Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En siedä lastani :(

Vierailija
02.06.2009 |

Mitä mä teen, olemme aivan umpikujassa esikoisen kanssa. Kyseessä erittäin kovapäinen 11v poika, jolla neurologisiakin ongelmia todettu, adhd.



LApsi on sinänsä empaattinen ja symppis tyyppi, ja mahtava keskustelukaveri meille vanhemmillekin mutta, käytös on nyt ollut pari vuotta aivan kauheaa, uhmakas kokoajan, alkuun meille vanhemmille nyt myös opettajille. Huijaa ja valehtelee tooosi paljon kaikille, myös isovanhemmile.



Esim. jos pyydän antamaan paperin että saan pyykhiä pikkuveljen naaman, on täydellisen mahdoton hänen toteuttaa. Siitä saatamme tapella parikin tuntia? ja lopputulos että hän ei anna sitä paperia ja minä hermostun aivan kauheasti.



En osaa selittää meidän arkea mutta etupäässä suurin ongelma on täydellinen kunnitoiusken puute meitä aikuisia kohtaan sekä ns laiska käytös, mitään kotitöitä ei voisi tehdä, ja kaikkea pitäisi saada ja kun ei tosiaan saa me vanhemmat kuulemme kunniamme monta kertaa päivässä.



Tämä alkaa olla jo uhka parisuhteelle ja koko perheen hyvinvoinnille. Apua olen yrittänyt saada kuraattorilta, perheneuvolasta ja kunnaliselta lasten psykiatriselta. Joka paikassa on vaan todettu että hyvinhän teidän perheessä kuitenkin kaikki on?



t. niin väsynyt äiti



Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko kyseessä olla esimurrosikä höystettynä noilla neurologisilla ongelmilla? Tosi ikävää joka tapauksessa, että ette saa apua tilanteeseenne. Mitä jos perheneuvolassa sanot, että minä en yksinkertaisesti osaa toimia tämän pojan kanssa?

Vierailija
2/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

perheklubi-foorumin keskustelupalstalta, oletko jo kirjoitellut sinne? Siellä on vanhempia vastaavissa tilanteissa ja jotkut voisivat kertoa, miten ovat saaneet tilanteeseen helpotusta ja apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa sitlä että poika on jäänyt vähän rajoja vaille jo pienenpänäkin. Tai sitten ymmärrystä ja rakkauden osoitusta vaille, josta syntyy juuri välinpitämättömyys ja järjetön uhmaaminen.

Vierailija
4/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa sitlä että poika on jäänyt vähän rajoja vaille jo pienenpänäkin. Tai sitten ymmärrystä ja rakkauden osoitusta vaille, josta syntyy juuri välinpitämättömyys ja järjetön uhmaaminen.

Vierailija
5/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on 7v adhd-poika. Elämä on jatkuvaa rauhattomuutta, meteliä... tajuan TÄYSIN tunteesi.



Mutta tiedän myös ette tuota oikeasti tarkoita. Välillä vain kuohuu yli eikä tietenkään niitä negatiivisimpia ajatuksia mahdottomalle lapselle itselleen voi sanoa joten tulee vuodatettua tänne. Eikö? Itse olin eilen viimeksi lyömässä hanskoja tiskiin, kun poika ei olisi malttanut syödä iltapalaa, ei riisua vaatteita, ei pestä hampaita, ei mennä sänkyyn jne. Nuo joilla ei ole adhdlasta eivät voi tietää miten erilaista se on.



Meillä yhden asian loppuun saattaminen voi merkitä viittä eri muistutusta, koskemista, rautalankaa, silmiin katsomista... ja näin voidaan saada esim. sellainen voitto, että yksi sukka meni jalkaan siitä huolimatta että koiran kynnen näppäily olisi mielenkiintoisempaa...

Vierailija
6/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen kanssa jostain paperin ojentamisesta?!? Kuulostat vähän epäkypsältä vanhemmaksi, jos nyt ihan rehellinen olen. Jos lapsi ei ojenna paperia, otat paperin itse. Sitten käyt myöhemmin lapsen kanssa järkevän keskustelun toisten auttamisesta. Jos lapsi pyytää sinulta apua, muistutat tällaisesta tilanteesta. Keskustele lapsen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kutonen :). Niinpä, muut ei voi tietää mitä on elää adhd:n kanssa. Voi kuulostaa kummalliselta että tapellaan paperin palasen antamisesta mutta kyllä se vaan on mahdollista. Kun puhe ei auta, ei sitten ollenkaan! Pitäiskö antaa olla antamatta ja painaa villaisella? Kun keskustelu ei vaan auta..



Meilläkin ihan arkiset hommat, pukeminen, hampaiden pesu, repun pakkaus ym vievät tuhottomasti voimia meiltä aikuisilta että saamme lapsen ne tekemään. Jopa meidän nuorimmainen ,3v, osaa hoitaa monta asiaa kun kerran sanotaan, mutta tämä vanhin ei osaa, ei kykene, asiat ei pysy päässä, ei sitten millään. Esim hampaiden pesu päätyy yleensä siihen että löytyää kyllä vessaan tiensä mutta näkeekin jotain kivempää ja kas, alkaa tekee vaikka saippuakuplia tai leikkaamaan saksilla vessapaperia tms älytöntä.



Kysyy lehmän hermoja selvitä tästä!



Ja todella rakastan esikoistani, mutta tänään TAAS kiehui vain niin yli.



Ja rajoista..kyllä meillä kuule rajat on aina ollut, voisiko adhd:n kanssa edes elää ilman liki armeijamaista kuria? tuskin..



t. ap

Vierailija
8/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on pakko olla paljon kovempi kuri kuin perheissä keskimäärin. Koska se se vasta saakin herran menemään pitkin seiniä jos ei tietäisi mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä häneltä odotetaan...



Meilläkin juuri 2v täyttänyt noudattaa paremmin ja nopeammin yksinkertaisia ohjeita kuten "vie pikkuauto lastenhuoneeseen", pieni sen kykenee tekemään loppuun mutta tämä adhd hyvin helposti jää kesken matkan vaikkapa kurkkaamaan mitä maton alla onkaan ja sitten se pikkuauto jää siihen.



Voimia teille! Ja muista, että tämä on lapsen ominaisuus joka sinnikkyydellä ja ajalla tulee helpottamaan! Kunhan saa oikeaa tukea. =)



Kutonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole mitään neuvoja antaa, kun ei ole kokemusta tuosta. Mutta kirjoitit, että uupuminen pojan käytökseen uhkaa jo parisuhdetta, niin tuli mieleen, että vedättekö miehen kanssa yhtä köyttä pojan kasvatuksessa? Ettei toinen ihan pelkkää uupumustaan toimi toisin kuin toinen. Siis todella ihan näin ulkopuolelta huudellen tuli mieleen, että yhteinen linja pojan käytöksen suhteen vahvistaisi teitä pariskuntanakin, tukisitte toisianne. Jaksamista!

Vierailija
10/10 |
02.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ADHD-keskuksen kuntoutuksen? Ilmottautukaan ihmeessä sinne, saatte myös vertaistukea tilanteeseenne. Olen työskennellyt erityislasten parissa pitkään ja tiedän, millaista elämä adhd:n kanssa pahimillaan on.

Adhd-centeristä saisitte varmasti myös tukihenkilön ja jonkun kotikäynnille selvittämään tilannetta.

Teillä on varmasti käytössä PC-kuvat yms apukeinot helpottamaan tilannetta? Käytättekö tunnetauluja, palkkiotaulua jne?



Voimia!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän yhdeksän