Melko turhautunut..

Vuosi sitten mieheni kanssa alettiin keskustelemaan vakavasti lapsen hankkimisesta, ja jätettiin ehkäisy kokonaan pois,- asenteella et tulee jos on tullakseen.



Reilu puol vuotta meni, eikä merkkejäkään raskausdesta. Eikä kyllä ole tullut menkkojakaan. Tosin olin melko varma etten tule raskaaksi ilman hoitoja, kun reilu puoltoista vuotta sitten mulla todettiin pcos.



No, viime kesänä otin yhteyttä paikkakuntani neuvolaan, ja varattiin sitten aika hoitajalle ja samalla tapasin sitten lääkärinkin.



Keskusteltiin aiheesta, ja multa otettiin papa-koe siinä sitten.

Lääkäri laittoi lähetteen labraan veri- ja virtsa näytteisiin. Verikokeet oli ok, mutta virtsasta ilmeni, että olin saanut klamydia-tartunnan. Miehelläni oli myös, ja ne on nyt hoidettu kuntoon.



Aikamme sitten odoteltiin, eikä neuvolasta alkanut kuulua mitään.

Otin sitten asiakseni soittaa sinne, ja selvittää että mitä nyt tapahtuu vai tapahtuuko mitään, kun ei kerta minuun oo otettu mitään yhteyttä pitkään aikaan.



Neuvolan täti vaan sano jotain tähän suuntaan, että: " Yrittäkää nyt vielä vaan kokeilla iteksiään raskautumista, kun täällä ei nyt ole vakituista lääkäriä, eikä tiedä kuka lekuri tulee seuraavaksi, ja noin.." -Vaikka ties ettei se luultavasti onnistu ilman hoitoa.



Kyllä vaan turhautuminen nous melko roimasti tuon puhelun jälkeen.

Sitten loppu puhelussa se käski ottamaan yhteyttä terveysasemalle ja hoitamaan asian sen omalääkärini kanssa.



Soitin sitten sinne vastaanottoon, ja sain lekurin soittoajan kahen viikon päähän. -Eli taas lisää odottamista. Toiveet kyllä nous, et vihdoinkin jotain tapahtuu.



No, sitten kun tää lääkäri soittaa mulle, niin se vaan kysyy, et Mitäs asiaa sulla oli. Kerroin sitten et missä mennään, ja se sitten sano vaan et "en oo lukenu koneelta noita sun tietoja, ja et mun pitäis selvittää tää asia sen neuvolan lääkärin kanssa!

Sanoin kyllä melko suoraan selvät sävelet sille lääkärille ja hyvä etten alkanu itkemään siinä puhelimessa..



Sitten se lupas henkilökohtaisesti hoitaa asian, ja soittaa sille neuvolan lääkärille, että ottaa muhun yhteyttä.



Sitten seuraavan päivänä se neuvolan lekuri soitti mulle, ja varattiin aika pari viikkoa eteen päin, eli nyt tulevalle viikolle torstaiks.

Sitä nyt odotellessa.'



Tässä projektissa on menny nyt noin puol vuotta, kun otin ensimmäistä kertaa yhteyttä neuvolaan.

Mun mielestä hiukka turhan kauan..



Musta on alusta lähtien tuntunu siltä', ettei mua oteta siellä tosissaan ollenkaan. Koko ajan ovat vaan kyseenalaistaneet mun todellista halua tulla äidiks, ja onko musta siihen ja et pitäiskö sitä nyt kumminkin siirtää eteenpäin ja noin, yms.



Ilmeisesti sen takia et oon joskus sairastunut masennukseen, ja erehtynyt hakemaan apua siihen...tiedoissa kun se lukee, niin aina se otetaan esille kun on lääkärissä käyntiä. Oli tyyliin kyseessä kurkkukipu taikka unettomuus..

Siitä saa näköjään kärsiä sitten loppu elämänsä.

Kukaan ei ota tosissaan..

'

Pakko päästä vähän purkamaan ajatuksia tänne, tai muuten hajoo pää.



Viimesen puol vuotta oon päivittäin vaan toivonu hartaasti tulevani raskaaks, ja äidiksi tulemisen tunne on vaan vahvistunut päiväpäivältä.



Tuntuu kuin multa haluttais riistää koko lapsen hankkiminen, kun kukaan ei tee mitään et asiat etenis. Ihan kuin olisin yksin koko jutussa.

Mulla pitäis olla ihan hiton hyvät perustelut noille,et miks haluan lapsen. Joka ikinen kerta kun oon ollu tekemisissä hoitajien/lääkärin kanssa, niin aina saanu selittää ja perustella uudestaan ja uudestaan miks haluan lapsen.



Olen nyt 21,ja tiedän kyllä että mulla olis aikaa hankkia se lapsi myöhemminkin, mutta oon sen verran vanhanaikainen (ja muutenkin), et mun mielestä ja mun miehen mielestä, lapset tulis hankkia nuorena.



Jotenkin vaan alkaa tuntemaan ittensä huonoks ihmiseks...ihan kun en ois ansainnukkaan lapsia ollenkaan..



Olis mukava kuulla miten muilla on mennyt odotuksen odotus, ja onko se ollut sellaista mitä on odattanut sen olevan?



Meikäläisen odotus ainakin on ollut paljon rankempaa mitä odotin sen olevan.

Monet itkut on saanut kyllä itkeä..

Mutta toivoa parempaan on vielä jäljellä.



Kommentit (3)

Liittynyt8.9.2015

Eilen tuli käytyä siellä lekurin pakeilla, ja nyt on sit lähete laitettu eteen päin.



Nyt sitten vaan kutsua odotellessa :)

Most popular