Ihastunut ja palavasti.. avioero käynnissä.

Olen eroamassa, avioeron harkinta-aika meneillään. Olen hakenut omaa vuokra-asuntoa kesästä saakka, vieläkään ei ole löytynyt. Meillä kaksi lasta. Olen tapaillut kaksi kuukautta erästä pitkäaikaista tuttua. Olemme syvästi ihastuneita toisiimme ja viettäneet aika paljon aikaa keskenämme. Tilanne on niin vaikea...



Mies minua hiukan vanhempi, muttei hänellä lainkaan samanlaista elämäntilannetta ja -kokemusta, mikä tekee asiasta todella vaikean. Hän pitää lapsista, muttei hänellä ole juurikaan kokemusta lapsista. Ajatus poikamieselämästä perhe-elämän keskelle hyppäämisestä ex-mieheni lukuunottaen pelottaa häntä ja ymmärrän aivan täysin. Ei mitään kiirettä moisille, sellaisia ei olla suunniteltu, mutta toki jo tässä vaiheessa asiat pyörivät hänen päässään jos tämä tästä etenee. Hän on vielä enemmänkin järki-ihminen, tosin nyt tunteet hieman puskevat läpi kun tykkää minusta niin kovasti. En tiedä mitä tehdä, enhän voi paljoa tehdäkään. Hänkin on aivan ulapalla. Pitäisiköhän vaan unohtaa.. En tiedä tulisiko meistä ja yhteiselämästä mitään... Toisaalta en haluaisi ajatella edes niin pitkälle vaan elää päivän kerrallaan ja tapailla rauhassa. Mutta miestä pelottaa ilmeisesti siltikin elämäntilanteeni. Vastaavanlaisia kokemuksia? Miten yleensäkin olette saaneet eron jälkeen uuden suhteen toimimaan?