
Kommentit (5)
Tuli oma narsisti isä mieleen ja elämä hänen kanssaan kahdeksantoista vuotta!
Kylmiä väreitä!
Ex-poikaystäväni oli väkivältainen ja selitteli asioita samaan tapaan kuin Jarmo tuossa kirjeessä. Onneksi on entinen poikaystävä..
Joo, tuo psykopaatti taitaa olla jonkin sortin narsistin muoto vai kumminpäin... No niin tai näin, niin yllättävän paha olo tuosta kirjeestä tuli, kun sitä luin.
Suurin osa asioista on niitä, joita voi ihminen katua, selvittää, pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, mutta tuommoinen silmitön tappo/murha on kyllä tapaus, jossa anteeksipyyntökin on loukkaus. Semmoista ei voi uhrin sukulaisilta vaatia ja jotenkin tuntuu, että paljonko heidän piti vielä kestää, kun tuo kirje ei ollut edes anteeksipyyntö, vaan lähinnä kaverin tajunnan virtaa, jossa hän antoi kuvaa, että kaikki johtui tästä onnettomasta suhteesta...
Niinkuin se oikeuttaisi moiseen silmittömään tekoon... Olin niin järkyttynyt, etten halunnut lukea loppuun saakka.
... niistä tönimisistä sun muista ja mustelmien peittelyistä. Valitettavasti. Kaikesta päätelleen ei uskonut Paulakaan että mies _niin_ hullu olisi että tappaisi. Mutta niinpä vain oli.