Hei te pillittäjät=)

taas vaan " syystä" eli kun sattuu itseen henkisesti tai fyysisesti tai jonkun läheisen puolesta esimerkiksi. Mies itkee niissäkin :)

Saatan itkaista esim. jonkun musiikin johdattelemana, lapsia katsoessa, myötätunnosta jne. En kyllä itkeskele missä sattuu, että sen verran pidän itsekuria :) *niiskaus*

Kun katson muksuja leikkimässä keskenään iloisina, itken onnesta.

Kun nään pikkupoikani lähtevän kouluun reppuselässä ja vilkuttavan vielä pitkän matkan päässäkin minulle, tulee itku.



Ja jos vaan nään telkkarista jonkun synnyttävän... Sillon repeen itkuun!

Omissa synnytyksissäni en oo itkeny mutta kun nään jonkun muun, itken. Tulee omat synnytykset mieleen. Ihanaa!!!!! Silti itken.

Häissä itken, hautajaisissa itken,ristiäisissä itken..



Mutta vastapainoksi.. MINÄ MYÖS NAURAN PALJON!!!!

Jos kassatäti hymyilee tavanomaisesta poiketen iloisesti. Kun kevätjuhlissa lauletaan Suvivirttä tai oikeastaan mitä tahansa laulua. Tv-ohjelmat itkettävät, etenkin jos niissä lasta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, tai jos joku ylipäätään itkee. Itken jopa mainoksille. Itken sirkuksessa, oopperassa, teatterissa tai missä tahansa missä lopussa annetaan aplodeja.



Välillä mietin, onkohan tämä enää edes normaalia? Ennen lapsia en itkenyt juuri koskaan, joten ehkä mun itkuhanat on vaan nyt auenneet useiden vuosien kiinnipidon jälkeen.

nousee myöshelposti pienet kyyneleet tai pala kurkkuun kun katson telkkarista jotain surullista,

muiden häissä(en omissa;)),ristiäisissä ,lasten juhlissa...



kaameeta kun yrittää olla niinkun ei mitään,

kun en nyt ihmisten ilmoilla halua pillittää!!!

Siis mikä niissä aplodeissakin on? Ja jotku mainokset... Huh, onneks en oo ainoa! Tsemppiä sulle. :)