Milloin eka kerran viihteelle?

lähdimme mieheni kanssa viihteelle kun poika oli 2.5kk.Hoitajana oli tällöin todella läheinen naapuri.Sen jälkeen emme ole kuin kerran olleet liikenteessä,pojan ollessa 6kk.Silloin kävimme elokuvissa.Ei enää ole intoa samalla tavalla lähteä tuulettumaan.

Kävin miehen kanssa ravintolassa syömässä ja leffassa. Poika meni hoitoon mun äidille, joka asuu lähellä ja jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Alkuun mietin koko ajan lasta ja mietin, että suostuukohan se syömään maitoa pullos jne. Mutta kun olin pari kertaa soittanut ja äiti sanoi että hyvin söi pullosta, niin osasin rentoutua loppuillaksi. Oli silti ihanaa kun pääsi taas kotiin lapsen kanssa! <3



Nyt poika on melkein 4kk ja olen menossa aamusta kaverin kanssa kaupungille pariksi tunniksi. Lasta hoitaa taas äitini sen ajan kun olen poissa ja tämä on siis toinen kerta kun vauva on hoidossa missään.

Me ei olla vielä kertaakaan oltu ulkona juhlistamsssa poitsun, 3kk, syntymän jälkeen. Viime viikolla olin kampaajalla jolloin iskä ja poika oli ekan kerran useemman tunnin kahdestaan, hyvin meni :) Ja nyt la oon menossa kaverin tupareihin jolloin iskä menee poitsun kanssa mummolassa käymään, tosin ne kuulema tulee hakemaan mut sitten kotiin baarista, eli ei ne kauaa ilman mua viihdy :) (enkä tosin mäkään varmasti ilman niitä). Oletteks juonut juhliessanne? Miten imettämisen kanssa? Itse en kyllä huonon itsetunnon takia uskalla ottaa edes yhtä, saisin kauhean morkkiksen, vaikka olen kuullut että hyvin voi ottaa jos lypsää valmiiksi maitoa niin että vauvalla on ruokaa.

Olin mieheni kanssa ensimmäisen kerran ulkona, kun tytöt 3kk. oltiin pois silloinkin vain 3 tuntia, mutta ei sitä olisi pidempää aikaa pystynytkään olemaan, kun niin hermona vaikka hoitajaan (äitiini) täysin luotankin. seuraavan kerran kun oltiin, niin tytöt taisivat olla 4kk, silloin tytöt oli yön pois kun meillä saunailta. sen jälkeen suunnilleen ovat olleet kerran kuussa yötä mummolla ja papalla.

Meillä on sinänsä hyvä tilanne hoidon suhteen,koska äitini on meille hyvin läheinen. Eli odotusaikana olin äidin luona paljon päiviä kun mies oli töissä enkä halunnut yksin kökkiä kotona. Kun vauva syntyi jatkoimme samaan malliin, tietenkin vähän lievennettynä. Mutta käymme äidilläni paljon,monesti viikossa ja välillä olemme viikonlopunkin läpi koska kaikki siellä viihdymme. Äitini on siis pojalle hyvinkin tuttu (monia muita vierastaa jo nyt 4kk..apua).

Ensimmäisen ja tähän hätään viimeisen kerran kävimme ulkona kun poika oli 3kk. Veimme pojan illalla ja jäi hyvillä mielin. Ilta meni hyvin, vähän joimme ja tanssimme hirmuisesti enkä hetkeäkään panikoinut vauvan vuoksi koska tiesin tämän olevan hyvässä hoidossa.

Aamulla aikaisin olin jo potkimassa miestä ylös, että nyt on poika haettava :) Lähdimme puolen päivän aikaan pojua hakemaan (mies kun ei aiemmin ollut ajokuntoinen) ja saimme todeta, ettei tehty väärää ratkaisua. Poika oli heräillyt yöllä paljonkin (kotona heräsi kerran yössä syömään) mutta aina hymyillyt ja tahtonut mummin kanssa jutustella. Hih. Ei tainnut saada mummista tarpeekseen.



Kaikin puolin jäi hyvä mieli. Sai todeta kuinka ihanaa on olla kotona vauvan kanssa (eikä " ainakaan" tuossa osiossa ole mitään menettänyt vaikka harvemmin viihteelle pääsee) ja arki tuntui taas mahtavalta.



Yritimme tuossa pari viikkoa sitten mennä elokuviin ja syömään,poitsun piti olla äidilläni muutaman tunnin illalla. Alkoi järkyttävä huuto, aivan kuin olisi vatsaa kouristanut eikä koskaan ole minkään laista vaivaa ollut. Pelästyin kamalasti. Jonkun ajan päästä poika rauhottui ja päätimme kokeilla jos pääsisimme lähtemään. Ajoimme 5min kunnes äiti soitti ja kuulin pojan sydäntä särkevän huudon taustalta ja käännyimme heti takaisin. Itku jatkui kauan, ja veimme pojan lääkäriin missä poitsu _tottakai_ vaan hymyili. Pääsimme kotiin ja vauva oli yhtä hymyä...Tiedä sitten mikä todella vaivas..?



Meillä on se hyvä puoli, että poika on ns." helppo" vauva nukkumisenkin suhteen.Menee klo 19nukkumaan ja nukkuu nykyään klo 6 yhteen putkeen jolloin heräämme koko perhe kun mies menee töihin. Illalla saamme siis miehen kanssa hyvin kahden keskistä aikaa ja joskus viemme vauvan mummulle hetkeksi kun lähdemme esim kaupungille(pelkään niin rota-virusta). Huutoa ei tästä ole tullut..Ihme tapaus :)



Nyt ei taas tulisi mieleenkään jättää yöhoitoon. En kaipaa nyt mihinkään tuulettumaan, kaikki on hyvin kun ollaan kaikki kotona. Saa nähdä koska seuraavan kerran jaksaa edes harkita.

Ja meillä aikalailla sama tilanne ku " beebi-murullakin" , eli ollaan tosi tiiviisti tekemisissä, lähes päivittäin, minu vanhempien kans, joten aika turvallisin mielin poika hoitoon jätettiin. Eikä varsinaisesti panikoitu, mutta useemman kerran soittelin ja kyselin miten menee yms. En kyllä osannu relata, se myönnettäköön, oli tosi outoo olla ilman lasta.

Hyvin oli yökyläreissu kuitenki menny kun läpi yön olivat nukkuneet.

Kohta tulee pikkuneidillä 9kk täyteen. Tyttö oli 5 viikkoinen kun lähti mieheni ja isovanhempiensa kanssa mökille ja minä jäin yksin kotiin, tarkoitus ei ollut lähteä mihinkään, mutta kaverit sai houkuteltua, että lähtisin juhlimaan 20-vuotis synttäreitäni. No minä lähdin, ja koko illan kaipasin tyttöä, ja maidot pursu tisseistä, kun en ollut imettänyt / lypsänyt pois. Ja oli vaan semmonen tunne että pitäisi olla pikkusen luona, mutta ihan hauskaa oli muuten j ahyvää teki.



No, sen jälkeen minä siis en ole käynyt ulkona. Mies nyt on käynyt vähän useampaan otteeseen. Joulun alla meidän piti lähteä miehen kanssa risteilylle, niin että tyttö olisi jäänyt mummille hoitoon, mutta minä jänistin. Ajattelin että kun laivalta ei sitten pääse pois jos tulee jokin tosi iso hätä.

Tyttö oli jo melkein 1-vuotias, kun eka kerran jätettiin hänet vanhemmilleni hoitoon yön yli. Aiemminkin olisin varmasti voinut hoitoon jättää, kun meilläkin pidetään yhteyttä tiiviisti ja tyttö on aivan mummin ja varsinkin papan perään:)

Mutta eipä tullut tosiaan mieleen jättää neitiä pidemmäksi aikaa hoitoon, kun typy ihan rintamaidolla kasvoi, eikä pullosta suostunut juomaan edes rintamaitoa.

Niin no kerran kyllä 7-kuisena jäi isänsä kanssa yöksi kahdestaan kun ystävälläni oli polttarit, mutta enpä oikein osaa tuota miestäni hoitajaksi mieltää, kun on kuitenkin tytön isä:)



pricilla

vietettiin mieheni kanssa ilta kun poika oli kuukauden ikäinen. Kaipasin tuulettumista kun olin lapsen kanssa niin paljon kotona. Meilläkin on mummo jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä ja poika on niin kiltti ettei mitään ongelmia ollut. Ikävä oli pitkin iltaa mutta hauskaakin oli!