Nuoret ja vanhat ensisynnyttäjät.
Olen huomannut, että jos äiti on alle 30v saadessaan esikoisen, hän valita ja kitise joka ikisestä asiasta, kuten yöheräilyistä, pitkistä imetyksistä, lyhyistä unista ym,
kun taas hyvin usein 30v ja plus äidit valittavat milloin mistäkin. Johtuuko siitä että silloin on jo totuttu itsekkääseen elämään ilman lasta, että tuntuu hankalalta kun pitääkin mennä vauvan, eikä oman rytmin mukaan?
Kommentit (6)
parikymppisenä lapsia tekee ne, jotka niitä todella haluaa, kolmikymppisenä ne, joiden mielestä lapia "kuuluu" olla
motivaatiokysymys :)
minun tarinani: 34-vuotiaana synnytin kuolleen esikoiseni, kuoli napanuorakomplikaatioon vkolla 37. tällä hetkellä odotan kolmatta lastamme, ikäeroa sisaruksille tulee 1v 3kk. en tunnusta valittaneeni vielä mistään, jokainen rääkäisy keskellä yötä tuo edelleen onnen tunteen, jota kaipasin esikoisen kuoleman jälkeen. valvotut yöt ei paina, nukun kun saan taukoa ja apujakin tarvittaessa. olin uranainen, tällä hetkellä työpaikalle raahautuminen ei voisi vähempää kiinnostaa. haaveissa olisi 3 elossa olevaa lasta, ja näistä edelleen uskallan haaveilla. ehkä menetys muutti minut ajattelemaan asioita, mutta tunnen ihan tavisäitejäkin ja ikäisiäni, jotka eivät todellakaan valita turhasta, vaan nauttivat lastensa olemassaolosta ja vauva-ajasta. joten kiitos, jättäkää se yleistys. jooko.
parikymppisenä lapsia tekee ne, jotka niitä todella haluaa, kolmikymppisenä ne, joiden mielestä lapia "kuuluu" olla
motivaatiokysymys :)
Ja usein hempulisuhteeseen sitoakseen vastahakoisen ukon itseensä. Kolmekymppiset on taas jo vakiintuneempia ja lapset tehdään molempien vanhempien yhteisellä päätöksellä.
Asiaa voi mietiskellä monella tavalla ;)
itse saanut esikoisen 19v. ja miehen kanssa täydessä yhteisymmärryksessä, molemmat halusi lapsia. ei ollut "vahinkoraskaus" tms. Turhaa yleistystä koko keskustelu.
parikymppisenä lapsia tekee ne, jotka niitä todella haluaa, kolmikymppisenä ne, joiden mielestä lapia "kuuluu" olla
motivaatiokysymys :)
Ja usein hempulisuhteeseen sitoakseen vastahakoisen ukon itseensä. Kolmekymppiset on taas jo vakiintuneempia ja lapset tehdään molempien vanhempien yhteisellä päätöksellä.
Asiaa voi mietiskellä monella tavalla ;)
Jo 10 vuotta myöhemmin on vaikeampaa jaksaa valvoa!