Opiskelu ja vauvakuume

heikkulin

Hei!



Opiskeluista on suoritettuna ensimmäinen vuosi ja vauvakuume pahenee. Itse olisin valmis heti perustamaan perheen, mutta mieheni jarruttelee. Olemme molemmat 23 vuotiaita, teen itse osa-aikatöitä, mutta miehelläni on vakkari työpaikka.



Kertokaa muut tuntemuksianne :)

Kommentit (12)

Liittynyt8.9.2015

Itsekin ensimmäisen vuoden opiskelija ja vauvakuume on hirveä! Ikää tulee 20 täyteen tänä vuonna ja miehelle 23. Mies ei ole vielä valmis hankkimaan lasta, järki-ihminen taitaa olla liiaksikin? :D

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Niin, kai se on ihan hyvä, että joku vähän jarruttelee, vaikka itteäni se lähinnä ahdistaa ja kiukuttaa :p Ja olen vahavasti sitä mieltä, että ei ole koskaan täydellistä aikaa hankkia lapsia! Joten mikä tässä hetkessä mättää :p

Ootteko miten puhunut asiasta, miettinyt jotain ajankohtaa yms.?



Mulla on mahdollista pitää opinnoista välivuosi ja sen jälkeen siellä järjestetään opetusta iltaisin. Järjestämällä saisi varmasti hoitumaan lapsen ja opiskelun :)

Mitä muuten opiskelet?

Liittynyt8.9.2015

Ollaanhan me jotain suurpiirteistä lapsista puhuttu, lähinnä toiveista missä asutaan ja lasten lukumäärästä ja kasvatuksestakin jotain... Ajankohdasta ei hirveästi, mies lähinnä sitä mieltä että sitten kun saa töitä. Kuitenkin naimisiinkin haluttaisiin ensin, joten tuskin ihan heti tulee hankittua kun ei kihloissakaan vielä olla. /:



Ja yliopistossa hallintotieteitä opiskelen, entäs sinä? Tuohon yliopisto-opiskeluun on ainakin helppo ujuttaa lapsi mukaan, kun opiskella voi siihen tahtiin kun itselle sopii.

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Meillä on mukava tilanne siten, että mun mihellä on onneksi vakituista työtä nyt ainakin seuraavaan kesään asti. On nimittäin mahtunut työttömyysjaksojakin tähän väliin :p Mä itse teen viikonloppuisin ja nyt kesällä kanssa töitä, joten raha ei ole "esteenä". Eihän sitä koskaan liikaa ole, mutta pärjätään :)



Me ollaan nyt pari vuotta oltu kihloissa ja häät on suunnitteilla kesäksi 2012, eli vuoden päästä pääsisi jo suunnittelemaan juhlia.. Voipi olla, että perheenlisäys muuttaa suunnitelmia, mutta näillä ainakin vielä mennään.



Mä opiskelen luokanopettajaksi. Sillä alalla meistä opiskelijoista MONET on raskaana tai tulee luennoille ihan pienen vauvan kanssa, joten kyllä se alku ainakin niin sujuu, ja on niitä iltojakin siellä mahdollisuus opiskella :)



Ollaan tässä muutamia päiviä juteltu kyseisestä aiheesta ja oon vähän päässyt jyvälle mun miehen ajatusmaailmasta. Sitä eniten huolettaa se, että hän haluaa vielä elää elämäänsä "rauhassa". ok, ymmärrän sen, mutta perhe-elämäkin voi olla rauhallista :D Toisena pointtina on nostanut esiin sen, että ei tiedä kykeneekö ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä ja kasvatuksesta. Oon sanonut siihen, että kyllähän se työtä vaatii ja varmasti hampaankiristystä ja kyyneliä, mutta myös vanhemmuuteen oppii. En usko, että kukaan on "valmis" vanhempi esikoisen saadessaan ..

Kohtaako teidän näkemykset perheen perustamisesta, kasvatuksesta yms.?

Liittynyt8.9.2015

Näkemykset lähinnä eroaa lasten lukumäärässä ja itse haluaisin mahdollisesti joskus myös sijaislapsia mitä mies ei kovinkaan kummoisesti ymmärrä.



Kasvatuksesta miehellä ei ole hirveästi mielipiteitä, mutta tuntuu että tuolla voisi toisinaan ainakin olla liian kovat otteet (huutamista ja sellaista). Ja kyllähän tuo muutenkin pelottaa, että suuria erimielisyyksiä tulee eteen joskus tulevaisuudessa kun kuitenkin olisi tosi tärkeää että olis yhteiset näkemykset sitä kasvatuksesta.

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Sijaisperheenä toimiminen on mielettömän hienoa. Olen ollut tekemisissä lasten kanssa, jotka on onnekkaasti päässeet hyviin sijoituskoteihin. Ne ovat pelastaneet lasten elämän täysin! Todella kunnioitettavaa :)



Uskon, että kun on oma lapsi kyseessä, niin saattaa siinä kovinkin mies heltyä ja pehmetä :) uskoisin ainakin, että oma mies lepsuilee pahemmin kun minä :D



Lasten kasvatus on tosi mielipiteitä jakava aihe. Ja sen olen huomannut, että monta eri reittiä on mahdollisuus päästä tasapainoiseen kasvatukseen, jos nyt ei näkemykset nihan samaa rataa kuljekaan :)



Olen miettinyt tässä opintojen allettua, että onkohan ihan hyvä asia opiskella ensin ja siiten saada lapsia.. Luulen, että omista lapsistani tulee "koekaniineja" minun opettamistekniikoille yms. Lisäksi varmaan tulen neuroottiseksi niiden lukemisesta, kirjoittamisesta ja laskemisesta. Opetan ennen koulun alkua kaikkea ja sitten lapset on ihan pihalla koulussa :p



Toisaalta olen saanut aika paljon itsevarmuutta toimimaan kasvattajana. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kunhan toimii lapsen parhaaksi ja on johdonmukainen, välittävä ja läsnä lasta ajatellen ei voi mennä kauheastii metsään. Armollinen täytyy olla itselleen aina aika ajoin.

Liittynyt8.9.2015

Tuskinpa lapsiasi hirmusekaisin saat, vaikka opettaisit ennen koulua. Itse opetin pienempää sisarustani ennen koulua lukemaan ja laskemaan eikä se ainakaan hankaloittanut koulunkäyntiä, joten tuskin alaa opiskelevankaan opetus kunhan ei liian tosissaan ala lasta treenaamaan superneroksi. ;)



Ja noita sijaislapsia olen lähinnä ajatellut sellaisia väliaikaissijoitettuja, ehkä. Niille ei vissiin ole sitä vähääkään koteja tarjolla kuin näille, jotka sijoitetaan täysi-ikäisyyteen asti ellei tilanne radikaalisti muutu. Ainakin jotain sellasia tukiperhesysteemejä on ja voisin olla kiinnostunut sellaisesta tulevaisuudessa.

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Mun sisko työskentelee tällä hetkellä Vantaalla sosiaalitoimistossa, ja nimenomaan perheiden kanssa. Se on kertonut todella rankkoja juttuja huostaanotetuista lapsista ja heidän vamhemmistaan.. Sellanen mahdollisuus on, että lapsi asuu kyllä kotona, mutta on muutamia kertoja viikossa toisessa perheessä saamassa tukea normaaliin kehitykseen ja koulunkäyntiin yms. kun kotona oltavat käy mahdottoman tukalaksi. Tosin näitä mahdollisuuksia on tosi vähän tarjolla, kuten jo totesit.

Mä olin vuoden koulunkäyntiavustajana ennen mun opintojen alkamista 5-6 erityisluokalla. Ne oli aika hurjia tapauksia, ihme, jos ei ole tähän päivään mennessä joutuneet virkavallan kanssa tekemisiin. Niistä meidän 10 oppilaasta 8 kävi toisessa perheessä viettämässä aikaa aina silloin tällöin. Ilman sitä ne tuskin olisivat saaneet mallia "oikeasta" perhe-elämästä..



Mä olen nyt todella paljon jutellut mun miehellä tästä lapsen hankkimisesta. Mä luulen, että se alkaa pikkuhiljaa kyllästymään koko aiheeseen. Pitäisi varmaan antaa nyt asia olla hetken ja antaa sille tilaa miettiä, ettei siitä ala tuntua painostukselta :p Haluan, että mieskin on yhtä innoissaan asiasta, eikä vaan "suostu", kun mä niin kärkkäästi tuon koko ajan asiaa esille. Mä osaan olla aika kärsimätön :D Pitäisi vaan keksiä jotain sijaistoimintaa tälle kuumeilulle.. Oon lukenut jo kaksi kirjaa tässä viikon aikana, käynyt urheilemassa ja töissä, mutta niistä ei toistaiseksi ole ollut apua. Mitäköhän sitä sitten keksisi :p

Liittynyt8.9.2015

Vielä kun jaksaisi tehdä eikä vain ihalisi pikkulapsia kaupungilla. Tuntuu, että kaikki pienet on tuotu nyt pihalle leikkimään ja oleilemaan, tekisi niin mieli omaakin. ^^



Oma mies tuskin hirveästi innostuu, ennenkuin sitten kun lapsi on jo tuloillaan. :D Tuntuu, ettei se innostu asiasta ennenkuin se on totta, jos aina silloinkaan. Joten pieni suostuttelu ei tuolle ainakaan ole pahitteeksi.. ;>



Oletteko seurustelleet kauan?

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Onpas mun vastaus kestänyt pitkään .. Mulla on ollut tosi paljon töitä ja kiirettä. Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia ja vielä siihen päälle kaupalla työvuoroja :p vielä muutama päivä, niin alkaa loma. Se kestää tosin vaan viikon, mutta kuitenkin :)



Ihanaa, me lähdetään huomena miehen kanssa Hollolaan mun kummipojan ristiäisiin. Voin kuvitella, että vauvakuume taas vaan yltyy, kun saan pidellä reilun kuukauden ikäistä pikkuista sylissäni koko päivän! Ajattelin ihan aluksi iskeä kummipojan mun miehen syliin ja toivottavasti sillä on myönteisiä vaikutuksia tähän "projektiin" ;)



Me ollaan seurusteltu nyt 2.5v. Meidän suhde on mennyt eteenpäin aika huimaa vauhtia. Me muutettiin yhteen kolme viikkoa tapaamisesta ja kihloihin kolmen kuukauden jälkeen. Asunto ostettiin tossa vuosi sitten :D Meistä itsestämme ei ole tuntunut siltä, että ollaan pidetty kiirettä, vaan pikemminkin siltä, että asiat menee niinkuin pitääkin :) Me oltaisiin mielellään pidetty häät jo ensi kesänä, mutta nyt kun mä opiskelen niin on tuon rahan kanssa tiukkaa :p joten 2012 sitten!



Miten pitkään te olette olleet yhdessä?

Liittynyt8.9.2015

Syksyllä tulee neljä vuotta yhdessä oloa, yhdessä ollaan asuttu nyt vähän alle vuosi. :) Joten mitään hirmuvauhtia ei olla pidetty. :D Kosia tuo mies saisi kyllä minun puolesta jo piakkoinkin. ;)

heikkulin
Liittynyt4.5.2010

Mulla mies ainakin sanoi, että haluaa kosinnan tulevan yllätyksenä :) Me tehtiin yhteinen päätös silloin pari vuotta sitten kihloihin menemisestä, joten mies ei ole päässyt vielä kosimaan. "yllätystä" sitten odotellessa ;)



Mehän oltiin siellä ristiäisissä viikonloppuna. Sunnuntaina kotona sitten mies kyseli sellaista, että mitä mieltä olisin, jos aloitettaisiin vauvan yrittäminen tässä kesän aikana :D taisi mun kummipojan sylissä pitäminen tehdä vaikutuksen mieheen ;) Olen todella innoissani asiasta, mikäli mies ei nyt peräänny ....



Varovaisesti uskallan jo toivoa, että jospa kesän loputtua olisi pieni toukka matkassa :D malta tässä nyt sitten tehdä töitä kesällä ja ajatella jotain muuta :p

Kuumeilevat opiskelijat

Lukittu

Kohtaamispaikka opiskelijoille, jotka unelmoivat perheen perustamisesta.

Jäsenet

Suosituimmat