Lue keskustelun säännöt.
Koiran lopetus, miten saada lapsi hyväksymään?
13.05.2006 |
Meillä sattui pari viikkoa sitten onnettomuus, jossa toinen koiramme tuli ikkunan läpi puolustamaan pienempää lastamme, joka riiteli toisen lapsen kanssa. Pitkään asiaa mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että emme pysty tätä koiraa pitämään niin, että se ei aiheuttaisi vaaraa sivullisille. Koska olemme koiran viides koti ja muutenkaan en oikein usko muidenkaan kykyyn pitää tätä koiraa turvallisesti, olemme päättäneet, että velvollisuutemme on lopettaa se.
Nyt ongelmana on se, että vanhempi 11-vuotias poikamme ei pysty ymmärtämään tai hyväksymään koiran lopettamista. Hän on hyvin kiintynyt koiraan ja hirveän vihainen minulle ja miehelleni, koska aiomme tappaa sen. Hän ei tietenkään pysty ymmärtämään asiaan liittyviä vaaroja ja vastuukysymyksiä, mutta miten ihmeessä hänet saisi edes jollain tavalla hyväksymään asian?
Poika ei ole asunut meillä hirveän pitkään ja on melkoinen ongelmalapsi ja hänen on ollut helpompi kiintyä eläimiin kuin ihmisiin ja tämä koira todellakin on äärimmäisen tärkeä hänelle ja nyt me olemme sitten niitä pahoja ihmisiä, jotka haluavat tappaa hänen parhaan ystävänsä. Ymmärrän häntä hyvin ja välillä harmittelen, että päätimme olla hänelle rehellisiä. Olisi ehkä ollut helpompi, jos hänelle olisi valehdeltu, että koira on kipeä. Mutta toisaalta sehän se vasta hirveä paikka olisi ollut, jos totuus olisi sitten kuitenkin joskus tullut julki, niin kuin sillä tapana on.
Kommentit (25)
Jos päätätte lopettaa koiran, niin te olette päätöksenne tietyin perustein tehneen ja aikuisina kannatte vastuun päätöksestänne ja sen vaikutuksista. Et voi vaatia, että lapsesi pitäisi se hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tämän saman jutun muualta ja siellä oli nimimerkkinä Fletch.
ja kerrotte, että tilanne on nyt se, että koira lopetetaan. Ja syyn selität tietenkin. Tottakai se on kurja tilanne pojalle, mutta pitää lapsen myös tuollaisia menetyksiä/pettymyksiä kokea. Eihän elämässä voi pitää kaikkea pumpulissa ja näinkin ikävä asia on vain kohdattava ja koetettava yhdessä selvittää. Eli tärkeintä on pojalle perustella se asia, miksi tähän on päädytty.
Ensinnäkin hienoa, että pystyt tekemään ratkaisun jota aiemmat omistajat eivät ole kyenneet tekemään. Jos koiralla on ollut jo viisi kotia ja isoja ongelmia on (ei toivoa ilmeisesti pysyvästä kodista?), niin ei ole oikein enää kierrättää sitä yhtään enempää.
Koiralla ei ehkä ole kipua tai muuta millä voisit selittää päätöksen pojalla. Mutta ehkä voisit kertoa, että koiran käytöksestä näkee ettei sillä ole hyvä olla?
jos minun pitäisi selostaa lapselleni tuollainen asia, piirtäisin siitä kuvan, josta näkyisi, keiden kaikkien hyvää oloa ja turvallisuutta minun pitää koiraa hoitaessani ajatella.
Ihmisten turvallisuus menee lain mukaan eläinten hyvinvoinnin edelle, eikä meistä kukaan voi laeille mitään, vaan niitä on pakko noudattaa, vaikka se joskus vaikeaa, jopa vastenmielistä onkin. Yhteiset säännöt näetsen.
Ja yksi asia on koirankin hyvinvointi. Koiralla on paha olo, jos sillä on käytöshäiriöitä.
Pitäisi puhua myös luopumisen tuomasta surusta, mitä kaikkea siihen liittyykään. Esimerkiksi itse surin pienenä aivan itkuun asti, kun kotitilaltamme laitettiin lehmiä teuraaksi. Pidin niistä niin.
Hienoa, että poikasi on rakastanut koiraa niin paljon. Se on varmasti ollut koirallekin suuri asia, ehkä poika on ollut koiran elämän paras ihminen, kaikkein tärkein.
En itsekään valehtele lapsille. Parempi vatkata totuutta moneen kertaan ja eri kanteilta, kuin petkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pystyn takaamaan sen käytöksen, kun itse olen paikalla, samoin mieheni. Ongelma on se, että me emme mitenkään voi aina olla paikalla. Meillä koira ehti olla kolme vuotta ja on minullekin elämäni Koira, toista yhtä upeaa tuskin vastaan tulee. Siinä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, se ei ole kipeä tai sairas, sillä on ainoastaan hirveän vahvat vietit. Silti ei voida ottaa riskiä, että iso ja vahva koira vahingoittaisi jotakuta.
Tämä vanhempi poikamme ei ole asunut meillä vielä ihan vuottakaan ja hänellä on suuria vaikeuksia kiintymyssuhteissa ja siksikin koiran lopetus on hänelle varmasti niin paha paikka. Koira taitaa olla ainoa olento, johon hän on uskaltanut kiintyä täysillä.
Ei kai tässä muu auta kuin puhua ja puhua, selittää ja perustella uudestaan ja uudestaan. Lopetusaikaa ei vielä ole varattu, koska vielä elän toivossa, että saisimme pojan ymmärtämään edes jollain tasolla ja suostumaan jättämään koiralle jäähyväiset, olemaan paikalla lopetustilanteessa ja koiran hautaamisessa. Näin siksi, että itse koin lapsena tärkeäksi, että pääsin kunnolla hyvästelemään lemmikkini, vaikka päätös olikin silloin minulle vaikea ymmärtää, vaikka syy olikin selkeästi ruumiillinen sairaus (puhkurihevonen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis en osaa selittää tätä hyvin, mutta eikös se koira teollaan osoittanut kuuluvansa teidän " laumaanne" ja puolusti sen jäsentä? ei se ole väärin! Voisitteko tehdä koiralle vaikka ulkotarhan, missä se voisi tarvittaessa olla? silloin kun ette ole itse paikalla, ja muulloinkin välillä. meiltä lopetettiin koira kun olin 14-vuotias. koira oli ärhäkkä humalaisille, ei muuten. meni monta monta vuotta että pääsin asian yli täysin. olin katkera asiasta vuosikausia. se oli elämäni hienoin koira.
Koira ei ehkä ole teidän perheeseen soveltuva. Mutta kerrroitko nyt ihan kaiken? Jos koira on ollut jo viidessä kodissa ja ongelmana vain vahvat vietit, niin pysyvän kodin löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Se voisi olla ihanteellinen kaveri aikuiselle, lapsettomalle ihmiselle, jolla on paljon aikaa. Ajattelin aloituksen perusteella, että kyseessä on hermostunut ja käytöshäiriöinen koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
)? Jos ratkaisua ei löydy, niin eihän siinä vaihtoehtoja sitten ole. Mitä koira teki tultuaan lasin läpi? Puriko?
Onko lapsi sijoituslapsi? Miehen lapsi? Luulen, että tämä on todella iso asia ko. pojalle, joka varmaan kokee sielujen sympatiaa kiertokoiran kanssa! Kannattaisko käydä etukäteen perheneuvolassa keskustelemassa, keinoista ja tavoista miten asiaa käsitellään pojan kanssa?
Onko se sitten väärin? Riippuu siltä, keltä kysyy. Olisitteko kaksi viimeistä samaa mieltä, jos se olisi ollut teidän 2-vuotias tyttärenne, joka joutui vakavaan vaaraan? Tai jos koiraa ei olisi saatu pysäytettyä (paikalla oli aikuisia, koiran luottohoitaja, melko iskokoinen mies, ehti koiran ja lasten väliin ja ehti hidastaa sen menoa ja minä ehdin nurkan takaa käskemään koiran pysähtymään, koiraa hidastaneelle miehelle tuli melkoiset mustelmat kylkeen) ja teidän kaksivuotiaanne olisi siksi vammautunut tai kuollut? Koira ei sinänsä tehnyt mitään väärää, mutta sitä ei ole turvallista pitää. Sillä on jo nyt vankka tarha, jossa se on päivät, sillä nuoremmalla pojallamme on hoitaja kotona ja koiraa ei missään nimessä voisi jättää samaan tilaan hoitajan ja lapsen kanssa. Kun meillä on lapsivieraita, koira on aina eri tilassa. Jos päättäisimme pitää koiran, se tarkoittaisi munalukkoa tarhan oveen, koira aina tarhassa, kun minä tai mieheni emme ole kotona, koirahuoneen ikkunan varustamista kaltereilla ja oven lukolla, koira aina siellä tai tarhassa, kun meillä tai lapsilla on vieraita. Koira viettäisi valtaosan päivästä eristettynä laumastaan. Silti vahinko voisi joskus tapahtua, kun tarkkaavaisuus herpaantuisi. Sitä riskiä emme ole valmiita ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottelee ehdottomasti minua ja miestäni, hyvä harrastuskoira. Mutta emme pysty takaamaan, että vahinkoja ei voisi sattua ja silloin voisi jollekin käydä hyvin huonosti.
Minusta tosiaankin on liian heppoisat syyt luovuttaa ja laittaa koira piikille, varsinkin kun 11-vuotias siitä luultavasti kärsisi ja katkeroituisi pahasti.
Kokeilisin ensin muita keinoja, eli pihalle aidattu kiva alue jossa koira voi olla tarvittaessa,
se koirahuone kuntoon yms, ehkäpä koiralle toinen koti jostain kivasta omakotitalosta, viimeisenä keinona.
Kyllähän te miehesi kanssa kuitenkin kotonakin olette, jolloin koira voisi normaalisti olla?
SItten jos mikään ei auta, ja koira ei sopeudu mihinkään, vaan kärsii niin harkitsisn lopetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkopuolinen ei voi sanoa, onko koira teidän perheeseen sopiva vai ei. Tiedät sen itse ja jos tunnet ettei homma toimi, niin sitten asia on niin. Joskus kyse voi olla koiran sopimattomuudesta perheeseen, joskus omasta taitamattomudesta. Molemmat täysin hyväksyttäviä syitä luopua koirasta, mutta tietysti kiertokoiraa ottaessa tätä pitäisi miettiä etukäteen etenkin kun koira tulee lapsiperheeseen!
Mutta edelleen mietin, miksi niin monta aiempaa kotia ja miksi juuri lopetus?
että se voi viettää laumansa kanssa muutaman tunnin päivässä ja olisi muun ajan eristyksissä. Ja kuten sanottua, mitä sitten, jos oven lukitseminen joskus unohtuisi? Tai tämä 11-vuotiaamme löytäisi avaimen ja päättäisi esitellä koiraa kavereilleen?
Me asumme omakotitalossa, meillä on oma iso piha, koiralla on tarha. Voisimme tietysti laittaa yhden huoneen ikkunaan kalterit. Mutta me emme voi taata, että olisimme seuraavat 5 vuotta tai kauemminkin aina valppaita ja huolellisia, että vahinkoa ei ikinä voisi käydä. Ja tämän kokoisen koiran ei tarvitse päästä puremaan kuin kerran ja siinä voi jo olla jonkun elämä pilalla.
kodin, ja sitten yht' äkkiä ette olekaan valmiita näkemään vaivaa sen takia, vaan tahdotte mennä teille helpointa tietä, eli tappaa sen.
lopettaisi koiran, joka selvästi riski. Minua aikoinaan puri vartiokoiraksi otettu luonnehäiriöinen koira, joka lopetettiin välittömästi tapahtuman jälkeen. Mutta lapsen näkökulmasta asia on kurja. Jokainen tietää,mitä lemmikin menettäminen merkitsee. Mutta uskon puhumisen ja asian selittämisen kyllä yhdessä ajan kanssa auttavan. En missään nimessä myöskään salaisi ja keksisi tekosyitä koiran lopettamisesta, mutta kannatan aikaisempaa ehdotusta, että voisi selittää koiran luonteessa tai toiminnassa olevia riskitekijöitä. Mutta älkää pakottako lasta sellaiseen läsnäoloon (piikin anto koiralle), mihin hän ei itse ole valmis. kuunnelkaa lapsen omaa tahtoa näissä asioissa.
tehtävissä ja he suosittelevat sen lopettamista. Uutta kotia ei kukaan ole tässä tilanteessa koiralle suositellut, vaikka sinänsä se toki voisi elää hyvän elämän syrjäseudulla, aikuisen, lapsettoman, päivät kotona olevan erittäin kokeneen koiraihmisen, jolla olisi piha aidattu niin, että kukaan ei sinne voi päästä, koirana. Sellaisia paikkoja on vähänlaisesti tarjolla sekarotuisille viisivuotiaille kiertolaisille ja vaikka sellainen löytyisi, niin siltikin kyse olisi riskistä, josta en ole valmis kantamaan vastuuta.
suojautumaan kaltereilla omaa lemmikkiään vastaan saatika että palveluskoira olisi onnellinen pihakoirana jos ei ole sitä alusta asti ollut! Totta kai lapsen turvallisuus on tässä kaiken a ja o.
Uusi koti? Kuulostaa ehkä jumalta että vielä pitäisi joutua kiertoon, mutta näen siinä realistisen mahdollisuuden. Jos hyvää kotia ei löydy niin piikki on varmasti armeliain vaihtoehto.
Koiralla ei pitäisi olla noin montaa kotia. Joten uuteen kotiin lähettäminen ei ole enää vaihtoehto.
Riskit ovat suuret ja niitä ei saa ottaa, joten suosittelen piikin antamista.
Se ei ole helppoa, minä tiedän. Meillä oli mallikelpoinen (myös muotovalio) koira, joka käyttäytyi kuin herran enkeli. Mutta sillä oli käytöshäiriö, joka ilmeni pari kertaa vuodessa.
Lapsiperheessä ei riskejä voi ottaa, joten lopetus oli ainoa vaihtoehto, niin raskasta kuin se olikin.
En näe pahana, että lapsi joutuu luopumaan koirasta. Tarjoat hänelle turvaa ja rakkautta ja kerrot asiasta. Tilanteen salliessa voitte hankkia uuden lemmikin. Uusi lemmikki ei korvaa kuollutta, tiedän sen haudattuani 4 rakasta karvaturria. Mutta luopuminen kuuluu elämään.
Tiedät itsekin, ettei riskejä voi ottaa.
Voimia sinulle raskaaseen päätökseen.
Minä itken edelleen, kaipaan rakasta koiraamme, joka lopetettiin viime syksynä.