Näin tänään kaupungilla naisen, jolla oli fleecetakki ja mopoauton levyinen takapuoli.
Tuntui kuin tyylisilmääni olisi lentänyt hiekkaa. Hoivasin itseäni vaahtokyvyllä ja tuoksukynttilöillä. Ymmärrätkö, miltä minusta tuntui? Oletko itse koskaan kokenut mitään samanlaista?
Kommentit (5)
Olen kokenut liian paljon lyhyessä ajassa. Viime viikolla nainen (epäilen yksinhuoltajaksi), jolla oli rasvainen tukka ja teksti-T-paita, horjahti liukuportaissa ja tukeutui minuun. Hyh. -ap
olla minä tuo leväperä! ootko kateellinen?
Tiedätkö miltä tuntuu kuulla tuollaisesta näin kylmiltään. Nyt joudun syömään kilon suklaata rauhoittuakseni, kun näin silmissäni pelkkiä mopoautoja. Toivottavasti kylpyvetesi jäähtyy pian. * mums mums*
ellei sit aio pysytellä ihan siinä keskustassa muotiliikkeiden liepeillä.
Ihan kokemuksesta puhun nyt tässä.
Viime kesänä mä lähdin milanoon toipumaan meidän ala-asteen kevätjuhlista (et kuule usko sitä tuulipukujen ja college-housujen määrää!), ja mun mies halus ajella sitä kaupunkia ristiinrastiin niin että mä sitten nukahdin autoon.
Mies ajeli siis monta sataa metriä pois ydinkeskustasta ja auta armias kun mä heräsin! Mä siis luulin tulleeni JAKOMÄKEEN!!!
Siis siitä mun hysteerisestä kirkumisesta ei ollut tulla loppua ollenkaan! Ja mä kuule ihan hyperventiloin vieläkin kun muistelen sitä arkkitehtoonista painajaista.
Mee hei vaikka como-järvelle, aivan ihania maisemia, ja pääsee näppärästi ihan hujauksessa sveitsin puolelle jos alkaa vaikka suklaata tehdä mieli.
varmuuden vuoksi. -ap