Vaimollapa on toinen mies
Tuli nyt sitten tuollainenkin juttu esiin. Vaimon kotoa poissaolot lisääntyivät kevään mittaan huomattavasti. Ystävättärien luonahan tuo kertoi yöpyneensä. Tai sitten työpäivät venähtivät. Mikä siinä, kyllähän olen muutenkin tottunut hakemaan lapset tarhasta. No tässä eräänä päivänä sitten totesi, että eiköhän tämä avioliitto ole sitten tässä. Syy ei ole kuulemma ns. kolmannessa osapuolessa, mutta kyllähän sekin läpi kuultaa. Syy on kuollut suhteemme. Myöntänyt kuitenkin tapailleensa "hyvin keskustelevaa ja kuuntelevaa miestä". Paitsi näitä livetapaamisia niin aina kun olen ollut poissa kotoa on facebook ym. sivustot olleet ahkerassa käytössä. Ja välimuisti aina yllättävästi tyhjennetty... En väitä, että huippuhyvin olisi mennyt pariin viime vuoteen millään saralla; sylipainiakin harrastettu viimeksi marraskuussa -08 (itsellä toki mielessä päivittäin, mutta kun ei niin ei). Yhteisiä tekemisiä muutenkin ollut vähänlaisesti, jos ei lapsia ja niiden askareita lasketa. Olen kohtuullinen juttukaveri mutta ilmeisen kehno kuuntelija. Mutta kyllä hyviäkin puolia minusta löytyy. Pidän itseäni mallikelpoisena isänä ja aviomiehenä. Taloudenpitokin kunnossa ja molemmat ollaan normitöissäkäyviä ihmisiä.
Meillä on 2 lasta (6 ja 4 vee), oma miltei jo velaton talo, omat autot yms. hilppeet. Ja toki vähän yhteistä lainaakin. Kaikki pannaan tasaiseksi. Paitsi että vaimo lunastaa talon itselleen. Avioerokin on jo viritetty käräjäoikeuteen. Nyt sitten pitäisi löytää joku hikinen kaksio-kolmio johon muuttaa. Lähietäisyydeltä tietysti lasten vuoksi.
Ei kauhean kiva kevät, (v.....aa) mutta vakaana tarkoituksena silti pitää nokka pystyssä ja jatkaa elämääni kelpo isänä. Ja vaatia tietenkin lapsiini yhteishuoltajuutta. Niin ja kaipa sinkkuelämääkin on välillä mukava kokeilla. Sitä elämänvaiheesta kun onkin jo vuosikausia aikaa.
En välttämättä halua kuulla mitään "sulla on pieni tai olet ladon seinästä reväistyn näköinen tai mitä täällä naisten lepertelypalstalla itket" -kommentteja. Ulkoiset avut kun ovat ihan kelpo kunnossa. Asialliset heitot toki tervetulleita.
~eräs~
Kommentit (41)
Kuulin yhden jutun aika vasta.
Tuttavaperheen äiti oli yhtäkkiä, ilman mitään ennakko varoitusta ottanut ja lähtenyt toisen miehen mukaan.
Talo ja ISOT velat jäi miehelle.
Siellä mies nyt on yksin isossa talossa, lapsetkin vaimo vei mennessää. SÄÄLITTÄÄ tämäkin mies. :/
Mulle kävi lähes samalailla.Mies vaan yhtäkkiä alko viihtymään "kavereillaan" enemmän ja nyt olen kuullut että on käynyt eksäänsä vinkumassa ja on aloittanut uuden seurustelusuhteen. Ja minä raskaana.
näin se elämä heittelee ihmistä. Koskaan ei voi tietää mitä elämä eteen tuo. Ehkä parempi sinulla on ilman tuota vaimoa, jos ilo on yhteisestä elämästä kadonnut. Ilmeisesti vaimosi ei ole halukas yrittämään enää? Entä sinä, mitä olisit ollut vielä valmis tekemään? Kyllä elämä voi jatkua ihan hyvänä eron jälkeenkin. Tärkeintä olisi että kävisit eron kunnolla läpi, ei kannata heti syöksyä uuteen suhteeseen. Sinkkuelämästäkin kannattaa nauttia, mutta ehkä ei kannata niitä vakavia juttuja ottaa heti riesaksi kun on lapsetkin kuviossa mukana. Koita antaa lapsillesi aikaa ja rakkautta. Ero on heillekin varmasti kova paikka.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsille. Ja vaimollesikin. Nauti kesästä ja toivottavasti miellyttävä koti löytyy.
Mulle kävi aikoinaan melkein samoin. Mun muija vaan yht'äkkiä ilmoitti olevansa rakastunut toiseen vaikka meidän suhde oli siihen asti ihan hyvällä mallilla. Sylipainiakin harrastettiin ihan vilkkaasti. Yritin vaikka mitä meidän liiton pelastamiseksi mutta mikään ei auttanut, erohan siitä tuli ja jouduin eroon myös meidän pienistä lapsista.
Naiset nyt vaan on semmosia.
Ilmeisesti vaimosi ei ole halukas yrittämään enää? Entä sinä, mitä olisit ollut vielä valmis tekemään?
Alkushokin jälkeen olin sitä mieltä, että yritettäisiin lasten takia. Vaimo ei ollut samaa mieltä. Ja samaa mieltä olen nyt itsekin. Mahdoton ajatus ruveta aisankannattajaksi. Ja eipä se suhde tästä kevätepisodista varmaankaan mitään piristyspotkua saisi. Kiitos, asuntoesittelyihin tästä tosiaan joutaa.
~eräs~
tuo teksti ois voinut olla mun, sillä erolla että minä sain lapset ja se oli mies joka jätti vaikka nuorin vielä alle 1 v.
Loppulauseen korjaisin:Jotkut ihmiset nyt vaan on semmosia.
ymmärrän ap:ta Mulle kävi aikoinaan melkein samoin. Mun muija vaan yht'äkkiä ilmoitti olevansa rakastunut toiseen vaikka meidän suhde oli siihen asti ihan hyvällä mallilla. Sylipainiakin harrastettiin ihan vilkkaasti. Yritin vaikka mitä meidän liiton pelastamiseksi mutta mikään ei auttanut, erohan siitä tuli ja jouduin eroon myös meidän pienistä lapsista. Naiset nyt vaan on semmosia.
Ap:lle jaksamista. Ei näissä asioissa musta useinkaan ole kyse siitä millainen ihminen jätetty on ollut, vaan siitä millainen jättäjä on. Tähän tulokseen olen tullut tässä rapian vuoden aikana mitä yksin olen ollut.
ANSAITSET PAREMPAA
sinusta saa tosi symppiksen kuvan, joten olen varma, että löydät rinnallesi paremman & kypsemmän naisen, jos vain jossain vaiheessa sellaista halajat. Tärkeintä olisi saada asiat nyt selvitettyä niin, että varmistat yhteishuoltajuuden ja yhteyden lapsiin. Sinänsä kuulostaa, ettei teillä ex-vaimon kanssa ole pahempia riitoja, joka on lasten kannalta hyvä tilanne. Kyllä se päivä vielä paistaa sinullekin. Tsemppiä!
en tiedä mitä sanoa, kun tuntuu että arjen sietokyky on hankalaa.. Suhteen eteen TÄYTYY tehdä töitä. Täytyy olla puolin toisin arvostusta ja kahdenkeskistä aikaa jne.. Ja koko perheen yhteistä aikaa.
Myöhään on vaikea sanoa mitään. Mutta en tiedä, joskus tuntuu että haluaisin ainakin itse että mies tulisi ja sanoisi että "rakastan sinua" ja että halaisi oikein kunnolla niin että punat nousisi poskille ja niin että mieskin keksisi jotain tekemistä. Ettei aina tarvitsisi olla se joka keksii lapsille tekemistä tai menemistä harrastuksiin ja se joka huolehtii loppukädessä ruuan ja siivoukset. Sellaista välinpitämättömyyttä on niin monessa liitossa ja sitä voisi jotenkin yrittää torjua. Juuri sillä että ottaa vastuuta joskus muistakin asioista kuin omistaan.
Itse olen jo vuosia sitten eronnut ja kyllähän siinä aikaa menee, kun tottuu uuteen elämäänsä.
Luulen kuitenkin, että itsekin jossain vaiheessa osaat ajatella sitä parhaimapana vaihtoehtona. Tosin juuri kun olen eron kokenut, jossa oli yksi 4-vuotias lapsi mukana, niin toivon, että kaikki muut saisivat asiansa ratkaistua niin, etei tarvitsisi erota. Ero ei ole koskaan helppo kummallekaan osapuolelle, ihan sama kumpi haluaa erota. Ja lapsille siinä tulee väistämättä muutoksia. Olisko mitään mahdollisuutta käydä jossakin perheterapiassa? Seurakunnan kautta saatte varmasti nopeasti ja ilmaisen ajan. Ei siinä mitään menettäisi.
Sitten itse asunnonvaihtoon jne.
Miksi et tee niin, että sinä jäisit lasten kanssa nykyiseen kotiinne, ja maksaisit vaimon siitä pois? Kun jäisit lasten kanssa siihen, niin saisit hyvin varmasti myös lapset itsellesi. Koska ero yleensä yritetään hoitaa niin, että lapsille tulee mahdollisimman vähän muutoksia. Ehdota siis vaimollesi, että sinä otat talon ja lapset.
Ja jos et saa/halua taloa itsellesi, niin ota kuitenkin lapset itsellesi vaikka viikko/viikko-systeemillä. Eihän sinun tarvitse erota lapsistasi tai ainakin tuolla systeemillä molemmat näkevät lapsia saman verran. Yleensä tuollaisessa sopimuksessa kumpikaan ei joudu maksamaan elareitakaan. Kannattaa silti pitää puoliaan lasten suhteen ja tehdä heti kunnon sopimukset. Jos nyt suostut viikonloppuisäksi, niin sitä ei helpolla muuteta niin, että saisit lapset useamminkin luoksesi.
Voisi jopa luulla, että sinä olisit vahvoilla lasten suhteen kun lastenvalvojan luona kerrot, että lasten äidillä on ollut suhde ja että äiti haluaa erota. Sinä olisit jopa ehdottanut parisuhdeterapiaa, jotta eroa ei tulisi. Lisäksi lastenvalvojan luona kannattaa aina käyttäytyä hyvin hyvin rauhallisesti ja pitää kaikki turhat mölyt mahassa.
Hankkikoon vaimo sen hikisen kaksion/kolmion.
Jaksamista ja voimia sinulle!
tällä palstalla voi kirjoitella joku mies:) Voimia sulle ap. Ei vain naiset- vaan miehetkin nyt vaan on semmoisia. Eron syistä täytyy kyllä sanoa, että jos teillä on ollut seksiä harvoin niin se on kyllä suuri riski. Ja se että on hyvä isä ei pelasta parisuhdetta. Monesti miehet ovat hyvin passiivisia hoitamaan suhdetta, ratkomaan ongelmia jne. Ja usein juuri ne kiltit kunnolliset perheensiät ajattelee että kun täyttää velvollisuutensa ja on vastuuntuntoinen niin se riittää. Mutta- jos ei pidä huolta yhteisestä kipinästä niin parisuhde ei pidemmän päälle toimi. Naisen seksuaalisesti aktiiviset vuodet ovat vähäisemmät kuin miehellä ja jos vielä tuntuu ettei yhteisä henkistä jaettavaa ole- niin tulee paniikki siitä että elämä loppuu kesken.
Aikuinen nainen kaipaa aikuista, seksuaalisesti aktiivista, ajattelevaa ja fiksua miestä. Todennäköisesti 50% syistä löytyy sieltä peilistä- olisit voinut vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan monella tavalla itsekin.
mutta seuraan läheltä kahdenkin perheen viikko/viikko-systeemissä elävää lasta. Aikuisille todella reilu tapa jakaa lapset- aikuisilla menee hyvin ja lapsillakin päällisin puolin- mutta näin läheltä katsottuna ja ulkopuolisena voin sanoa että ovat ihan hukassa- turvattomia, kännykköjensä varaan laitettuja aikataululapsia- jotka vanhempien systeemien mukaan pelloilevat sinne tänne. Miten vanhemmille sattuu sopimaan. Hyvin surullista katsottavaa. Lapsille ei saa tehdä niin että he joutuvat vaihtamaan kotiiaan viikon välein!!!!! Erittäin suurta itsekkkyyttä ja lapsen aseman ymmärtämättömyyttä vanhemmilta.
Kuka sellaista edes uskoo? Että kotiin ei jaksanut tulla mutta kaverille kyllä? Kyllä munkin ex-mies yritti, että julkiset eivät enää kulje siihen aikaan kun hän oli kotiin tulossa mutta ymmärtääkseni taksit kuitenkin kulkevat vuorokauden ympäri. No, vieraissahan tuo tietysti oli.
Aikuinen nainen kaipaa aikuista, seksuaalisesti aktiivista, ajattelevaa ja fiksua miestä. Todennäköisesti 50% syistä löytyy sieltä peilistä- olisit voinut vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan monella tavalla itsekin.
Ei kai kukaan syytä vain toista osapuolta erosta. Varmasti ap tämän on tajunnut jo itsekin. Vaikuttaa vain surulliselta ja kuulostaa siltä, että hän olisi itse parisuhteeseenkin halunnut panostaa (vaimoa enemmän). Myös aikuinen mies kaipaa aikuista, seksuaalisesti aktiivista, ajattelevaa ja fiksua naista. Todennäköisesti 50% syistä löytyy vaimosta - vaimokin olisi voinut vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan monella tavalla hänkin.
naisvihaaja. Ihan kuin ap;n vaimo olisi hirviö siksi että on rakastunut toiseen ja haluaa lapset itselleen:) MItäs pahaa siinä on? Niinhän keskiverto-ukot tekee kerran elämässään. Mutta naisenhan pitäis pysyä ruodussaan?
pitäsköhän sun pyytää ap;n osoite ja mennä lohduttajaksi? Tiedät jo valmiiksi kuinka järkyttävä ex on ja kuinka miesparka on kokenut vääryyttä??? Olisit ehkä juuri oikea laastari hälle rassukalle.
tajunnut ja miten? Monelle miehelle tulee naisten mielestä peruasiat ihan yllätyksenä.
Vanhat kunnon sovinistiäidit ovat just tuollaisia; kyllähän se mies on ja tietää ja yrittää- mutta naisen kohdalla silmukka kaulaan ja hirteen jos menee piirunkaan pieleen.
Ei ole tarkoitus lytätä, mutta lastensuhteen et ole vahvoilla siksi, että vaimolla on/oli suhde..kuten joku tuossa aiemmin kirjoitti..
Itse en aio luopua lapsistani, vaikka talo jäisi miehelle...tosin ei mulla ole liiton ulkopuolista suhdetta, mutta vaikka olisi, niin lapset jäisivät silti minulle..
tajunnut ja miten? Monelle miehelle tulee naisten mielestä peruasiat ihan yllätyksenä.
Vanhat kunnon sovinistiäidit ovat just tuollaisia; kyllähän se mies on ja tietää ja yrittää- mutta naisen kohdalla silmukka kaulaan ja hirteen jos menee piirunkaan pieleen.
Mutta et sinäkään mitään ap:n tilanteesta tiedä. Sain vain sen kuvan ap:n kirjoituksesta. Ei tuossa tilanteessa hirveästi kuule auta kommentit "kato peiliin". Molemmissa yhtä paljon vikaa, mutta sain huonon kuvan tuosta vaimostaan sen osalta, kuinka halukas hän on yrittämään parantaa tilannetta.
Terveisin, feministi-äiti, joka kannattaa tasa-arvoa miehillekin
tajunnut ja miten? Monelle miehelle tulee naisten mielestä peruasiat ihan yllätyksenä.
Vanhat kunnon sovinistiäidit ovat just tuollaisia; kyllähän se mies on ja tietää ja yrittää- mutta naisen kohdalla silmukka kaulaan ja hirteen jos menee piirunkaan pieleen.
jo pidempään, kuten ap kirjoittikin. Kannattaako alkaa toisia taas nimittelemään haukkumasanoilla? Tuskin kukaan nainen, äiti, on täällä kuules sovinisti. Kommenttisi kertoo kovin paljon koulutuksestasi ja älykkyydestäsi.
Itse olen ollut se lähtijäosapuoli (tosin meillä ei ollut vielä lapsia). Sanoisin oman kokemukseni perusteella että nainen on usein miettinyt eroa jo vuosia siinä vaiheessa kun ottaa asian miehensä kanssa puheeksi. Ja yleensä onkin sitten jo lähdössä samointein. Nainen on usein antanut ymmärtää että ei ole tyytyväinen mutta mies ei ole tajunnut kuinka vakavaa tuo tyytymättömyys on ennen kuin nainen sitten tosiaan sanoo ottavansa eron. Silloin vasta havahdutaan siihen tyytymättömyyteen joka on muhinut jo useamman vuoden (niinkuin teidänkin tapauksessanne nähtävästi on).
Vaimosi on mitä luultavimmin pohtinut siis eroa hyvin pitkään ja tehnyt (mielestään) oikean ratkaisun pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen. Tämä uusi mies on saattanut hyvinkin toimia sytykkeenä lopulliselle päätökselle mutta uskon että kyse ei oikeastaan ole tästä toisesta miehestä itsessään. Tämä on vaan antanut vaimollesi uskallusta lähteä - yhtä hyvin tämän miehen tilalla voisi olla joku muu mies.
Pahin mitä minun exäni teki tuossa tilanteessamme oli se että hän rupesi yliyrittämään ja anelemaan minua jäämään ja tulemaan takaisin. Mitä enemmän hän yritti sen ahdistuneempi olin koska koin että olin tehnyt ratkaisuni useamman vuoden pohdinnan jälkeen ja miehen senaikaisen toiminnan perusteella ja nyt minun pitäisi pyörtää päätökseni kun mies yliyrittää. Ja mitä ahdistuneempi olin sen vähemmän halusin takaisin. Jos exäni olisi vaan sanonut että "no lähde sitten, minä kyllä pärjään, turha haikailla takaisin" niin olisin saattanut vaikka joskus heikolla hetkellä haikaillakin ja mistäs sen tietää miten asiat olisivat edenneet. Sen sijaan nyt tuli fiilis että en ikinä koskaan milloinkaan halua palata takaisin tuon miehen luokse. En ikinä!
Me emme palanneet enää yhteen. Olen ollut nyt naimisissa onnellisesti tuon "toisen miehen" kanssa 15v ja meillä on kolme lasta eli minulle kävi hyvin. Mutta jo suhteemme alkuvaiheissa olin sitä mieltä että jos tämä suhde ei kestä niin en koskaan kadu sitä koska sen avulla sain voimaa lähteä exäni luota pois. Eli kyse ei tosiaankaan ollut vain siitä että olisin himopäissäni jättänyt silloisen mieheni jonkun hidalgon vuoksi. Ei, olin miettinyt eroa jo pitkään ja tämä uusi mies tuli vain oikeaan aikaan kohdalle ja auttoi minut irti tuosta suhteesta.
Kävin sitten katsomassa paria asuntoa. Nykyisellä postinumeroalueellani ei ole yhtään yksiötä tai kaksiota myynnissä. No yksiö nyt on luonnollisesti poissuljettu kokonsa takia. Täällä pk-seudun postinumeroalueella asuu sentään yli 20000 ihmistä ja omistussuntoja kai jokunen tuhat. Asuntokaupassa ei voida puhua mistään lamasta, jos tarjontaa ei ole. Pari kolmiota ja jokunen rivari ja paritalo on toki myynnissä.
Halvin kolmio alueella, johon en kuitenkaan haluaisi muuttaa sijaintinsa vuoksi kustantaa yli 150.000. Ei ole minun alueeni, vaikka ex-kotiin olisikin vain pari kilometriä.
Pakko katsella vähän laajemmalla skaalalla. Eli 5-7 km säteellä. Onhan minulla toki auto, mutta parasta olisi jos lapsilla olisi tulevaisuudessa lyhyt ja helppo matka tulla luokseni vaikka itsekseen.
Saattaa olla että edessä on tilapäinen vuokra-asunto siihen saakka, kunnes mieluisa asunto löytyy. Tässä asiassa ei auta hosua ja tyytyä vain "ihan ok" -asuntoon.
Tulevassa ex-kodissa on vielä jonkun aikaa asuttava. Eri huoneissa toki nukkuen. Ja onhan tuo vaimo aika paljon poissa öitä, joten jää minulle sikäli paljon laatuaikaa lasten kanssa, tarhan jälkeen. Itse olen lomalla joten jää aikaa paitsi avautua tällä palstalla niin myös hoitaa asioita.
~eräs~