Väsymys

Hei vaan kaikille ryhmäläisille!

Liityin vasta nyt tänne, kun en oikein aiemmin ole tänne löytänyt :)



Kaipaisin muilta kokemuksia / tukea väsymyksen kanssa taistelemiseen. Koko alkuraskaus meni täysin ongelmitta ja alkusyksylläkin olin vielä energinen jne mutta nyt lokakuun myötä tuntuu kuin kaikki energia ja voimat olisi käytetty. Pinna on kireällä kotona ja töissä, nukun toisaalta kauhean aikaisin, mutta herättyä en välillä saa unta. Väsymys vie myös aika paljon iloa tästä odotuksesta. Kun mieli ei ole hyvä, niin kaikki fyysiset jututkin tuntuu negatiivisilta: maha on tiellä, vauva meuhkaa niin ettei saa unta, harjotussupistukset haittaa kävelemistä, yöllä on pakko nousta vessaan ja taas ei saa nukuttua jne.



Mies on pariin kertaan ehdottanut että hakisin sairaslomaa, mutta mun työ on vähän sen laatusta, että jos olen vaikkapa viikon pois, ni seuraava viikko menee sen selvittelyyn, että mitä poissaollessa on tapahtunut eli stressi ja tekeminen vaan lisääntyy. Niinpä toistaseks olen pitäny pienempänä pahana sitä, että käyn töissä ja yritän keskittyä päivään kerrallaan ja odotan, että päästään lähemmäs äitiysloman alkua, että kehtaa hakea sen verran sairaslomaa, että voi suoraan jäädä sitten äitiyslomalle. Välillä vaan en ole ihan varma, että miten pitkään tätä jaksaa näin... ja miten hyväksi tää kituuttaminen on mulle ja vauvalle.



Onko kenelläkään muulla (ollut) mitään samanlaisia ongelmia? Miten te olette jaksaneet? Mistä te saatte energiaa?



Helly rv 25+1



ps. Pahoittelut aika masentavasta keskustelunaloituksesta, mutta alkaa olla sellainen olo, että todella tarvitsisin vinkkejä tai ihan vaan muitten kokemuksia... Kaveripiirin "koita vaan piristyä" ja "oo vaan vielä onnellinen ku ei oo vauva valvottamassa" -kommentit ei oikein jaksa auttaa ja mies tuntuu olevan aika avuton, mun väsymyksen ja pahanmielen kanssa...

Kommentit (2)

Liittynyt8.9.2015

Mulla on kanssa vähän samanlaista ongelmaa kun sulla.. Välillä itken illalla kun mietin että seuraavana päivänä pitäisi mennä töihin, mutta silti en saa haettua sairaslomaa kun omatunto ei anna periksi. Väsyttää eikä jaksaisi muutenkaan kun selkäkivutkin on alkaneet vaivata melko fyysisessä työssäni. Mies sanoo, että sairasloma tulisi ihan tarpeeseen jos en oikeasti jaksa ja jo ajatus töihin menemisestä saa itkun tulemaan, mutta silti lääkärille meneminen ei tunnu omasta mielestä hyvältä. Nolottaa joka kerta kun siellä käyn ja tuntuu siltä että "ruikutan" turhasta, koska en jostain syystä saa siellä sanottua miltä musta oikeesti tuntuu.

Ja viimeksi tänään oli neuvola-lääkäri käynti ja siellä kyseltiin miten jaksan jne.. enkä taas saanut suutani auki asian oikeasta laidasta. Hymyssä suin väitin voivani ihan hyvin! :) Suurin ongelma lienee minulla siinä etten pysty sanomaan "tuntemattomalle" miltä tuntuu, koska pelkään purskahtavani itkuun siellä lääkärin vastaanotolla..

Valitettavasti en osaa antaa mitään vinkkiä mistä voisit saada lisää energiaa, koska en tiedä mistä saisin sitä itsekään.. Jotenkin sitä vaan kuitenkin rämpii eteenpäin päivän kerrallaan!

Pipo rv 27+4

Santttu
Liittynyt31.8.2009

ihmeessä lääkärille, jos tuntuu, ettei jaksa. Eipä ne lääkärit sitä muuten kysyisi, jos sillä ei olisi merkitystä!

On turha uuvuttaa itseään nyt, kun sitten vauvan synnyttyä pitää jaksaa heräilemisiä kenties useitakin kertoja yössä ja koliikkivauvan lohdutonta itkuakin on vaan jaksettava kuunnella! Eikä stressaaminen ole raskauden aikanakaan vauvalle hyväksi, onhan se todettu, että mitä paremmin äiti voi raskausaikana, sen paremmin voi myös vauva!

Eli rohkeasti vaan lääkärille ja sanomaan, että tarvitsee nyt levähdystauon. Ja jos itku tulee, niin et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen, joka vastaanotolla on itkenyt, joten ei hätää! Parasta, mitä masuasukkaalle voi tällä hetkellä tehdä, on pitää huolta omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan!

Tsemppiä molemmille jaksamiseen! ...ja aikaa varaamaan!

Helmimasut 2011

Lukittu

Haikaraa helmikuussa 2011 odotteleville.

Jäsenet

Suosituimmat