Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saako siitä puhua jos kokee äitiyden raskaaksi?

Vierailija
12.05.2009 |

Minulle ainakaan koko äitiys ei ole tullut miltään osin luonnostaan. Paljon on joutunut taipumaan, luopumaan, opettelemaan... ahdistus, väsymys, riittämättömyydentunne jne. on välillä ollut ihan sietämätöntä. Aina olen kuitenkin parhaani yrittänyt.



Mutta saako näistä asioista puhua? Miksi tulee muilta äideiltä puukkoa selkään ja tulee tunne, kuin kaikille muille asiat olisivat selvää kuin pläkki, muut naiset ovat syntyjään täydellisiä äitejä, mitään vikoja heissä ei ole eikä niitä sallita muissakaan?

Kommentit (41)

Vierailija
1/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samalla tavalla nuo "täydelliset äidit" ovat epävarmoja itsestään. Kukaan ei ole äitiydessän täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.

Vierailija
2/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täydellisiä äitejä kun ei ole olemassakaan:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei saa ainakaan myötäileviä kommentteja valitukselleen, vaan ennemminkin niin, et:"Ei meillä vaan, luojan kiitos!" Siksi tuntuukin raskaalta, kun ei saa vastakaikua narinalleen ja tuntee lisäksi olevansa superhuono äiti, kun kehtaa vielä valittaa.



Ehkä tän takia mulla oli ekan lapsen jälkeen jonkinlaista synnytysmasennustakin näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kyllä sekin vaikuttaa fiiliksiin, kunka paljon saa itse nukkua. Kaikki on vaikeampaa väsyneenä.

Vierailija
4/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi kiva, jos viitsisit mennä laittamaan tosta aiheesta tekstin / kommentin blogiin aiheesta abortti. Löydät blogin kun laitat googleen blogi ja hakusanaksi abortti



Kiitos, jos teet sen!

Vierailija
5/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täydellisiä äitejä kun ei ole olemassakaan:)

Jos joku sanoo olevansa täydellinen missä yhteydessä tahansa, kannattaa unohtaa ainakin kyseisen ihmisen neuvot...:)

Äitiys on ihan yhtä vaikeaa kuin elämä itse. Jokainen meistä konttaa jossain vaiheessa elämää ja sitä suurta ÄITIYTTÄ, mitä se sitten onkaan. Mä yritän olla ensisijaisenti ihan ok ihminen, enkä halua korostaa ÄITIYTTÄ sen kummemmin.

Vierailija
6/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en käy laittamassa.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle äitiys on myös SUURELTA osin ollut negatiivista, no johtuen eri asioista. Myönnän myös että 3 lasta on meidän perheelle ja voimavaroille pikkasen liikaa. Tosin nykyisin pärjäämme ihan ok.



Mutta esim. mitään tukiverkkoja meillä ei ole. Kaikki yhteinen aika vietetään YHDESSÄ. Lapsemme ovat myös aika arkoja lähtemään mihinkään mukaan, vaativat paljon panosta meiltä vanhemmilta.



Yksi lapsista on kehitysviiveinen (puheen ymmärtämisen ongelmia yms.) mikä osaltaan varmasti lisää työtaakkaamme.



Joskus koen perhe-elämän sietämättömänä. Myös mieheni on kertonut kokevansa samalla tavoin. Meillä on vain niin vähän omaa aikaa että siksi se alkaa tuntua siltä.



Nyt ajattelimme tänä kesänä yrittää hommata lapsenvahdin kun kuulemma sellainen systeemi käynnistyy tällä paikkakunnalla. Pääsisimme edes välillä syömään tms.

Vierailija
8/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta on eri asia puhua ja miettiä ja selvittää asiaa ja toisaalta työntää lapsi subjektiivisen päivähoito-oikeuden nojalla hoitoon, vaikka äiti on itse kotona. Se on vain oireiden hoitamista, kallista sellaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno homma. Järkätkää aikaa! =))



ap

Vierailija
10/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ennen kuin joku tulee haukkumaan: rakastan lapsiani yli kaiken ja monen mielestä varmasti onnistunut äitinä. Mutta ajoittain olen kokenut äitiyden rankkana ja ahdistavana. Tosin helpottaahan tämä jatkuvasti kun lapset kasvavat. Surettaa vain ja ottaa voimille kun yksi lapsistamme ei kehity samaan tahtiin kuin muut lapset ja tavallaan hänen lapsuutensa kestää paljon kauemmin kuin normaalisti = olemme sidottuja häneen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse tähdentää. Ei tuossa ole mitään haukkumisen aihetta.

Vierailija
12/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

saman, että kun kertoo kuinka raskasta itsellä on ja yöt menee niin ja näin, niin eniten harmittaa ne kommentit, että kyllä meilläkin herätään tyyliin neljä kertaa yössä, mutta ei se mua haittaa. Tai jos uhmaikäinen raastaa hermoja niin toiset on, että voi, voi ja sitten ei edes omille tunnu rajoja pitävän kurissa. Siis miksi ei voi puhua avoimesti? En kyllä halua sellaista ikuisen valittajan mainetta, mutta kelle muulle sitä asiaa voisi tavallinen äiti purkaa kuin muille äideille. Tietysti neuvolalle, mutta se kun on sen verran harvoin.



Minusta ihmiset on erilaisia ja pienet yöunet vaikuttaa erilailla kaikkiin ihmisiin. Toiset jaksaa 5 lapsen kanssa ilman ongelmia ja toisille jo yksi on haaste. Toiset katsoo olevansa lomalla hoitovapaalla ja kyllä minulle tämä kahden alle 3v. lapsen hoito on ainakin täyttä työtä josta kuuluisi saada kolminkertainen palkka! Töissä jos olisin, pääsisin helpommalla.



Lapsiani rakasta yli kaiken ja välillä on hyviä ja välillä on huonoja päiviä. Riippuen miten olen yöni nukkunut ja kuinka känkkäränkkä aamu esikoisella on.



Aurinkoa ja iloa elämään. Itsestä tuntuu, että aloitin tämän viikon uudella asenteella, niin olen itsekin ollut positiivisempi kasvattaja. Pitää pitää yllä iloista mieltä, mutta kyllä vain tulen vielä toisille äideille marmattamaan kun olen väsynyt ja ärtynyt. Varokaa ; )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että jos valittaa jollekin niin se kuittaa sen tyyliin että ei mulla koskaan ole ollut noin hankalaa!



Esim. anoppi tokaisi mulle kun kaksoseni olivat parikuisia, että ei HÄN koskaan ole ollut kyllästynyt tai väsynyt omiin lapsiinsa. Vähän niin kuin viittasi siihen kun välillä olin väsynyt kahden vauvan hoitamiseen:(. Kiva kiva kuulla kuinka toinen nostaa itsensä ylemmälle. Just semmoinen rassasi eniten! Ja se oli anopin suhteen ihan kaikessa. Aina sai kuulla kuinka erinomainen hän oli ollut...



Parempi sitten että se joka kuuntelisi ymmärtäisi eikä menisi itseään nostamaan jollekin jalustalle.

Vierailija
14/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos "valitan" jotain äitinä olemisen vaikeudesta, olen esim. omalta äidiltäni saanut kuulla olevani huono äiti. muutoin asenne on yleensä silmien pyörittelyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsensä nostaminen. Eihän kukaan voi tietää miltä toisesta tuntuu lasten hoito tai jos joku nyt on niin harmonisesti hoitanut lapsensa niin ei se merkitse sitä, että kaikki siihen pystyy. Voisinpas vielä sanoa, että muisto kultaa vuodet. Tuosta anopista kun puhutaan. Suurin osa vanhemmista ihmisistä tuntuu unohtaneen kaikki ne negatiivisiset asiat lasten kasvattamisesta ja monet ei edes muista ensimmäisistä lapsivuosistaan mitään. Ei kai kun olivat niin väsyneitä!

Vierailija
16/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

väsyminen ja sen tunnustaminen tarkoita samaa kuin jos sanois, etten rakasta lastani, enkä halua olla sille äiti.. Eikö negatiiviset tunteet kuitenki oo osa ihmisyyttä.. Mulla itellä on helpot lapset ja helpot ollu raskaudetkin, tosin maha pullahtaa hirmu aikasin, mutta silti on joskus tosi väsyny. Oonkin miettiny, että pahinta lienee tämä "puutuminen" ku on kahden pienen pojan ja ison mahan kanssa kotona...

Vierailija
17/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ihmiseloon muutenkin.



Vaikka itse koen onnistuneeni äitiydessä ja lasten kanssa on mennyt pääosin hyvin, niin silti olen välillä väsynyt ja kyllästynytkin.

Vierailija
18/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin äitiyden raskaudesta. On hyväksyttyä sanoa olevansa väsynyt, ahdistunut, masentunut, kokevansa syyllisyyttä jne. Sen sijaan on kiellettyä sanoa että EI ole uupunut äitiyden taakan alle. Heti on kruununkiilottaja jos sanoo että ei se yöimettäminen juurikaan häiritse itseä eikä omia menojaan oikeastaan kaipaa.



Kamalan vaikeaa on osallistua mitenkään äitituttujen keskusteluun joka on aina pelkkää valitusta kun kaikki on niin rankkaa. Synnytyskin oli hirveä ja kotiäitinä olo työtä 24/7. Tästäkin ketjusta on käynyt hyvin ilmi että jos joku menee sanomaan että äitiys on ihan kivaa niin eipä siitä saa kun pahoja puheita ja silmienpyörittelyä osakseen. Ei auta vaikka kuinka olisi empaattinen ja kauhistelisi (oikeasti) kuinka rankkaa muilla onkaan. Jos itsellä ei ole koko ajan rankkaa niin ei ole mitään.



Minuakin ärsyttää toisen ihmisen rankan vaiheen vähättely, mutta ei se että sanoo itsellä jonkun asian onneksi menneen kivasti (=ei mitään ylenpalttista hehkutusta) tarkoita että ei voisi ymmärtää toisen ihmisen elämän rankkuutta. Kai sitä pitää vaan valehdella että uupunut olen jotta kuuluisi porukkaan.

Vierailija
19/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mä yritän aika pitkälle pysyä positiivisena ja reippaana, ihan itsenikin takia, eli varmasti (ja olen kuullutkin siitä) olen antanut joillekin vähän tuntemattomammille sellaisen kuvan, että mun elämä on superhelppoa ja aina aurinko paistaa.

Eikä se tietenkään niin ole. Kolme alle kouluikäistä lasta, mies reissutöissä, onhan tää kuvio joskus ihan superraskas ja olen voimieni äärirajoillakin käynyt. Mutta, uskon siihen, että jos itse yrittää nähdä omasta tilanteestaan sen parhaat puolet ja nauttia lapsistaan (lue= niistä p*nteleen riiviöistä) ne suloisimmat piirteet, niin elämä näyttää myös paremmalta. Itseäänkin voi välillä vähän huijata jaksamaan tätä arkea paremmin, ihan tietoisesti.

Eli yritän olla antamatta periksi sille valittamisen tarpeelle. se ei kuitenkaan tarkoita, että vaikka oma selviytymiskeinoni onkin tuo jopa yltiöpositiivisuus, etten voisi ottaa vastaan ja kuunnella muiden valituksia ja haluta kuunnella ja tukea muita väsyneitä!

Vierailija
20/41 |
12.05.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuuluu peliin. Ei sitä ihmettele, että aina ei jaksa hymyillä, kun on 7 kk joutunut pärjäämään 6 tunnin yöunilla, jotka sisältää 4 herätystä. Ei siinä itse ihmettele, miksi tuntuu jo kamalalta.



Mutta auta sitä, joka erehtyy kertomaan toiselle, että on tää kaameeta. Ei se toiselle äidille saatakaan olla selvää, että vauvan kanssakin voi olla kaameeta, jos itse sattuu omistamaan vauvan, joka nukkuu yöt hyvin.



Ja tulee tässä mieleen oma esikoinen, jolla koliikki kesti ekan vuoden ja elämä oli yhtä yllätystä, että milloin vauva nukahtaa ja milloin sattuu heräämään. Tulihan sitä vähän huokailtua kaverille, joka sanoi, että olisit iloinen, kun sulla vauva on noin epäsäännöllinen. Hänestä kun oli raskasta oman vauvansa kanssa, kun vauva oli minuutilleen kolmen tunnin välein nälkäinen. Kun sitten oli niin kiire kotiin shoppailureissuilta, kun vauvalla ei koskaan ollut yhtään pidempää syöttöväliä.



Mulla oli kaverin puhuessa itku niin lähellä, etten pystynyt enää takomaan hänelle kalloon, ettei se koliikki ja täysi ennustamattomuus vauvan rytmissä tarkoittanut sitä, että minä voin viipyä kaupassa tuntikausia. Vauvahan saattoi herätä jo vartti lähdöstäni ja huutaa niin kauan kunnes tulin takaisin.



Eli tuo omien ongelmien vähättely tuntui niin pahalta, että vieläkin sen muistan, vaikka tuosta on jo vuosia. Joten hyvin ymmärrän mitä ap tarkoittaa, ettei niiden negatiivisten tunteiden julkaisemisesta aina saa ihan sellaista vastakaikua kuin oli olettanut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kuusi