Käytätkö nolaamista ja häpeää kasvatuskeinona?
Siinähän se kysymys. Mitä muistoja omasta lapsuudestasi kasvatustavoissa, jotka aiheuttivat sinulle häpeää ja nolostumista ja miten toimit nyt omien lastesi kanssa?
Kommentit (17)
ja enpä oikeastaan edes osaisi käyttää.
todellakin ajattelemaan itseäni aina sen kautta, kelpaako se muille, ja tulosta on kyllä saatu. Haluan kyllä opettaa lapset ajattelemaan toisten tunteita ja hyviä käytöstapoja ja hienotunteisuutta, mutta pakko myöntää, etten osaa tehdä sitä niin luontevasti kuin tahtoisin, sillä aina on mielenpäällä se, etten viestittäisi lapselle, että hänen pitäisi vastata toisten tunteista ja että mielipideasioissa hän on aina väärässä, jos joku muu on eri mieltä.
Lapsi on vähän liiankin kiltti ja kunnollinen.
ennen ajattelin, että mihin muuhun tahansa voin alistua, mutta en ikipäivänä käytä häpeää kasvatuskeinona.
Selvisin tällä ehdottumuudella sinne asti, kunnes poikani täytti 8 v. Mutta sitten hän jäi kiinni siitä, että oli kiusannut 4-vuotiasta tyttöä - niin johan meikälainenkin otti häpeällä kasvattamisen käyttöönsä.
häpeällä kasvattaminen ja oman huonon käytöksensä ymmärtäminen ja sen häpeäminen? Uskon siis että näillä asioilla on eroa, mutten osaa sitä oikein määritellä. Kyse on kai siitä, että onko häpeän tunne kokonaisvaltaista ja jatkuvaa vai lyhytaikaista ja kohdennettua (esim häpeää juuri sitä että on kiusannut paljon pienempäänsä).
häpeä kohdistuu siihen, millainen minä olen. Syyllisyys kohdistuu siihen, mitä minä teen.
häpeällä kasvattaminen ja oman huonon käytöksensä ymmärtäminen ja sen häpeäminen? Uskon siis että näillä asioilla on eroa, mutten osaa sitä oikein määritellä. Kyse on kai siitä, että onko häpeän tunne kokonaisvaltaista ja jatkuvaa vai lyhytaikaista ja kohdennettua (esim häpeää juuri sitä että on kiusannut paljon pienempäänsä).
Muutenkin heikko itsetuntoinen ja jos alkaisin vielä kasvattamaan niin että nolostuisi usein, niin tosta tulisi varmaan joku yhteiskunnan sosiaali elätti, joka ei poistuisi kotoaan.
tilanteita, joissa suuriäänisesti todettiin virheeni. Esim saatoin pyytää vaikka äitiä tekemään jotain, jota en kehdannut. Äiti vakuutti että on ihan ok tehdä niin. Sitten tuli paikalle se toinen vanhempi joka mielellään mahdollisimman kovaäänisesti torui minua.
Vanhemmilleni tuntui olevan tärkeää pitää kuria ihan vain sen takia, ettei muut aikuiset ajattelisi ettei meidän lapsilla ole kuria. Isästä oli etenkin hienoa kertoa sanelupolitiikastaan ja siitä, miten lapset tekee juuri niin kuin hän sanoo.
Olen syyllistynyt siihen suutuspäissäni. Tai lähinnä olen uhannut nolata lapseni sanomalla vaikka että minä tulen huomenna kouluun mukaan ja sanon kaikkien kuulleen että onko tosiaan näin niin kuin lapseni väittää että esim. koepäivistä ei tarvitse kertoa kotona. Olen myös uhannut ottaa kuvan pojan huoneesta ja lähettää sen hänen kavereilleen (huone on silloin ollut niin sekaisin ettei siellä ole voinut kompastelematta kävellä). Pahimpia lienee kun olen uhannut kuvata pojan itkuraivaria ja uhannut samaa. Ihan kauheaa :(. Ruoskikaa vain minua. Haukun lapsia myös tyhmiksi idiooteiksi ja saatan läppäistäkin kun suutun tosissaan. Miten ihmeessä en hallitse itseäni. Ei paljoa auta sanoa että laske kymmeneen kun sellainen ei itse tilanteessa tule edes mieleen. Jos joku sanoisi että laske kymmeneen niin voisin silloin siihen pystyäkin...
Onneksi osaan pyytää anteeksi ja sanoa rakastavani ja sylittelen paljon. Ihmeen normaaleilta lapset vaikuttaa joka tapauksessa mutta eihän sitä päällepäin näy kuinka paljon kärsivät tällaisesta hirviöäidistä :(.
Ai niin, minä olen hävennyt lapsena suunnattomasti alkoholisti-isääni joka nolasi minut usein, tosin tahtomattaan.
Se pitää kunniaksesi sanoa, että olet rohkea ihminen. Paljastat tuollaista av:lla ja tiedät, miten av-mammat osaavat lynkata...
Ruoskikaa vain minua.
mutta hienoa, että näytät anteekspyynnön mallia pyytämällä itse anteeksi. Ei sekään ole itsestäänselvyys. Ehkä hitusen lieventää, jos julkiseksi tekeminen kohdistuu lapsen tekoon (sotkuinen huone), ei lapseen. Minuun kohdistuva nolaaminen oli sitä tasoa että "kaikki katsoo sinua ja ajattelee miten lapsellinen ja typerä sinä olet". Esim jos vaikka sotkin julkisella paikalla jäätelöllä itseni ja äidin kipakoista toruista purskahdin itkuun. Ensin haukutaan (ja nolataan muiden kuuleen) ja lopuksi ivataan vielä, että on tuollainen itkupilli. No ristiriitaisuus on äitini tavaramerkki. Ja kyse on ihmisestä, joka hänelle tärkeästä asiasta esim kiivastuessaan tekee ihan mitä vaan vaikka kuka näkisi ja ajattelisi mitä.
Ei kai sitä kukaan äiti laskelmoidusti hermojaan menetä ja loukkaa lastaan. En vain ymmärrä miksi en pysty siihen. Olen muuten jopa jutellut tästä psygologin kanssa joka sanoi että tempperamenttista ja äkkipikaista luonnetta on vaikea itse hallita. Pitäisi tapahtua jotain todella pysäyttävää. Ehkä mun pitää hakea Dr.Phil ohjelmaan ja kun kunnolla nolaan itseni siellä ja tunnen syvää häpeää niin ehkä sitä kautta saisin sysäyksen itseni hallintaan.
12
sua 12 voisi auttaa ajatus siitä, että lapsesi tärkein ihminen (näyttää) ajattelevan, että lapsi on maailman noloin ihminen ja kaikki muutkin ajattelevat näin. Eli mieti lapsen kannalta asiaa, hyväksynnän puute on kokonaisvaltaista ja ehdotonta.
Mutta edelleen sain sen kuvan, että et käytä häpeää pahimmalla tavalla kasvatuskeinona, eli sellaisena epämääräisenä mutta kaikenkattavana lausuntona että "kaikki pitävät sinua..." .
Onneksi pysyn rauhallisena kun lapselle sattuu vahinko. Sellaisiahan sattuu etenkin kun lapsien (ainakin omieni) motoriikka on vielä tosi kömpelöä vaikka isompi on jo koulussakin ja pienempi eskarissa. Mutta se mistä menetän malttini on sitten ne tilanteet jossa pyydän jotain viidettä kertaa tai lapset sanovat minulle vastaan että minä en pese hampaita kun ei huvita tms. Yleisin syy taitaa kyllä olla veljesten ikuinen tappelu ja toistensa ärsyttäminen. Tappelut on vielä tosi väkivaltaisia ja lyövät herkästi toisiaan. On meillä toki muutkin rangaistukset käytössä niin kuin esimerkiksi jäähypenkki joka on jokapäiväisessä käytössä :(.
12
Puutun myös siihen, ettei lasten isä käytä nolaamista. Meillä on murkku, jolla on kaksi "harrastusta": kynsien pureskelu ja nenänkaivaminen jatkotoimineen. Tähän viimeiseen isänsä sanoi viikko pari sitten niin rumasti, etten olisi halunnut koskaan lapsen kuulevan. Ensimmäiseen eli kynsien pureskeluun taas on auttanut (!) lahjonta: lapsi saa geelauksen, kun kynnet on siinä kunnossa, että kannattaa geelata - JA NYT NE ON!
käytän koska esim. kun veli kiusaa siskoaan saatan kysyä että saako sisko tehdä samanlailla sinulle kuin sinä teet siskollesi ja kyllä meillä poika siitä teostaan yleensä nolostuu ja toteaa että ei saa tehdä ja todeta jopa itse perään miksi niin ei saa tehdä.