Siis uskooko joku aikuinen "sielunkumppaneihin"?
Toivottavasti nuo jotka puhuvat lähes maagisilta kuullostavista sielunkumppaneista ovat teinejä...
Kommentit (20)
kuten myös kohtaloonkin. Ja olen ihan selväjärkinen:)
Onhan se ihan selvää, että jotkut ihmiset tulevat toimeen paremmin kuin toiset. Ja ne jotka tulevat toimees erityisen hyvin, niin kai niitä voi sielunkumppaneiksi sanoa.
Sinä joka myönnät uskovasi kohtaloon, miten selität sen itsellesi? Mikä voima se on? Onko sillä tietoisuutta? Onko se jumaluutta?
Kyllä varmasti toiset ihmiset saavat meissä aikaan voimakkaampia tunteita. Mutta en silti pidä sitä maagisena ilmiönä, vaan uskon meidän hakevan vastakkaiselta sukupuolelta asioita, joita emme vain itse tiedosta.
-ap
tai jotain maailmankaikkeuteen uskomista. Ehkä vähän molempia. Sitähän sanotaan aina, että rakkaus tulee kun sitä vähiten odottaa. Ja niin se useimmilla on käynytkin. Outoa on, että se tosiaan pitää paikkansa. Jotain kohtaloa ehkä? 3
tällä asialla ei ole minkään jumalan kanssa mitään tekemistä, vaan päin vastoin. Olen synkkä ateisti mutta uskon kohtaloon ja sielun kumppanuuteen, tosin en vain yhteen ainoaan sellaiseen. Olen tavannut elämäni varrella muutaman näitä "sielunkumppaneita", jotkut miehiä jotkut naisia. Yksi olisi ollut minulle se oikea elämänkumppani mutta kohtalo ei tässä elämässä antanut meidän elää yhdessä. Uskon myös että jossain toisessa elämässä olemme olleet ja/tai tulemme olemaan yhdessä.
tarkoita rakastettua tai ole seksuaalisesti vetävä. Sielunkumppani voi olla vaikka 95v mummeli vanhainkodissa tai naapurin 3 vuotias poika.
Seksillä ja romanttisella rakkaudella ei ole mitään tekemistä sielunkumppanin kanssa.
tarkoita rakastettua tai ole seksuaalisesti vetävä. Sielunkumppani voi olla vaikka 95v mummeli vanhainkodissa tai naapurin 3 vuotias poika. Seksillä ja romanttisella rakkaudella ei ole mitään tekemistä sielunkumppanin kanssa.
Jos se sielunkumppani on oma puoliso, rakastettu ja samalla parhain ystävä, ihminen joka ymmärtää ja tukee sinua kaikessa 100 prosenttisesti...?
aviopuolisokseni. Olen lähes 40v ja tiennyt tämän jo melkein 20 vuotta. Se ei tarkoita sitä, että ko. suhteen eteen ei tarvitsisi tehdä töitä, tai että väärinkäsityksiä ja kriisejä ei silti syntyisi. Mutta vahva on tieto myös siitä, että mitä vaan olen valmis tämän suhteen eteen tekemään ja niin on miehenikin.
sitä, että rakastettu on myös paras ystävä. Ihminen, jonka kanssa voi jakaa ihan kaiken, jonka kanssa viihtyy, jonka kanssa on hauskaa, ja joka ymmärtää kun ei ole hauskaa. Joka tuntuu ainoalta ihmiseltä maailmassa, jolle voi uskoa ihan mitä vaan.
Minä olen ollut 15 vuotta naimisissa sielunkumppanini kanssa, ja ihan aikuinen olen. Joskus ihmetyttää, miksi jotkut menevät naimisiin kenen kanssa sattuu, ja sitten tälläkin palstalla valittavat mitä ihmeellisimmistä asioista.
kanssa naimisiin, jos hän olisi sielunkumppanisi, vaikka et olisikaan lesbo?
sielunkumppanuudesta nimenomaan avioliitossa. Tietysti hyviä ystäviä voi olla muitakin.
Minusta kahden naisen välinen ystävyys ei voi olla koskaan yhtä syvää kuin ystävyys yhdistettynä rakkauteen. Siinä jaetaan oikeasti kaikki, henkinen, fyysinen ja koko yhteinen elämä. Siksi itse en osaa verrata ystäviäni sielunkumppaniini, koska ystävättären kanssa ei voi olla samalla tavalla yhtä (kun siis ei ole lesbo)
kanssa naimisiin, jos hän olisi sielunkumppanisi, vaikka et olisikaan lesbo?
yleensä. On erittäin harvinaista, että sielunkumppani olisi juuri se puoliso, jonka kanssa olet mennyt naimisiin / johon olet rakastunut. Sielunkumppanit kun eivät välttämättä koskaan tapaa toisiaan.
Et todellakaan ole mikään "synkkä ateisti", jos uskot useisiin elämiin!
tällä asialla ei ole minkään jumalan kanssa mitään tekemistä, vaan päin vastoin. Olen synkkä ateisti mutta uskon kohtaloon ja sielun kumppanuuteen, tosin en vain yhteen ainoaan sellaiseen. Olen tavannut elämäni varrella muutaman näitä "sielunkumppaneita", jotkut miehiä jotkut naisia. Yksi olisi ollut minulle se oikea elämänkumppani mutta kohtalo ei tässä elämässä antanut meidän elää yhdessä. Uskon myös että jossain toisessa elämässä olemme olleet ja/tai tulemme olemaan yhdessä.
No en kyllä tosiaan usko sielunkumppanuuteen.
Aviomieheni on paras kaverini, rakastajani, lasteni isä jne. Mutta ei se kyllä mikään sielunkumppani ole.
Mulle tuo sielunkumppanuus on aika maaginen käsite jostain hyvinkin suuresta ja yliluonnollisesta sielujen kohtaamisesta ja sympatiasta. En voi uskoo että sellasta olisi olemassa muualla kuin elokuvissa.
Olen seurannut sivusta kun sielunkumppanit ovat tavanneet, alkaneet seurustella ja säkenöivät yhdessä. Se ei ole sellaista tavanomaista rakastumista, tai ihastumista, vaan jotain ihan eritasoista. Vaikea kuvailla, mutta kun sen näkee ja aistii tietää mistä puhutaan. Aivan samoin kun tietää, milloin ei ole kyse sielunkumppaneista.
Itsekin olen omani tavannut.
Mieheni ei ole sielunkumppanini. Mieheni on ihana isä, hyvä ja huomaavainen puoliso, ystävä, rakastaja ja rakastettu, mutta emme ole sielunkumppaneita.
Yksi mies on tällainen, mutta meillä taas ei ole yhteistä tulevaisuutta.
Olen tosiaan 34-vuotias perheenäiti, niin jalat maassa -tyyppi kuin vaan on mahdollista. Olen aina ollut ylijärkevä kaikissa valinnoissani enkä koskaan ole uskonut mihinkään hömpötyksiin, esim. sielunkumppaneista...
No, sitten vain tänä keväänä se sielunkumppani käveli vastaan ja koko elämäni heitti häränpyllyä, siis henkisesti. En ikinä ole kohdannut tällaista tunnetta ja pää on sitten sen seurauksena ihan sekaisin :(
mies ei ole kuitenkaan sielunkumppanini (onneksi), vaikka samanlaisia olemmekin.
mitään yliluonnollista, vaan on ainoastaan sana jolla kuvataan ihmistä jonka kanssa synkkaa poikkeuksellisen hyvin, joten erityislaatuisesti.
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole?
Omasta mielestä mieheni on sielunkumppanini. Ymmärrämme toisiamme ilman puhetta ja jos minä olen sanomassa jotain, niin mies sanoo samaa asiaa samoin sanoin samaan aikaan, tämä toimii myös toisinpäin.
Voimme jutella koko yön ihan vaikkapa kepistä/kivestä/tähdestä, ihan mistä vaan. Juttu ei koskaan lopu kesken.