Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjää kotonahoidettu,itsepäinen, äidissään roikkuva 6v esikoulussa? =/
14.05.2006 |
Mieheni siskon tyttö lähtee syksyllä samaan aikaan kun meidän poika eskariin ja minua jotenkin (ja myös heitä itseään) hirvittää mitä siitä oikein tulee... =/ Tyttö on kotona hoidettu tähän asti, hetken koitti olla hoidossa mutta siitä ei tullut mitään kun järjesti joka kerta kauhean huuto/riehumiskohtauksen kun sinne vietiin! Tyttö ei nykyisin halua käydä kerhossa ollenkaan vaan kulkee äitinsä perässä kokoajan... Lisäksi esim tanssileikkikerhossa jossa kävivät piti äidin olla kokoajan mukana... Tyttö on sen lisäksi vielä kauhean itsepäinen ja järjestää hirveitä kohtauksia vieläkin jos kaikki ei mene mielen mukaan! esim lukkiutuu vessaan, huutaa keskellä yötä niin kauan että pääsee vanhempien keskelle nukkumaan, menee autoon istumaan kesken kyläreissun kun suuttuu, ei kiinnitä turvavöitä autossa muuta kun väkipakolla kahden aikuisen avulla! jne jne
Nyt oltiin eskariin tutustumassa eikä tyttö saanut sanaa suustaan kun jotain kysyttiin, esim nimeä... vilkuili vaan kokoajan äitiä tyyliin " äiti, auta mua!"
Onko jollain kokemusta tämän kaltaisista? Miten pärjää esikoulussa ilman äitiä ja muutenkin kun ei puhu paljon mitään?? =/
Kommentit (12)
tulee olemaankin todella vaikeita.. lapselle ja äidille..
Mut sen jälkeen kukaan joka tämän tytön tuntee ei tunne häntä entisekseen =)
Hänestä tulee todella reipas kouluikäinen ja kotihoito on antanut hänelle vahvat eväät jos äiti on hoitanut asiat silloin " oikein" ..
Siis yleensäkin kaikki uusi ja poikkeava ja tutun rikkominen riipaisee ihmistä ja kuusivuotias on tähän prosessiin valmiimpi kuin yksivuotias joka viedään tarhaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Toisten lasten seuraan ja ammattitaitoisten aikuisten ohjausta olisi tarvinnut.
No, eskariaikana toisten lasten esimerkki saattaa saada ihmeitä aikaan, mutta helppoa lapsella ei valitettavasti tule olemaan, niin luulen.
Kumpikohan roikkuu enemmän toisessaan; äiti lapsessaan vai lapsi äidissään?
Normaali lapsi ei kotihoidossa kehity tuollaiseksi. Lapsella on jotakin pahasti vialla, joko kasvatuksen tai tosiaan jonkin neurologisen syndrooman takia! Siis ettei edes kerhossa kykene toimimaan hetkeäkään omillaan, vaan äidin pitää istua ihan viekussa.
Kukin kehittyy aikataulussaan. Meillä yksi pojista oli tosi epäsosiaalinen alle 6-vuotiaana, ei halunnut käydä kerhossa eikä ollut kavereita, paitsi omat veljet. Eskariakaan ei käynyt virallisesti, vaan pienessä seurakunnan kerhoryhmässä 3 päivänä viikossa 3 tuntia. Sinäkin vuonna tuli joitakin yhteentörmäyksiä, mutta kevääseen mennessä poika sopeutui toimimaan siinä ryhmässä.
Koulun alettua kaikki on sujunut kuin vettä vaan. Kerhossa niin inhotut toiset pojat ovat nykyään kavereita, niitä lappaa meillä ihan iiankin kanssa nyt kun toka luokka on lopuillaan. Olen tosi tyytyväinen etten yrittänyt pakottaa poikaa sosiaaliseksi aikaisemmin, silloin olisi tullut vaan ongelmia ja hankalan lapsen leima otsaan. Nyt pärjää erinomaisesti koulussa, on opettajan kehuma ja äänestettiin juuri luokan parhaaksi kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tilannetta joskus tarkkaillut ja huomannut miten isä itse ruokkii tuota roikkumista. Hän ei koskaan rohkaise lapsiaan (molemmat siis isompia jo) omatoimisuuteen vaan " passaa" heitä aina. Lapset on totutettu myös yliherkkyyteen siten että joka vastoinkäymiseen suhtaudutaan tosi raskaasti (tyyliin sormi osuu hieman pöydänreunaan). Ihan outoa minusta.
Vaikeaa on eskari toiselle lapsista.
tällä kyseisellä tytöllä on kaksoissisko, joka on täysin eri maata: käy kerhossa ja puhua pulputtaa aika paljonkin.. =) ujohko on myös hän, mutta huomattavasti reippaampi kun siskonsa. hyvä esimerkki on se, että kun olemme heillä kylässä niin meidän poika ja tämä reippaampi sisaruksista leikkivät tyttöjen huoneessa yhdessä, mutta tämä ujo tyttö istuu vaan sohvalla olohuoneessa ja kuuntelee mitä aikuiset puhuvat... vanhempansa kehottavat aina menemään leikkimään mutta ei hän mene oikeastaan koskaan!
äitinsä on ollut kotiäitinä jo vaikka kuinka kauan (heillä on myös vanhempia lapsia) eikä tunnu työ kiinnostavan juurikaan... =/ tuntuu aivan kuin äiti ei päästäisi lapsia mielellään yöksi mihinkään. isovanhemmat ovat monesti pyytäneet tyttöjä yökylään, mutta ei kuulema ole tarvetta hoidolle...silloin ovat toki siellä olleet jos vanhemmat jossain reissussa ovat. ja jos meilläkin leikkimässä pojan kanssa ovat niin äiti hakee jo hirmu aikasin pois vaikka voisivat hyvin olla vaikka miten pitkään...
kai se on jotenkin niinkin, että äiti on niin jämähtänyt kotiäidin rooliinsa, että haluaa sitten aivan kokoajan hoidella lapsiaan siinä... ja ehkä haluaakin näyttää muille että hänellä on siinä kädet täynnä työtä kokoajan, ettei kukaan sanoisi että menisi töihinkin välillä... =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
!
äitinsä on ollut kotiäitinä jo vaikka kuinka kauan (heillä on myös vanhempia lapsia) eikä tunnu työ kiinnostavan juurikaan... =/ tuntuu aivan kuin äiti ei päästäisi lapsia mielellään yöksi mihinkään.
...
kai se on jotenkin niinkin, että äiti on niin jämähtänyt kotiäidin rooliinsa, että haluaa sitten aivan kokoajan hoidella lapsiaan siinä... ja ehkä haluaakin näyttää muille että hänellä on siinä kädet täynnä työtä kokoajan, ettei kukaan sanoisi että menisi töihinkin välillä... =/
Kuule, en minäkään noin arkaa ja takertuvaa lasta väkisin veisi mummolaan yöksi huutamaan. Kai se nyt olisi olennaisempaa ensin saada lapsi toimimaan päiväaikaan esim. kerhossa reippaammin.
...toivottavasti hyvät saa hyvät, jämäkät ja ammattitaitoiset kasvattajat. Tärkeintä on, että vanhemmilla on halu olla yhteistyössä. Sopeutuminen vaatii opettajan ja vanhempien välistä tiukkaa yhteispeliä.
Toisten lasten malli todella tekee ihmeitä, se on totta! Tilanne voi mennä yllättävästikin parempaan suuntaan. On mahdollista, ettei tule mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en myöskään arvosta kauheasti sellaisia, joilla ei ole tulevaisuudessa aikomustakaan pyrkiä töihin... ei edes sen takia että lapsensa saisivat mahdollisesti ylimääräistä ja erilaista virikettä siitä!
ja siitä tässä nyt ei alunperin ollut kysymys vaan tuosta lapsesta... onnistuitte taas vääntämään tämän ihan ylösalaisin... =/
-ap
SINÄ ap ihan itse käänsit koko keskustelun hämäriksi mutuarvioiksi ko. tytön äidin motiiveista ja kotiäitiydestä.
Aloituksesi lähti automaattisesti siitä oletuksesta, että kotihoito on lapsen ongelmien syy.
Kuitenkin jutustasikin kävi ilmi, että:
a) lasta on yritetty ohjata päivähoidon ja kerhotoiminnan piiriin, mutta ei ole siinä onnistuttu. Äiti siis ei yritä pitää väkisin lasta tuollaisena!
ja
b) lapsella on normaali kaksoissisar, joten miten se tosiaa kotiäitiys on yhden lapsen pilannut muttei muita?
Toisten lasten seuraan ja ammattitaitoisten aikuisten ohjausta olisi tarvinnut.
No, eskariaikana toisten lasten esimerkki saattaa saada ihmeitä aikaan, mutta helppoa lapsella ei valitettavasti tule olemaan, niin luulen.
Kumpikohan roikkuu enemmän toisessaan; äiti lapsessaan vai lapsi äidissään?