Koita Keksiä Kivoja Kertomuksia K-Kirjainta Käyttäen

Kahdeksan kaunista katsetta, kuutamolla kotimetsän kalliolla, kauan kaipaamani kundin kanssa. Kätensä kaulallani kuin käärme kietoutuneena kiihkosta. Kiivaasti komistukseni kroppaani kokeilee, kasvojani kutittelee, kielellään kieltäni kiusoittelee. Kosketus kiihottaa, kuumottaa, kohta kullin kovan koloani kohti kultani kohottaa. Kiihkeä kuksinta kiljahduksen kielelleni kirvoittaa!

Kauniimpaakin kirjoittamista kyllä keksisi kun kehtaisi keksiä. Kamala kooma kolkuttaa kun kohta kello kilisee. Kippeet kaipaa keskussairaalassa kovasti.

Kukista katri kietoi kukkaseppeleen. Kapsautti kaulaan kultansa. Kehui kukkia kauniiksi. Kulkija kukkia kehumaan. Kaksikymmentä kaunista kukkaa kedolta korissa kuljetettu, kaula kukilla koristeltu. Kun katri kohotti kukan kutreilleen, kulkija kehui: Kaunotar.

Kulkuri kertoi käyneensä Kirgisiassa kun kävelimme kohti Kluuvia. Kapusimme kuitenkin kellotapuliin kumoamaan kurkkuumme kaljaa, koska kesäkuun kuumuus kävi kestämättömäksi. Kellojen kumistessa keskityimme kuhertelemaan keskenämme, kun kuulokin katosi kotvaksi. Kaulailimme kuun kohotessakin, kunnes kellonsoittaja kävi komentamassa kotiin. Kulkuri katosi kesäyöhön, kirjoittaja kaverilleen.



Kulkuria kaivaten kirjoituksen kyhäsi Kaija K. Kynäilijä.

Kolme koiraa kipitti katukivetyksellä. Kaksi koirista kipaisi kadulta kalakauppaan kaapaten kampeloita kitaansa. Kaikki koirat kiiruhtivat karkuun kauppias kintereillään. Kauppias komapastui kivenmurikkaan kaatuen katuun kokopituuttaan. Koirat kirmasivat kiireesti kauemmas katsellen kauppiaan kompurointia kadulla. Kaikki koirat kaivelivat kuonoillaan kaloja kupunsa täydeltä. Koirat kävivät kylläisinä köllöttelemään kauppiaan kammetessa kauppaansa kirosanoja karjuen.

Vierailija:

Kaikki koirat kaivelivat kuonoillaan kaloja kupunsa täydeltä.

Kerran kesällä kumosin kaksi kolmosta kurkkuuni. Kaadoin kukkapurkin, kusin kukkapenkkiin, kiroilin. Kohtasi kaamea krapula. Kadutti.

Kertomusta kykenemätön kyhäämään.

Kaappihomo kurkkii käytävälle: kuka kulkee? Kas Kalle! Kuksitaanko?

kuitenkaan katsoisi. Kummajainen kylläkin, kuitenkin kiva killi kotonaan kun kukaan katsos käsitä kuitenkaan.

Kaija kapsahti kaulaan, Kauko kulta, kestätkö koettaa kuitenkin kunnolla. Kauko kerran kivahti, kunpa k**i kestäisi.

Kille Kihomato katseli kankkuja kunnes kupsahti kullin kaulalle, kovin karvaiselle. Karvan kaarta koetteli, kohti kasseja kurotti. Kulkuset kuumotti Killeä, kiireellä Kille kipitti kohti kakkaista kotikoloaan kankkujen keskellä.

Keijolla kaamea kapula!

Kumma kun kävi kullia kauheasti kirvelemään, Kake kivahti.



Kikka katsahti Kaukoa: " Kuule, kulta, kaluusi kävi kiinni kamala kukkatauti. Katsoisit keneen kampesi kohdistat. Kevätketoseni kukkii kondylomaa, kauhea kasvi kourii känsiä kyrpääsi, ketale."

Kalle kiipesi keittiön kaapille. Kaiveli kahvipurkkia. Kas, kymppi. Kourallaan kaappasi kympin kalsareihin. Kalossit kampesi koipiinsa, kopsutteli kaupungille. Kapakkiin kapusi, kaksi kaljaa kittasi. Kotiin kömpi keskiyöllä, Kaisa kamarissa kökötti. Kaisa kaakatti kiukkuisena koska Kalle kaikki kaupparahat kähvelsi. Kaulin kumahti Kallen kalloon, kunnian kukko kiekaisi.

kun kusessa kylpi.

katsellaan kuutamoa kun kerran kupeksitaan kartanolla. Kessu kärysi, Kille kehräsi.

kaadoin kaljaa kitaani, krapulaa kauhuissani kammoten. keijo kaahasi kladallaan kaupungilla kivetystä kummasti kumpuillen. katsoin kaveria kuskina keijo kaasutteli kovasti kaasu pohjasti katkuten. kaasu kauheasti karvasi kakkaa kaupungin kakluuneista. kaaso kaatui kadulle katsoessani keijo kiersi kuitenkin kompetenssillaan kevyesti kaatuneen. katuessani kaatamistani kovasti keksin kolmas kvartaalin lähestyvän ja kauppatieteiden kuningattarena käänsin katseeni kuolevaisiin kirjoittaen kansalle kauneudestani, kaikkivoipaisuudestani, korvieni komeasta kaaresta, kakluunini kuumimmasta kuumuudesta, kaikenkattavasta korkeammuudestani. kusi kohosi kuitenkin kovasti kohti kuuta kehossani. kuolevaiset kumartakaa kuningatartanne.

tuli vähän muitakin alkukirjaimia kun K