Olenko huono äiti? =(
Nyt on viime päivinä ruvennut mietityttämään että tuleekohan minusta huono äiti koska tuntuu etten varmaan osaa pukea lastani edes oikein, tarkottaen että esim. missä järjestyksessä mikäkin vaate laitetaan päälle, ja onkohan hänellä nyt kylmä vai kuuma. Kuulostan tosi hölmöltä mutta sitä on jotenkin niin vaikeeta kuvailla mitä tarkoittaa. Sitten, entä jos en saa vauvan itkua heti tyyntymään enkä osaa aavistaa mikä hänellä on mahdollisesti vialla enkä osaa täyttää vauvan tarpeita. Tällaisia asioita pyörii miljoonien asioiden lisäksi päässäni. Olen tälläkin palstalla joutunut kyselemään tosi paljon asioita mitkä tuntuvat toisille olevan päivänselviä asioita! Odotan kyllä todella innolla suloista käärettä syntyväksi, että en ole hetkeäkään katunut!! Tällainen on varmaan ihan normaalia kyllä kun rupeaa nuo viikotkin olemaan vähissä pikkuhiljaa (olen nyt rv.33+2). Voisinpa vaan saada vakuutettua itseni että ei kukaan ole seppä syntyessään että tekemällä oppii kyllä! Pyöriikö kellään muulla tällaisia " hölmöjä" asioita mielessä =)?
Kommentit (13)
eiköhän samat asiat pyöri kaikkien mielissä, ja kumminkin kaikki menee loppujen lopuks ihan hyvin. mullakaan ei ole kokemusta pienistä kääröistä, mutta elän siinä luulossa, että pärjään kuitenkin ihan hyvin... ja apua voi aina pyytää... mullakin jo sovittu " optio" mun pikkusiskoon joka on lähihoitaja opiskelija, että sen saan avuks ja se oikeesti tietää muutenkin asioista paljon paremmin kun minä... :)
mutta eksyin pääpointista, eli ei kannata ressata.
odottaessani esikoista :)
sinusta tulee kuules mahtava äiti! isolla ÄÄllä
jo se että olet nyt jo huolissasi siitä miten tulet pärjäämään kertoo siitä että tulet huolehtimaan pikkuisestasi toosi hyvin!
ja huoli on turhaa tosin näin etukäteen...pärjäät varmasti kun saat vauvasi!
niin ja ei se haittaa vaikka aluspaita olisikin kollaripaidanpäällä ;)
neuvoja saat varmasti joka suunnalta, ja yhtäkkiä huomaatkin käyttäväsi omaa vaistoasi etkä välttämättä teekkään niinkuin muut/jotkut ovat neuvoneet.
älä huoli siis, ja paljon ihania kokemuksia sulle tulevana äitinä :D
krisse,tytöt-02 ja -04 ja allu rv18+4
Hei!
Pää pystyyn!
Vaikka itsellä ei omia lapsia vielä olekaan niin olin jo kymmenen vanhana lapsenlikkana alle kaksi vuotiaille serkuilleni ja pikkuveljelleni ja jos osasin jo silloin tehdä, mitä tarvitsi, niin selityshän ei voi olla muu, kuin että luonto se ohjaa tekemään oikein. :)
Elä sie siis huoli, kaikki menee varmasti ihan hyvin!
Tsemppiä loppuajalle ja muista nauttia tulevasta!
Tintti rv4
ei sita kukaan tieda mika on juuri se " oikea" tapa hoitaa juuri sita vauvaa ennen kuin kokeilee. vaateasiassa mulle sanoi katilo viimeksi esikoisen kanssa etta yrita ajatella millaisia vaatteita itse tarvitsisit samassa tilanteessa niin ainakaan et osu kovin vaaraan. eika niista itkuista tieda kukaan etta mista ne johtuu ainakaan aluksi, taytyy vain kayda lapi sita listaa etta onko nalka, vaipassa jotain, vasymys, tai sitten jotain muuta kremppaa jos nuo kaikki on eliminoitu. se oli mulle itselleni ainakin helpottavaa huomata etta kaikki vauvat itkee eika se ole vaarallista, saavat itkeakin, se on heidan tapansa kommunikoida. tsemppia, kylla se hyvin menee!
Minä kuule esikoista odottaessani mietin ja ihan tosissani,että mitä vauva syö ja miten sitä ruokitaan.
Nämä vaatetus jututkin mietin moneen kertaan ja neuvolassa käydessäni urkin,että miten muut ovat vauvojaan pukeneet.
Sitten,kun poika syntyi huomasin,että asiat menevätkin ihan omalla painollaan ja kummasti ne vaatteetkin menivät nyytin päälle ja vielä oikeassa järjestyksessään.
Eiköhän kaikki esikoistaan odottavat tuollaisia hassuja mieti,onhan se vauvan saanti jotain niin uutta ja mullistavaa.
Minäkin tässä olen miettinyt,että riittääköhän huhtikuun alussa syntyvälle kevyttoppis+makuupussi vaunuihin.Kummasti pääsee vauvaasiat unohtumaan,kun 7 vuotta on vierähtänyt.
Tsemppiä sinulle=)
Niksu 29+5
Minulla pyörii samat asiat päässä vaikka kolme olenkin jo ennen tätä pyöräyttänyt! Ensin pyöri nuo ihan samat asiat mielessä, nyt pelkään joka kerta että tuleekin ihan erilainen vauva, ja miten pärjään kaikkien neljän kanssa =)
Parina vinkkinä:
Niskasta kokeilemalla tietää, onko vauvalla kuuma. Hikinen= luonnollisestikin kuuma jne.
Mahtoiko kukaan katsoa eilen Dr. Philiä? Siellä oli todella hyvät ohjeet miten vauvan saa loettamaan itkunsa!!!
Esim. itse en ole koskaan tajunnut, että kun vauva on syntynyt ja kotona on todella hiljaista, se on outo ympäristö vauvalle!!! Vauvahan on tottunut kuulemaan kovaa suhinaa verenkierrosta ja jumputusta sydämestä yms.
Eli muutamia kikkoja:
-Tiukkaan kapaloon. Meilä kokeiltiin vauvoina, mutta en saanut vauvaa sillä rauhoittumaan. Tosin sekin asia selvisi, sillä jos kapalo on liian löysä, se saa vauvan itkemään vielä kovemmin =)
-Toinen on kylkiasento. Eli vauvaa pidetään ilmassa niskasta ja pepusta kiinni pitäen. Jos vauva ei rauhoitu, voi keinuttaa hieman sivuttain nytkyttäen. Pään pieni heiluminen kuuluu asiaan.
-Jos vauva ei hiljene, hyssyttele korvan juureen KOVAAN ääneen. Kovempaa kuin mitä vauva itkee, mutta hän ei huomaa sitä.
-tutti, sormi tai tissi suuhun ainakin hiljentää vauvan =)
Nämä kaikki myös näytettiin siinä ohjelmassa ja joka keino tepsi pieneen muutaman päivän ikäiseen vauvaan =)
..asiat tosiaan rupeavat sujumaan omalla painollaan ja eiköhän jokainen järjellä tekevä ole paras äiti omalle lapselleen. Ihmiset tekevät asioita eri tavalla ja se tekeminen riippuu paljolti myös siitä minkälainen vauva on.
Naurattaa vieläkin oman miehen " toilailut" meidän esikoisen kanssa, tyttö syntyi keväällä ja kesällä oli sitten hieman viileämpi päivä, joten sanoin miehelleni, että laittaa tytölle enemmän vaatetta ettei palellu, no hän oli sitten laiittanut vauvalle kaksi bodya päällekkäin, ei olisi tullut itsellä mieleenkään laittaa kahta bodya päällekkäin, mutta hyvin pärjättiin sekin päivä. Toinen (ainakin omasta mielestäni) hauska juttu on viime talvelta, kun mies lähti tytön kanssa käymään asioilla ja minä jäin kotiin. Mies vaihtoi lapselle vaipat yms. ja niin he lähtivät. Parin tunnin päästä, kun he tulivat kotiin ja riisuin tytöltä ulkokamppeet ja otin syliin. Hetken siinä istuttuamme ihmettelin että mikä täällä on märkää, no isiltä o.li unohtunut laittaa neidille vaippa, mutta eipä pissaakaan ollut tullut ennen kuin tulivat kotiin.
Eli tekevälle sattuu ja mielestäni maalaisjärjellä tekemällä ei voi kovin suuria vahinkoja sattua.
Kyllä se siitä hyvin lähtee sujumaan, kuten aikaisemmin oli kirjoitettu. Edellisiin kommentteihin haluaisin kuitenkin lisätä vielä, että äitiys tarkoittaa opettelua olemaan lapsen paras huoltaja, ja sillä matkalla on paljon opittavaa. Kaikki vauvat ovat erilaisia, ja jokaisen äidin on opittava tuntemaan jokainen vauvansa ja hänen tarpeensa erikseen. Aika nopeasti vauvansa ja hänen merkkikielensä oppii tuntemaan, mutta aluksi kaikki selviää vain kokeilemalla: onko vaippa märkä, onko vauva hikinen vai viileä (harvemmin, yleensä sitä on tapana ylipukea :D), onko vauvalla nälkä, kaipaako vauva viihdytystä, haluaako hän olla vain sylissä. Itkun syyn etsiminen voi olla aluksi turhauttavaa, mutta kun vauva kasvaa ja hänelle muodostuu selkeämmät nukkumis- ja ruokailurytmit, niin kyllä se siitä helpottaa.
Kiitos paljon lohduttavasta viestistä!! Viestiä kirjotellessani mieli oli hiukan alakuloinen mutta nyt jo nauran itselleni =) Nyt sain vahvistusta siihen että " tekemällä oppii" ja mitä siitä sitten jos en hoida pikku toukkaani samalla tavalla kun muut, ei yhtä ainoaa oikeaa kasvatus tapaa ole olemassakaan. Jos minun vauvani tahtoo kuljeskella housut väärinpäin jalassa niin siinäpäs saa kulkeakkin =) Ja mitä itkuun tulee, luotan että tissi hiljentää tilanteessa kuin tilanteessa.
Mitäköhän " kauneudenhoito aineita" tarvitsisi vielä hankkia tulevalle vaavelille, ostin tänään sinkkivoidetta, pesunestettä, peppupyyhkeitä ja äitiyspakkauksessa tulikin jotain voidetta (millä olen itseänikin rasvaillut :). Onko vielä jotain tärkeää mitä pitää muistaa? Taas kysyn teiltä viisaammilta, mutta ei muukaan auta jos kerran itse en tiedä =)
Ps. Minäkin katsoin tuon Dr.Philin eilisen jakson vauvan rauhoittelemisesta. Nyt vaan pitää opetella kapaloimaan =) Hyvin näytti tehoavan ainakin siihen vauvaan. Ja jos itku ei lopu niin haen hiustenkuivaajaan hurisemaan hänen korvan juureen niinkuin ohjelmassa neuvottiin =) Siinä ohjelmassa oli kyllä paljon hyödyllistä tietoa. Aina meillä täällä hyssytellään että pitää olla hiiren hiljaa kun vauva nukkuu mutta ei hän ole tottunut hiljaisuuteen ollessaan vatsassa, joten pois turha hiljaisuus!
Tuli tuossa vaan mieleen vauvan hyssyttelystä, kun esikoinen syntyi ja välillä tietenkin itkeskeli niin ei muuta kun ensimmäisenä vain tissi suuhun ja voin sanoa että tepsi melkein aina. Kun sitä ensin mietti että kun vauvahan on juuri 15 min sitten tissiä imenyt ei se voi nälkäänsä itkeä. Mutta kylläpä vaan voi... tai haluaa juuri imeä huvikseen ja rauhoittuu siihen.
Uskon että vaisto sen sitten kyllä kertoo mitä se vauva itkee, mutta nälkäänsäkkin voi itkeä muutenkin kuin sen neljän tunnin välein ( eikös joskus ollut tuo 4h syöttöjen väli...)
Kyselit mitä muuta vielä saattais vauvalle tarvita; vanupuikkoja navan putsaukseen ja pumpulia tai vanulappuja silmien putsaamiseen :)
Itse odotan toista ja autuaasti sitä unohtaa pikkuvauva-ajat... Palautui vain elävästi mieleen kun kävimme kaverimme muutaman viikon ikäistä vauvaa katsomassa. Hereillä ollessaan pientä ininää/kitinää kuuluu koko ajan jos ei ole äidin sylissä ja/tai tissi suussa :) Nukahtaa hetkeksi ja jatkaa taas tissin syömistä... nukahtaa... herää... syö tissiä...
Edellisestä vauva-ajasta " viisastuneena" (heh) otan kantoliinan käyttöön heti ja aion hankkia sidottavan lisäksi myös rengasliinan, johon vauvan saa nopeammin. Kun vauva kuitenkin hereillä ollessaan on tyytyväisin sylissä, on helpompi kun saa kädet vapaaksi kun on jo esikkokin kaitsettavana :)
Tsemppia ja iso kasa itseluottamusta vauva-arkeen :)
Kamilla rv 22
Itsekin puin vauvalle ensin puolipotkarit ja sitten bodyn jonka kiinnitin potkareitten päälle, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä kunnes vauvan kummitäti huomautti (siis usean kuukauden jälkeen) että toi body vastaa kyllä paita + pikkuhousut -yhdistelmää ja tulee housujen ALLE.
Eikä se todellakaan ollut ainoa tai suurin asia, minkä tein kummallisesti, mutta ei tuo nyt 2-vuotias vaikuta niistä jutuista pahemmin kärsineen. Ja varmasti edelleen teen asioita joidenkin mielestä väärässä järjestyksessä tai oudolla tavalla, mutta ehkä asia joka kehittyy lapsenhoitoa harjoitellessa on jonkinlainen logiikka ja intuitio siitä miten asiat voisivat parhaiten onnistua. Ja kaikesta oppii...
Rohkeutta!
eikkuli, vintiö pian 2v ja mini 29+3